Blogi Yleistä

Asenne ratkaisee

Blogi julkaistu myös valtion liikuntaneuvoston sivuilla

Lontoon olympiakisojen ollessa jo selvästi yli puolessa välissä, voi jo suurella varmuudella todeta niiden olevan isäntämaan suurta juhlaa. Saavuin kisapaikalle viime lauantaina, joka oli jo etukäteen ristitty super saturdayksi. Ja sitä se olikin. Britit saavuttivat samana päivänä historialliset kuusi kultamitalia. Ja mitalisade sen kuin jatkuu.

Monet muutkin kisaisännät ovat onnistuneet urheilullisesti hyvin. Mutta eivät suinkaan kaikki. Osa on osannut kääntää kotiyleisön tuen – ja myös suuret menestyspaineet – edukseen, osa ei. Viime kädessä kyse on henkimaailman asioista – urheilussakin.

Briteillä henki on mainio. Yhteishenki ja joukkueen tuki ovat huipussaan. Paikallisen BBC:n ääressä onkin ilo päivittäin seurata toinen toistaan fiksumpien ja tasapainoisempien brittiurheilijoiden haastatteluja. Voittamisen tahto, joukkueen tuki, ”team spirit” toistuvat lähes joka jutussa.

Jos asenne on ratkaisevaa itse kisakentillä, merkitystä sillä on myös penkkiurheilun puolella. Lauantaina olimme Wembleyllä katsomassa yli 80.000 muun kanssa Meksiko – Senegal -jalkapallo-ottelua. Kannustus oli loistavaa ja tunnelma huima, vaikka paikallisyleisöllä kovin suuria tunnesiteitä kumpaankaan joukkueeseen ei taida olla.

Britit on hieno urheilukansa. Katsomot ovat täynnä, tunnelma hyvä ja kannustus ainutlaatuista, oli laji mikä tahansa, olivat kisaajat ketä milloinkin. Briteissä urheilua seurataan urheilun vuoksi. Toki omat urheilijat herättävät vielä suuremman huomion kuin muut, jopa jonkinlaisen hurmoksen. Silti kilpaurheilun syvin sisältö on inhimillisen suorituskyvyn rajojen etsinnässä itsessään.

Lontoossa muuten osataan kannustaa omia silloinkin, kun ollaan alakynnessä. Olimme katsomassa naisten Britannia – Kroatia -käsipallo-ottelua, jonka isännät hävisivät 37-14. Silti jokainen kotijoukkueen maali kirvoitti joka kerta valtavat suosionosoitukset. Yleisö eli täysillä ottelussa mukana, vaikka sen lopputuloksesta ei missään vaiheessa ollut mitään epäselvyyttä. Samoin toimivat brittipelaajat, jotka riemuitsivat aidosti jokaisesta onnistumisesta. Osallistumisen riemu oli käsinkosketeltavaa, niin pelikentän sisä- kuin ulkopuolellakin.

Suomen menestys kisoissa, ei ainakaan tähän asti – ole ollut kehuttavaa. Kävipä viimeisten päivien aikana miten tahansa, on selvä, että huippu-urheilumme on monien haasteiden ja isojen muutosten edessä.

Tässäkin työssä kaikkein olennaisinta on oikea asenne. Asenne ratkaisee, niin urheilussa itsessään kuin sitä koskevassa kehitys- ja päätöksenteossakin.

Kyse ei siis ole rahasta, tai toki kyse on siitäkin, mutta ennen kaikkea kyse on asenteesta.

Kotimaisessa huippu-urheilun muutostyötä koskevassa keskustelussa on jo nyt huolestuttavia piirteitä juuri rahan osalta. Pitkään ja hartaasti pohjustetussa, mutta myös varsin laaja-alaisen hyväksynnän saaneessa huippu-urheilun muutostyössä menetetään nyt paljon, jos siinä jumiudutaan vänkäämään rahasta.

Erityisen suuria tappiot olisivat asenne- ja tunnelmapuolella. Tähän ei nyt olisi varaa, koska lopulta asenne ja tunnelma ratkaisevat – myös kansallisen huippu-urheilun kääntämisessä taas menestyksen tielle.

Vastaa