Puheet

Sote-uudistuksesta, puhe Helsingin kaupunginvaltuustossa

Sote-uudistuksesta, puhe Helsingin kaupunginvaltuustossa

Puhuttaessa muutokset mahdollisia

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Reilut kaksi vuotta sitten, 4.4.2018, käsiteltävänämme tässä salissa oli kaupungin lausunto silloisen hallituksen esityksestä sote- ja maakuntauudistukseksi. Totesimme, että Sipilän hallituksen esittämässä uudistuksessa oli kaupungin kannalta lukuisia ongelmia. Tasapaksu hallintomalli oli unohtanut alueiden väliset erot. Uudistus olisi heikentänyt kaupunkien investointikykyä ja vaikuttanut epäsuotuisasti koko maan kehitykseen. Uudistus olisi johtanut valtionohjauksen kasvuun ja itsehallinnon heikentymiseen. Se olisi luonut pysyvän kilpailuasetelman maakuntien ja kuntien välille ja sen vaikutukset asukkaisiin sekä demokratian toteutumiseen olivat epäselvät. Uudistus ei myös-kään olisi toteuttanut sille asetettuja tavoitteita.

Tänään lausuttavana oleva hallituksen esitys poikkeaa edelliskauden mallista – jossain määrin. Se kuitenkin sisältää edelleen aivan samat valuviat, ongelmat ja lähes samat riskit, joita kritisoimme kaksi vuotta sitten. Kun uudistus ei ole muuttunut olennaisesti, en näe perusteita sille, että kaupunkikaan olennaisesti muuttaisi kantaansa uudistuksesta.

***
Sote-uudistus on edelleen lähihistoriamme ylivoimaisesti merkittävin hallintoreformi, jolla on monia mittavia ja vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia. Kysymys on edelleen myös paljosta muustakin kuin vain sotesta – tai pelastustoimesta. Mikäli maakunnat perustetaan, muuttuvat samalla kuntien tehtävät, asema ja rooli sekä koko suomalainen hallintojärjestelmä. Peruuttamattomasti. Mikäli maakunnat perustetaan, voimme samalla jättää hyvästit yhdelle maailman toimivimmista, tehokkaimmista ja demokraattisimmista hallintojärjestelmistä. Mikäli maakunnat perustetaan, tulemme samalla hyväksyneeksi suomalaisten kuntien hiljaiset hautajaiset.

Edelleen on myös niin, että uudistuksen myötä Suomi kulkee kansainvälistä kehitystä vastaan. Kun monimutkaistuvassa maailmassa tarve laajojen kokonaisuuksien hallintaan korostuu, pirstotaan sitä Suomessa useille, ja vieläpä uusille hallinnon tasoille.

Erityisesti isojen kaupunkien menestys erilaisten viheliäisten ongelmien ratkomisessa perustuu eri palvelujen tiiviiseen yhteistyöhön. Kokonaisvaltainen politiikka edellyttää kokonaisuuksien ymmärtämistä, tuloksekas toiminta laajan keinoarsenaalin koordinoitua käyttöä. Nämä kaikki kunnilla on käytössään. Vielä toistaiseksi. Tähän liittyen paras esimerkki on segregaation torjunta. Se vaikeutuu olennaisesti, jos esimerkiksi varhaiskasvatus, koulut, työllisyys- ja maahanmuuttopalvelut ja toisaalta sote erotetaan eri järjestäjille.

***

Helsingin kannalta nyt esitetty malli on edelleen monin tavoin epäedullinen. Voimme toki pitää myönteisenä Uudenmaan erillisratkaisua ja Helsingillä säilyvää järjestämisvastuuta sotesta ja pelastustoimesta. Joudumme tässä mallissa kuitenkin mekin rakentamaan kaupungin kaupungin sisälle. Lisäämään raja-aitoja. Näihin raja-aitoihin törmää helpoimmin silloin kun on haavoittuvassa asemassa. Asunnoton, epävakaasta perhetilanteesta tuleva nuori, vanhus vailla tukiverkostoja. Erillisratkaisun askel oikeaan suuntaan ei ole kovin mittava.

Erityisen huolissaan on syytä olla uudistuksen rahoitusratkaisusta, joka sekin muuten on liki kopio Sipilän hallitukselta. Taloutemme volyymi puolittuisi ja puolet veropohjasta leikattaisiin valtion veropohjaksi. Hyvän elinkeinopolitiikan hedelmät menisivät jatkossa voittopuolisesti muun maan hyväksi. Ehdotettu sote-rahoitus on kohtuuttoman niukka ja sote-maakunnan rahoituksen määräytymiskriteerit kestämättömät. Helsingin ja metropolialueen erityispiirteet on unohdettu. Rahoituksessa ei huomioida väestönkasvua, muuta maata suurempaa maahanmuuttoa tai eriarvoistumiseen liittyviä haasteita.

Vaikutukset kaupungin talouteen voivat olla kohtalokkaita. Uudistus tulee heikentämään investointikykyämme. Tarve uusille kouluille tai kattavammalle joukkoliikenneverkostolle ei pienene, mutta ne pitäisi jatkossa rahoittaa alle puolella nykytason verotuloista. Ei tarvitse olla ekonomisti ymmärtääkseen, että tällainen yhtälö ei yksinkertaisesti toimi.

***

Maamme suotuisa kehitys rakentuu pitkälti sen varaan, että kaupungeilla on kyky toimia kasvun moottoreina. Niinpä uudistuksen haitalliset vaikutukset kaupunkiseutujen kilpailu- ja investointikykyyn eivät koidu vain Helsingin, helsinkiläisten tai Turun ja turkulaisten tappioksi vaan kärsijänä on koko kansantalous ja sitä kautta kaikki suomalaiset. Tämä tuntuu olevan hallituksen sote-uudistusesitysten puurtajille jostain syystä tuntematon yhtälö. Kaupunkien erityiskysymykset samoin kuin kaupunkien aiheellisesti esiin nostamat huolet koko maan kasvusta ja menestyksestä on jälleen kerran sivuutettu.

Kunnan – tai sote-maakunnan – johtaminen on asukkaiden itsehallinnon toteuttamista, jossa valtuuston tehtävänä on linjata kunnan toiminnan päämäärät ja tavoitteet. Mutta maakuntien itsehallintokin on uudistuksessa jäämässä näennäiseksi. Olemme siirtymässä valtiojohtoisen viranomaissoten aikakauteen, jossa sote-järjestelmää ohjataan yksityiskohtaisesti nelivuotissuunnitelmakausilla.

Tämä näkyisi myös Helsingissä. Riippuvuus valtion rahoituksesta kasvaisi, ja ministeriöt, erityisesti sosiaali- ja terveysministeriö, ohjaisivat jatkossa Helsingin sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen palvelujen järjestämistä tiukalla kurilla ja tiiviisti. Ministeriöissä linjattaisiin, osin jopa päätettäisiin siitä, mihin kaupunki voi investoida, millaisin tavoin palveluita järjestetään ja jopa mitä palveluita tai työvoimaa voidaan hankkia.

Vaikka esitetty Helsingin erillisratkaisu antaa teoreettisesti Helsingille mahdollisuudet jatkossakin toteuttaa helsinkiläisten erityistarpeet huomioivia palveluita, jää rahoitusratkaisun ja valtion ohjauksen tiivistymisen myötä tähän erittäin lyhyt lieka.

***

Jo aiemmilta sote-kierroksilta tuttuja teemoja ovat niin ikään kiire sekä se, että uudistusta valmistellaan jälleen kerran vailla kuntakentän minkäänlaista mukanaoloa. Helsingillä ja muilla Uudenmaan kunnilla oli mahdollisuus osallistua viime syksynä erillisratkaisua koskevan selvityksen valmisteluun, mutta muutoin kuntien osaksi on jäänyt lähinnä toimittaa lausunnot ministeriöön. Enpä usko, että niitä tässä aikataulussa suurennuslasilla luetaan.

Sote-uudistus on lisäksi ajautunut, jos mahdollista, entistäkin kauemmas alkuperäisistä tavoitteistaan. Lausunnoilla olevassa esityksessä ei ole kyetty osoittamaan esimerkiksi uudistuksen kustannussäästövaikutuksia, vaikutuksia tuottavuuteen tai hoitojonoihin. Päinvastoin, toivottujen vaikutusten saavuttaminen on todettu varsin epävarmaksi. Miksi toteuttaa uudistus, joka ei vaikuta palvelujen saatavuuteen, laatuun tai kustannuskehityksen hillintään?

Ainoa mikä näyttää varmalta on se, että uusi hallinto synnyttää uusia kustannuksia ja myös merkittäviä muutoskustannuksia. Niihin valtio on periaatteidensa mukaisesti varannut riittämättömästi rahoitusta.

Kaiken jo todetun lisäksi ei pidä unohtaa, että maakuntien perustaminen olisi vasta sote-saagan ensimmäinen osa ja maakuntien kapea tehtäväala jäänee välivaiheeksi. Valmisteilla on parlamentaarinen selvitys niin monialaisista maakunnista kuin maakuntaveron käyttöönotosta. Kun maakunnat on kertaalleen perustettu, ei mikään estä ylikunnallista yhteistyötä edellyttävien tehtävien kokoamista jatkossa juuri niiden järjestämisvastuulle. Jos kunnat eivät selviä sotesta, niin eivät ne varmasti selviä toisen asteen koulutuksestakaan. Tällaiseen esitys avaa loputtomat mahdollisuudet.

***

Väestön ikääntymisen, palvelukysynnän ja julkisen talouden paineiden vuoksi tarve sote-uudistukselle on edelleen olemassa ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun kokoaminen kuntaa suuremmille toimijoille on pääosin perusteltua etenkin metropolialueen ja suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella.

Totesin valtuustopuheessani huhtikuussa 2018, että täydellistä sote-ratkaisua ei ole olemassa, mutta kaikessa uudistamisessa kyse on riskitason valinnasta. Riskien välttämiseksi olisi suonut, että tällä hallituksella olisi ollut viisautta lähteä uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluita hyvin toimivan kuntapohjaisen järjestelmämme pohjalta.

Hyväksyimme kokouksessamme kaksi vuotta sitten silloista sote-uudistusta koskevan hyvin kriittisen lausunnon äänin 82-3. Toivon, että tälläkin kertaa katsomme uudistusta Helsingin näkökulmasta ja voimme yhdessä todeta, että kaupungin kannalta ja edellä todetuista syistä valmisteilla oleva sote-uudistus tässä muodossaan olisi karmea virhe.

Kuva: Jussi Hellsten