Puheet

Puhe kaupunginvaltuuston seminaarissa 4.2.2021: Kaupunkistrategian toteutuminen

Puhe kaupunginvaltuuston seminaarissa 4.2.2021: Kaupunkistrategian toteutuminen

Hyvät valtuutetut,

Lähdimme vuonna 2017 yhdessä rakentamaan maailman toimivinta kaupunkia. Siihen meitä kiritti uudenlainen, tiivis ja kunnianhimoinen kaupunkistrategia, historiansa suurimman hallinto- ja johtamisuudistuksen läpikäynyt kaupunkiorganisaatio ja maailma, jonka muutosvauhti on nopeampi kuin koskaan. Ilmastonmuutos, digitalisaatio, kaupungistuminen, ikääntyminen ja polarisaatio asettivat raamit maailman toimivimman kaupungin strategialle. Sitä toteuttamaan lähti joukkue, joka vielä haki rooliaan. Keskenään limittyvät muutokset ja uudistukset inspiroivat kaupunkiorganisaatiossa monia, mutta myös pelottivat. Tavoite kaupunkiorganisaation modernisoinnista oli monille samaan aikaan uhka ja mahdollisuus. Pormestarimalli alkoi muotoutua tekijöidensä näköiseksi. Virkamiestyö ja politiikka löysivät uusia yhteistyön tapoja.

Kaupunkien rooli

Samaan aikaan ajoittui myös laajempi keskustelu kaupunkien roolin kasvusta. Kaupungeista tuli ajan peräänkuuluttamia ketteriä ja pragmaattisia vallankäyttäjiä. Joissakin maailman kolkissa kansallisvaltiot tuntuivat irtaantuvan kansalaistensa todellisuudesta yhä enemmän ja kaupunkeihin kohdistui odotuksia demokratian vaalimisesta. Kaupungeilla oli julistusten sijaan konkreettisia vastauksia ongelmiin. Kaupunkien merkitys yhteisönä ja kotina korostui entisestään. Matkailumarkkinoinnissa ja osaajien houkuttelussa Berliini meni Saksan edelle. Kaupunkien välinen yhteistyö kansainvälisellä kentällä kasvoi samaa tahtia niiden välisen kilpailun kiihtymisen kanssa.

Myös Helsingissä näimme muutoksen konkreettisesti. Löysimme uusia toimivamman kaupungin tekijöitä ja uudet kumppanimme niin kotoa kuin maailmalta. Aloimme huomata, että johtamisen positioihin kaupungilla ei haettu enää vain muista julkisista organisaatioista, vaan Nokialta, Koneelta ja Yleltä. Kaupunkien välinen yhteistyö kehittyi kaupunkidiplomatiasta strategisiksi kumppanuuksiksi muutaman huolella valitun kaupungin kanssa.

Kaupunkien merkityksen kasvu ei ponnistanut vain muuttoliikkeestä vaan maailman muutoksesta, jossa nopeus, ihmisläheisyys, joustavuus ja käytännönläheisyys muuttuivat johtaviksi arvoiksi. Suurien globaalien transformaatioiden vaikutukset digitalisaatiosta ilmastonmuutokseen iskivät arkeen ensin kaupungeissa. Kaupungeilta myös odotettiin ratkaisuja esimerkiksi segregaatioon ja tulevaisuuden liikenteen ongelmiin. Maailman keskinäisriippuvuus johti siihen, ettei kaupunkien koolla tai sijainnilla sinänsä ollut enää suurta merkitystä – enemmän menestykseen alkoivat vaikuttaa hyvän elämän perusedellytykset, yhteiskunnan avoimuus ja turvallisuus sekä mahdollisuus liittyä osaksi yhteisöä.

Samaan aikaan paikallisuus nousi uuteen arvoon. Samojen ketjuliikkeiden ja ravintolakonseptien sijaan matkailijat alkoivat etsiä aitoutta. Paikallinen kokemus muuttui nopeasti maailmanlaajuiseksi, kun uudet digitaaliset alustat ja sosiaalinen media kuljettivat paikalliskokemuksen reaaliajassa maapallon toiselle puolelle.

Helsingin strategia oli kirjoitettu hyvin vastaamaan moneen samanaikaiseen muutokseen ja kaupunkien roolin kasvuun. Olimme valmiina ja innokkaita vastaanottamassa haastetta yhdessä kaupunkilaisten kanssa päivä päivältä paremmaksi kehittyvästä Helsingistä, joka olisi palveluhenkinen ja inspiroiva koti kaikille.

Strategia ja toimintakulttuuri

 Kun innostava strategia muuttuu toiminnaksi, olemme johtamisen ja toimintakulttuurin ytimessä. Usein toistamani ajatus on, että toimintakulttuuri syö strategian aamiaiseksi. Paraskin strategia jää toteutumatta, jos toimintakulttuuri ei tue sen onnistumista. Helsingissä haaste oli erityisen kova, koska historian suurin hallinnonuudistus oli juuri jättänyt melkoisen käymistilan organisaation kaikille tasoille.  Kunnianhimoisen strategian toimeenpano olisi ollut tavanomaisissakin olosuhteissa haastava tehtävä. Organisaatiouudistus toi siihen omat, uniikit haasteensa, mutta myös paljon mahdollisuuksia.

Päätimme jo varhain, ettei strategian tavoitteista tingitä. Ja toisaalta myös kirjoitimme sen siten, että jokaisella oli paitsi mahdollisuus, myös velvollisuus miettiä, mitä strategian toteutuminen omassa työssä konkreettisesti vaati ja merkitsi. Strategiasta tuli monen kaupungin ja kunnan strategiasta poiketen aidosti strateginen asiakirja, joka täytyi sisäistää ja mieltää kokonaisvaltaisesti. Idea maailman toimivimmasta kaupungista oli ennen kaikkea asenne ja ajattelutapa, ei perinteinen hallinnollis-byrokraattinen käsikirja.

Att uppfylla strategin har krävt att vi mer än förut tillsammans resonerar och samordnar, också an efter. Detta har varit speciellt värdefullt i en organisation som denna, som tidigare jobbat väldigt separat inom sina egna sektorer. Strategin har accelererat organisationsreformens bästa sidor, som brett samarbete även på en strategisk nivå. Det nya ledningsgruppsarbetet har möjliggjort bland annat det snabba utformandet av en effektiv krisledarskapsmodell i början av koronakrisen.

Strategiamme ei sisällä paljoakaan suoria ohjeita ja toimeksiantoja, vaan enemmän inspiraatiota ja suuntaa maailman toimivimmalle kaupungille. Sen rivien välit ovat yhtä tärkeitä kuin rivit itse.

Välillä tuli organisaatiota ruoskittua eteenpäin liiankin innokkaasti. Pääosin itse koen kuitenkin, että juuri strategia oli se, joka innosti ihmisiä ja auttoi löytämään voimat toimintakulttuuriin läpivientiin. Yhteinen tavoitteemme oli olla maailman – ei Uudenmaan tai Suomen – toimivin kaupunki. Se vaati uudelleenorganisoitumisen jatkamista ja paljon työtä kaupungin johdossa. Viimeisten johtamisjärjestelmäarviointien mukaan olemme kuitenkin onnistuneet parantamaan juoksua käytännössä kaikilla mittareilla. Toimintakulttuurin muutos on käynnissä, se on menossa oikeaan suuntaan ja sitä johdetaan toimivilla välineillä ja mittareilla. Tästä haluan kiittää erityisesti kaupungin ylintä virkamiesjohtoa ja ihan jokaista kaupungin esihenkilöä. Hallittu rytminmuutos toimii.

Toimintakulttuurin muutoksen etenemisen onnistumisen lisäksi olen erityisen ylpeä maailman toimivimman kaupungin perusedellytyksen – digitaalisen kyvykkyyden – kehittymisestä Helsingissä. Voi sanoa, että lähdimme digitalisaatoon kehittämiseen vuonna 2017 aikamoiselta takamatkalta –  erityisesti jos ottaa huomioon, että tavoitteena on olla maailman parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki maailmassa. Tällä hetkellä digitalisaatio on pureutunut kaupungin perusrakenteisiin, mutta myös onnistunut luomaan ketteriä kokeiluita siitä, millainen oikeasti proaktiivisia palveluja tuottava kaupunkiorganisaatio voi olla. Olemme maailmassa etulinjassa digitalisaation kehittämisessä. Siihen meni kolme vuotta. Kolmen vuoden päästä tästä väitän, että meillä on mahdollisuus olla visiomme mukaisesti paras maailmassa.

Samoin kuin digitalisaatio, myös liikkumattomuuden haaste läpäisi koko kaupunkiorganisaation tällä kaudella. Meidät palkittiin liikkuvuudestamme Urheilugaalassa kahtena vuonna peräkkäin, innostimme pienillä mutta tärkeillä askeleilla henkilöstöämme liikkumaan, mietimme yhdessä Harvardin yliopiston ja Bloomberg Philantrophiesin kanssa systeemisiä ratkaisuja ikäihmisten liikkumattomuuden haasteeseen ja pidimme ansiokkaasti yllä yhteiskunnallista keskustelua liikkumisen merkitysestä. Tämä työ teki konkreettiseksi kaupunkiorganisaation vallan. Kun haluamme edistää muutosta, olemme nopeasti syvällä jokaisessa yhteiskunnan kerroksessa vaikuttamassa oikeaan toimintaan, emme vain puhumassa siitä.

On ollut hienoa todistaa, kuinka rautaisella otteella kaupunkimme sosiaali- ja terveyspalveluita on kehitetty ja uudistettu hyvin epävarmassa tilanteessa, maan hallitusten soteshowsta huolimatta. Palveluiden uudistamistyötä on tehty kaupunkivetoisesti joka ikinen strategiakauden päivä, ja kuka paremmin osaisikaan kehittää kaupunkilaisten tarvitsemia palveluita kuin kaupungit itse.

Kasvatuksessa ja koulutuksessa onnistuimme erityisen hyvin vastaamaan kansainvälisemmän kaupungin vaatimuksiin, kun onnistuimme tavoitteessamme kaksinkertaistaa kaupunkimme englanninkieliset koulutuksen ja varhaiskasvatuksen paikkamäärät. Jatkuvassa muutospaineessa ja erityisesti koronakriisin jäljiltä hurjaa vauhtia uudistuvassa koulumaailmassa onnistumiseksi voidaan laskea jo se, että olemme näissä olosuhteissa pystyneet pitämään kiinni laadukkaasta ja ihmisläheisestä koulusta, jonka arvo ei ole vain sen antama tieto, vaan elämään valmistava oppi. Hyvän elämän edellytykset alkavat yhä useammalla nimenomaan helsinkiläisestä koulusta.

Olen myös ylpeä siitä, miten Helsinki on kehittynyt hauskaksi vetovoimaisten ja omaleimaisten tapahtumien kaupungiksi. Meidät tunnetaan maailmalla laadukkaiden tapahtumien näyttämönä, eikä Helsinki Biennaali tule olemaan poikkeus tästä säännöstä. Helsinki odottaa kiihkeästi päivää, jolloin voimme taas avata ovemme vierailijoille läheltä ja kaukaa.

Kaupungin kansainvälisyys

Yksi keskeisiä onnistumisia tämän strategiakauden aikana on ollut Helsingin vieminen maailmalle ja maailman tuominen Helsinkiin. Kaupunkimme kansainvälisyys on ottanut valtavia edistysaskelia varsin lyhyessä ajassa.

Helsingin ääntä on kuultu maailman merkittävissä verkostoissa ja päätöksentekoareenoilla. Sellaiset organisaatiot kuten Maailman talousfoorumi ja Bloomberg Philanthropies, ja sellaiset kaupungit kuin New York, Lontoo ja Peking haluavat tehdä töitä Helsingin kanssa. Lisäksi olemme olleet edelläkävijöitä kaupunkien yhteistyössä YK:n kanssa johtamalla New Yorkin kaupungin kanssa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden paikalliseen raportointiin sitoutuneiden kaupunkien kansainvälistä liikettä.

Kaikki mitä kaupunki tekee, on enemmän tai vähemmän kansainvälisessä kontekstissa. Viimeisen yli kolmen vuoden aikana olemme keskittyneet erityisesti siihen, että Helsingin tunnettuus ja kansainvälinen painoarvo kasvaa. Kansainvälisen yhteistyön kautta olemme onnistuneet saamaan kaupungille osaamista ja tietoa, suoraa taloudellista tukea kehittämiseen, sekä ongelmanratkaisuapua haasteellisimpiin ongelmiimme. Esimerkiksi Helsinki Energy Challenge tai laaja liikenteen tulevaisuuskuvatyö eivät olisi onnistuneet ilman kansainvälisiä kumppaneitamme. Työ kansainvälisemmän kaupungin eteen on siis ennen kaikkea työtä paremman kotikaupungin puolesta kaikille helsinkiläisille.

Olen viime viikkoina kysynyt monelta helsinkiläiseltä, mitä heille on jäänyt viime vuosista erityisesti käteen. Miten Helsinki on nyt erilainen kuin kolme-neljä vuotta sitten? Monien vastaus liittyy siihen, että Helsinki on hyvällä tavalla ylpistynyt. Olemme sekä kansallisesti että kansainvälisesti olleet esillä tavalla, joka huokuu paikallisylpeyttä ja halua rakentaa omaa kaupunkia ja sen roolia yhteisölähtöisesti. Kaupunkiamme sekä sen keskeisiä intressejä on puolustettu ja äänemme on kuulunut, vaikka sitä ei aina ole haluttu kuunnella. Eräs kaupungintalon konkareista kuvasi asiaa siten, että aiemmin olemme tottuneet panemaan toimeen vain lakeja ja määräyksiä, nyt pohdimme myös kaupungin omia tavoitteita. Olemme nyt ylpeämpiä helsinkiläisiä kuin ennen ja uskallamme puolustaa asemaamme maan pääkaupunkina.

Mikä jäi kesken?

 Olen kokenut, että viimeisen neljän vuoden aikana tekemäni työ on ollut hyvin merkityksellistä ja tärkeää. Monella tapaa hyvin pragmaattista työtä kaupunkilaisten paremman arjen eteen, eivätkä nämä ulottuvuudet useinkaan ole niitä, joista eniten uutisoidaan.

Kaupungin sotesodasta valtakunnan hallituksia kohtaan on kirjoitettu kaupunkimme medioissa yhteensä tuhansia rivejä, uuden sairaalakoulun rakentamisesta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsillemme ja nuorillemme tuskin muutamaa riviä enempää, jos sitäkään. Kaikkea kaupungissa tapahtunutta hyvää ei voi nähdä pelkkiä mediaspektaakkeleita seuraamalla.

Neljä vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta ison kaupungin elämässä valtavan lyhyt pyräys. Paljon yhdessä asetettuja tavoitteita on edelleen saavuttamatta. Moni asia on vielä kesken. Eriytyminen Helsingissä jatkuu ja erityisesti nuorien tilanne on huolestuttava. Emme ole onnistuneet kitkemään osattomuutta ja eriarvoistumista niin ponnekkaasti kuin olisimme halunneet. Koronapandemia on osaltaan vain lisännyt tilanteen kriittisyyttä. Eriarvoistuminen ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuus ovat Helsingin tiukimmissa istuvia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi yksi valtuustokausi on auttamatta liian lyhyt.

Ilmastokriisi vaatii meiltä vielä paljon kunnianhimoisempaa työtä. Vaikka olemme olleet määrätietoisia omissa toimissamme, on selvää, ettei se ole riittänyt. Ilmastokriisin tulee olla mukana jokaisessa kaupungin päätöksessä, jokaisessa rakennushankkeessa, jokaisessa keskustelussa. Ei voida ajatella, että ilmastokriisin taistelu eriytetään Hiilineutraali Helsinki -ohjelman ratkottavaksi.

Katutyöt eivät suju edelleenkään. Teimme valtavasti töitä, että helsinkiläisiä raivostuttava tilanne olisi parantunut, mutta haaste oli meitä isompi. Valitettavasti joudun jättämään asian keskeneräisenä seuraajalleni, joka saa vuorostaan seistä työmaan reunalla ja yrittää painaa muutosta eteenpäin. Tämä ei toki ole ainoa asia, jossa epäonnistuin pyrkimyksessäni voimaannuttaa keskeisiä toimijoitamme priorisoimaan asioita uudella tavalla.

Helsingin keskustaa pitkälle tulevaisuuteen rakentavat keskeiset päätökset saatiin hyvään käyntiin tällä valtuustokaudella, mutta ne ovat vasta alkua pitkässä prosessissa, jonka päässä toivottavasti siintää moderni ja elinvoimainen kaupunkikeskusta, joka kestää minkä tahansa vertailun. Perusteellisen valmistelun oppi oli kuitenkin se, että tulevaisuudessa ei ole enää mahdollista yrittää ratkaista Helsingin keskustan liikenne- ja infrakysymyksiä yksi työmaa ja muutos kerrallaan, vaan onnistumisen edellytys on kokonaisvaltainen näkemys siitä, millaisia yhteisvaikutuksia keskustassa tehtävät muutokset ja uudistukset tuovat asukkaalle tullessaan. Emme voi pakottaa ihmisiä elämään tietyllä tavalla. Kaupungin tehtävä on olla alusta ja mahdollistaja. Tämän tulisi näkyä vielä vahvemmin myös siinä, miten kaupungin keskustaa suunnitellaan.

Koronakriisin hoito

 Alkukauttamme leimasi strategian päämäärätietoinen toimeenpano ja toimintakulttuurin muutoksen ajaminen. Suurin koettelemus tuli kuitenkin vasta viime vuonna, kun jouduimme muun maailman mukana vastaamaan globaalin pandemian haasteeseen.

Koronakrisen kommer sannolikt inte att orsaka stora, bestående förändringar i städer, men krisen avslöjade de egenskaper, som krävs av ledande städer. Framgångsrika städer var i regel framgångsrikare även i ledandet av koronakrisen.

Turvallisuus, luottamukseen perustuva yhteiskunta, ihmisten tasa-arvo, korkea koulutus ja toimivuus ovat ominaisuuksia, joita kaikki maailman kärkeen haluavat kaupungit nyt pyrkivät rakentamaan itselleen. Kilpailu kaupunkien välillä tulee vain entisestään kiristymään. Parhaiden osaajien houkuttelussa on pakko onnistua.

Inhimillinen kärsimys koronakriisin aikana ja sen seurauksena pakotti meidät ymmärtämään, että kriisi on paitsi terveydellinen, myös sosiaalinen ja taloudellinen. Kriisiä ei pysty voittamaan hoitamalla pelkkää terveyttä – vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä jää pääosin kaupunkien harteille, koska muuta tahoa harjoittamaan kokonaisharkintaa ei ollut.

Kriisin varjo tulee olemaan pitkä ja sen hoidosta tullaan hakemaan oikeutusta niin sote-uudistukselle kuin veroratkaisuillekin. Helsingin kannalta kuitenkin keskeistä on, että me olemme selvinneet kriisin hoidossa verrattain hyvin, olemme pyrkineet yhteistyöhön kaikkien kanssa, olemme auttaneet pienempiä kaupunkeja selviämään ja osallistuneet kansainvälisessä keskustelussa kokemusten ja osaamisen jakoon.

Yksi keskeisiä omia oivalluksiani koronakriisin hoidossa oli, että ilman tehtyä organisaation ja hallinnon uudistusta, yhteistyötä korostavaa toimintatapaa ja uutta toimintakulttuuria olisimme olleet huonommassa tilanteessa. Tehdyt uudistukset viestintäosaston ja strategiaosaston perustamisesta digitaalisen kyvykkyyden kasvattamiseen ja ammattimaiseen johtoryhmätyöskentelyyn tekivät meistä vahvemman organisaation.

Samalla olen kokenut, että henkilöstöön, henkilöstöhallintoon, palkitsemiseen ja johtamisen johtamiseen panostaminen ovat olleet enemmän kuin oikeita ratkaisuja menestyvässä kaupunkiorganisaatiossa. Kaupunki on niin kriisissä kuin normaalioloissakin tekijöidensä näköinen.

Koronakriisin myötä minulle on avautunut jälleen uusia näköaloja henkilöstömme osaamiseen ja kyvykkyyksiin. Kriisiorganisaatiossa moni on venynyt poikkeuksellisiin suorituksiin sietäen paitsi kovaa painetta, myös epävarmuutta omien tehtävien ja työnkuvan muutosten osalta. Haluankin lämpimästi kiittää jokaista kaupungin työntekijää. Helsinki on pärjännyt hyvin, monelta osin jopa erittäin hyvin vaikeissa olosuhteissa.  Tämä on meidän kaikkien yhteinen onnistuminen.

Lopuksi

Helsinki on hieno kaupunki. Koen, että viimeisen neljän vuoden aikana olemme tehneet siitä monin tavoin entistä paremman. Päivä päivältä, kuten alussa sovittiin.

 Olen pormestarina puolustanut Helsinkiä ja Helsingin strategiaa niin hyvin kuin suinkin olen osannut ja pystynyt. Muutamien kuukausien kuluttua tämä pormestarin rooliin erottamattomasti kuuluva työ siirtyy seuraavalle. Ja sitten taas joskus myöhemmin seuraavalle. Helsingin johtajina ja päätöksentekijöinä meidän on hyvä joka päivä mieltää, että me emme omista Helsinkiä. Me emme ole Helsinki. Meille on vain annettu hoitoomme tämä kaupunki ja ainut tavoitteemme tulisi olla se, että annamme sen seuraaville vastuunkantajille jotain uutta oivaltaneena, paremmassa kunnossa kuin sen itse saimme. Itsekin olen pyrkinyt työssäni aina puolustamaan sitä instituutiota, joka Helsingin kaupunginjohtajan ja pormestarin tehtävä edustaa.

Konkreettisesta, arkipäiväisestä työstä toimivamman kaupungin eteen ei saa aikaiseksi montaa poliittista kiistaa tai etusivun lööppiä, mutta silti se on ratkaisevassa asemassa paremman kaupunkiarjen rakentamisessa niin tällä kuin tulevallakin strategiakaudella.

Kaupungin johtaminen on kovaa työtä. Mikään ei tule tässä maailmassa ilmaiseksi. Mikään ei ole itsestään selvää. Kaiken eteen pitää taistella. Vihollinen ei kuitenkaan löydy tästä huoneesta. Fiorello LaGuardian sanoin there is no democratic or republican way of cleaning the streets.

Tulevaisuus ei ole välissämme, vaan edessämme.