Blogi

Arvalla armeijaan?

Vihreät liputtivat eilen näyttävästi vapaaehtoisen asepalveluksen puolesta. Kovin suurena yllätyksenä tätä ei voi pitää. Selvästi yllätyksellisempi oli heidän kannanottonsa siitä, että viime kädessä asepalvelukseen voitaisiin kutsua arvalla, ellei vapaaehtoisia olisi riittävästi.

Ajatus on umpipöljä ja toteuttamiskelvoton. Toki se on varmasti sivuseikka myös Vihreiden mallissa, jonka suhteen he eivät ole yksin. Yhä useammat – myös puolustusvoimien piiristä – ajavat järjestelmää vahvasti tähän suuntaan. Itse asiassa kehitys on kulkenut tätä latua jo pitkään.

Päivän lehden mukaan vain 70 % miesikäluokasta suorittaa enää asepalveluksen. Kovin pitkää aikaa ei ole siitä, että kyseinen luku oli 90 %.

Armeijan kannalta on loogista ja ymmärrettävää, että he pyrkivät valikoimaan varusmiesjoukon siten, että palvelukseen astuu vain ne, joilla on motivaatio kutakuinkin kohdallaan, terveys jotakuinkin reilassa ja järjenjuoksu ainakin pääosin kohdallaan.

Vanha viisaus toteaa, että armeija on paikka, jossa pojista tehdään miehiä. Nyt ei enää tehdä – läheskään kaikista. Uskallan väittää, että jo nyt asepalveluksesta vapautetaan ne, jotka sitä ehkä eniten kaipaisivat.

Ymmärrän hyvin, ettei puolustusvoimat koe ydintehtäväkseen paikata äitien, isien ja koululaitoksen epäonnistumisia omassa kasvatustehtävässään. Koko yhteiskunnan kannalta on kuitenkin ollut selkeä etu, että valtaosa ikäluokasta on inttinsä käynyt ja edes siellä opetellut säännönmukaista ja kurinalaista elämää, jossa pitää ottaa myös muut huomioon. Pohdittaessa tulevaisuuden asepalvelusta olisi hyvä miettiä myös tätä näkökulmaa.