Puheet Yleistä

Aineettomien oikeuksien verokannustin – selvityksen julkistaminen

Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi keväällä Ernst & Youngia laatimaan selvityksen aineettomien oikeuksien verokannustimen käyttöönotosta saatuaan siihen toimeksiannon hallitukselta kevään kehysriihessä. Kiitän Ernst & Youngia perusteellisesta raportista.

Miksi aineettomien oikeuksien merkitys kasvaa?

Globaalistuminen ei kosketa pelkästään alhaisen jalostusarvon toimintaa. Se on alkanut koskea myös yksittäisiä, korkeamman osaamisen tehtäviä ja toimintoja. Näin globaalistuminen siirtyy uudella tavalla horjuttamaan myös Suomen kasvustrategian perustaa – Suomea korkean osaamisen hyvänä sijaintipaikkana. Samalla horjutetaan hyvinvointiyhteiskuntamme perustaa, sillä osaamisella maksetaan hyvinvointiyhteiskunnan laskut.

Ei ole enää mikään uutinen, että esimerkiksi nousevat Aasian taloudet panostavat valtavasti osaamisen kehittämiseen. Se haaste Suomelle ja muulle teollistuneelle maailmalle on jo heitetty. Suomi muiden maiden mukana on pyrkinyt parantamaan yritysten innovaatioympäristöä ja muita toimintaedellytyksiä. Välineet ovat pitkään olleet perinteisiä: tutkimus- ja innovaatiorahoitus, tutkimuskentän rakenteet, tutkimuksen ja yritysten yhteistyö.

Verokilpailu on tosiasia:

Tässä kisassa on otettu käyttöön uusia aseita. On oivallettu, että innovaatiotoiminnan tulokset – erilaiset aineettomat oikeudet eli IPR:t – ovat liikkuvaa ainesta, ja että tätä ainesta voidaan myös aktiivisesti houkutella. Uusi väline tähän houkutteluun on verotus.

Useat maat ovat ryhtyneet viilaamaan yritysverotusjärjestelmäänsä houkuttelevaksi nimenomaan innovaatiotoiminnan tulosten kannalta – alempi yritysverotuskanta aineettomista oikeuksista saataville tuloille. Tämä toiminta on ollut nähty kannattavaksi, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että näiden maiden joukko kasvaa jatkuvasti.

Jos valitaan ”do nothing” – vaihtoehto – innovaatiotulot etsivät halvan verotuksen maita:

Pohdittaessa aineettomien oikeuksien merkitystä kannattaa pitää mielessä esimerkiksi se, että yritysten arvosta jopa 75 % voi muodostua patenteista, tekijänoikeuksista, tavaramerkeistä, muotoilun suojasta ynnä muista aineettomista tuotannontekijöistä. Samalla aineettomiin tekijöihin investoidaan kasvavasti. Useissa maissa aineettomat investoinnit ovat jo ohittaneet perinteiset aineelliset investoinnit.

Tämä osoittaa selkeästi, että yritykset perustavat kilpailuetujaan enemmän ja enemmän aineettomien tekijöiden varaan.

Vahvana uhkana on, että heikosti itse innovaatioihin panostavat maat ryhtyvät muokkaamaan yritysverotustaan aineettomien oikeuksien kannalta suotuisiksi. Tämä johtaa siihen, että maat, joilla muuten on erittäin hyvät yleiset puitteet innovaatiotoiminnalle ja jotka panostavat paljon myös julkisia varoja innovaatiotoimintaan, eivät enää saa kaikkia hedelmiä näistä panostuksistaan.

Kyseessä on suuri uhkakuva juuri Suomen kaltaiselle pienelle maalle, joka useimmiten joutuu muutoksessa sopeutujan rooliin – meillä on harvemmin mahdollisuuksia määrätä muutoksen suuntaa. Suomen innovaatiojärjestelmää on maailmalla kehuttu, mutta sitä pitää parantaa koko ajan. Nykyiset välineet eivät kuitenkaan riitä, kun muut maat ottavat käyttöönsä uusia välineitä. Suomella ei ole muuta mahdollisuutta kuin tavalla tai toisella vastata tähän verokilpailuun.

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta paras tilanne olisi tietysti se, ettei kukaan ottaisi tällaisia välineitä käyttöönsä. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että tähänkin asiaan joudumme vain sopeutumaan. Suomen ei kannata jäädä tällaisessa kehityksessä toimettomaksi maksumieheksi.

Lisää uhkia: innovaatiot muualle, samoin pääkonttorit?

On vielä muitakin uhkakuvia:

– Jos Suomelle käy niin, että alamme menettää aineettomia oikeuksia, voi samalla käydä niin, että myös muu innovaatiotoiminta alkaa laajemmin siirtyä pois Suomesta. Aineettomat oikeudet ovat kytkeytyneinä muuhun innovaatiotoimintaan ja jos toisen kiinnekohta Suomeen alkaa löystyä, samoin voi käydä toisenkin. Siksi meidän on kannettava huolta molemmista.

– Syrjäisenä maana meidän tulee pitää huolta pääkonttoreista. Yrityksiä, joiden arvo perustuu korostetusti aineettomiin oikeuksiin, voidaan houkutella siirtymään kokonaisuudessaan halvan verotuksen maihin

Erilaiset aineettomista oikeuksista saatavat tulot ovat nopeasti kasvaneet myös Suomessa ja liikkuvat nykyisin jo miljardeissa euroissa. Tarkkaa lukua ei ole toistaiseksi arvioitu. Niistä ei saada hyötyjä pelkästään veroina, vaan niiden ympärille kietoutuu monenlaisten yritysten IPR-tarpeiden ympärille syntynyt oma palveluekosysteeminsä. Aineettomien oikeuksien siirtyminen Suomesta uhkaisi koko tätä kokonaisuutta.

Veronalennukset eivät ole ilmaisia:

Yritysverotuksen käyttö aineettomien investointien pysymiseen Suomessa maksaa. Tätä on kuitenkin punnittava vasten sitä vaihtoehtoa, että merkittävä osa niistä katoaa Suomesta. Se maksaa vielä enemmän, ja uhkaa lopulta kasvustrategiamme perustaa.

Aineettomien oikeuksien verokannustimelle voidaan toki esittää vaihtoehtoinen malli, jonka myötä yritysverotusta laskettaisiin merkittävästi. Sen hintalappu on helposti moninkertainen tähän verrattuna.

Aineettomien oikeuksien verokannustin koskisi ennen muuta kansainvälisesti toimivia yrityksiä, jotka ovat etabloituneet useisiin maihin ja joilla siksi olisi mahdollisuus siirtää osa toiminnastaan muihin maihin.

Samalla on pidettävä mielessä, että ottamalla tällainen verokannustin käyttöön parantaisimme samalla Suomen houkuttelevuutta muiden kansainvälisten yritysten kannalta. Olemme pitkään toivoneet, että Suomi houkuttelisi osaamisinvestointeja – kuten keväällä Elorannan raportissakin todettiin – mutta tämä ei ole laajamittaisesti toteutunut. Aineettomien oikeuksien verokannustin, yhdessä muiden viimeaikaisten hallituksen avausten kanssa, parantaisi merkittävästi kiinnostustamme kansainvälisten yritysten kannalta.

Jo kansainvälistyneiden yritysten ohella kasvuyrityksemme olisivat toinen aineettomien oikeuksien verokannustimen hyötyjätaho.

Toteutetaanko aineettomien oikeuksien veromalli?

Ehdotetussa mallissa on kaksi vaihtoehtoa. Molemmat ovat mahdollisia, enkä halua itse ottaa kantaa siihen, kumpi näistä on parempi.

Se jää jatkokeskusteluihin. Olennaista on kuitenkin, että hallitus ottaa nopeasti asiaan kantaa, ja antaa siten innovaatiojärjestelmämme kansainvälistä kilpailuasemaa vahvistavan signaalin yritysten suuntaan.

Vastaa