Blogi

Politiikka on tahto- ja taitolaji – pari sanaa vaalikoneista

Politiikka on määritelmän mukaisesti yhteisten asioiden hoitamista. Jotta tätä voisi tehdä, pitää olla käsitys siitä, mitä pitää tehdä, mutta myös kykyä viedä asioida eteenpäin. Tarvitaan siis sekä fiksuja mielipiteitä että operatiivista osaamista. Sekä toisten ajatusten kunnioittamista ja suvaitsemista!

Varsinkin vaalien alla vertaillaan mielellään sitä, mitä mieltä itse kukin ehdokas jostakin asiasta on. Hyvä näin. Kyllä sillä on merkitystä. Niin arvoilla kun mielipiteillä päivänpolttavista kysymyksistä. Aivan liian vähälle huomiolle sen sijaan jää se, että pelkät mielipiteet eivät maailmaa muuta.

Vaalikoneet ovat muutamien viimeisten vaalien aikana lyöneet itsensä läpi. Ne ovat sinänsä briljantti innovaatio. Niillä ja niiden käyttöarvolla on kuitenkin rajansa. Menemättä syvällisemmin vaalikoneiden erinäisiin heikkouksiin, on hyvä mieltää, että ne eivät millään tavoin mittaa ehdokkaiden osaamista tai kykyä saada aikaiseksi. Eivät ne sitä toki voikaan mitata, eivätkä ne siihen pyrikään, eivätkä ne sitä väitäkään osaavansa mitata. Ongelma on silti se, että monet eivät vaalikoneiden kiehtovassa maailmassa tule ajatelleeksi, että vaalikonevastaukset ovat vain osa relevanttia todellisuutta. Hieman enemmän kuin vain pintaraapaisu, mutta vain hieman enemmän.

Poliittisessa päätöksenteossa pitää pystyä myös hakemaan tasapainoisia, elävän elämän erilaiset tulokulmat huomioon ottavia, kestäviä ratkaisuja. Pitää esimerkiksi pystyä yhdistämään eri liikennemuotoja älykkäällä tavalla. Joukkoliikennettä kannattavat Helsingissä kaikki, mutta erot tulevat siitä, miten sitä edistetään ja miten muut liikennemuodot yhteensovitetaan sen kanssa.

Puolueista vaalikoneet kertovat enemmän kuin yksittäisistä ehdokkaista. Kun kysytään riittävän monelta, muutamat hölmösti muotoillut kysymykset eivät vaikuta niin paljon kuin yksittäisiä ehdokkaita vertailtaessa. Helsingin Sanomien viime lauantain vaalikonegrafiikka oli paljastavuudessaan oivallinen. Kokoomuksen ehdokkaat olivat odotetusti keskiviivan oikealla puolella vasemmisto-/oikeistoakselilla, mutta joukkoon mahtui aika tasaisesti niin liberaaleja kuin konservatiivejakin. Keskustan ehdokkaat olivat todellakin keskellä kaikilla mittareilla, mutta toisaalta hajautuneina ihan kaikkialle. Vihreät olivat leimallisesti liberaaleja, mutta leimallisesti myös selvästi keskiviivan vasemmalla puolella. Näistä voi jokainen tehdä haluamiaan johtopäätöksiä.

Politiikka on kuitenkin paitsi mielipide- (ja mielikuva-) myös mitä suurimmassa määrin tahto- ja taitolaji. Tietomäärän pitää olla melkoinen. Asioita pitää osata ja ymmärtää. Muutkin pitää saada vakuutettua omasta asiastaan. Kokonaisuuksia ja vaativia syy- ja seuraussuhteita pitää kyetä mieltämään. Enemmistöjä pitää pystyä rakentamaan. Kompromissejakin on osattava kasata. Asioita pitää osata hoitaa. Prosesseja pitää pystyä viemään eteenpäin. Tarvitaan myös sinnikkyyttä, määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä aivan liian yleisen mielikuvaliihottelun sijasta.

Näkemys ja osaaminen voivat myös yhdistyä samassa persoonassa. Olennaista on ymmärtää, että politiikka vaatii, ollakseen onnistunutta, ammattimaisuutta siinä missä mikä tahansa muukin homma.

Varsin yleinen huvitus näyttää olevan asettaa maan eri hallituksia paremmuusjärjestykseen. Ottamatta näiden rankingien lopputuloksiin mitään kantaa, on hyvä huomata, että hallituksia pyritään – aivan oikein – arvioimaan niiden aikaansaannosten, ei niiden edustamien mielipiteiden perusteella. Kasvaako talous vai ei? Onko sosiaalinen eriarvoisuus vähentynyt vai ei? Onko kouluista tullut parempia vai huonompia?