Paluu menneeseen on harvoin tavoiteltavaa, mutta talomme voisimme rakentaa kuin kivitalot 100 vuotta sitten. Maksamme nyt menneistä virheistä homekouluina ja purettavina rakennuksina. Eikä kaikki ole ollut kunnossa ihan viime aikoinakaan.
Helsingin missio on olla maailman toimivin kaupunki. Oma missioni on modernisoida kaupunkia. Toimivan ja modernin kaupungin pitää pystyä tarjoamaan asukkailleen toimivat palvelut, mutta myös tilojen, joissa palveluja tarjotaan, pitää olla kunnossa.
Yhden esimerkin antaakseni: Helsingin kokoisessa kaupungissa yli 90 000 lasta viettää päivänsä koulussa tai päiväkodissa. Jokainen ymmärtää, että näiden tilojen tulee olla hyvin hoidettuja ja terveellisiä sekä kestää kovaa käyttöä. Tähän tavoitteeseen meillä on matkaa ja siksi nyt kaupunginhallituksessa hyväksytty toimitilastrategia on erityisen merkittävä.
Olen käyttänyt tähän strategiaan paljon aikaa ja etsinyt kaupungille sparrausta myös ulkopuolelta viime kesän jälkeen. Asia esiteltiin tuolloin ensimmäisen kerran, mutta lopputulos ei vielä ollut strategia vaan kokoelma toivomuksia ja hyvää tarkoittavia toimia ilman selvää suuntaa. Parhaat strategiat ovat yksinkertaisia, ja nyt esitetty strategia kietoutuu yhden oivalluksen ympärille. Se on rakennusten pitkäaikaiskestävyys.
Vaikuttaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole sitä. Julkisessa rakentamisessa horisontti on ollut liian lyhyt. Moni menkanismi ei ole ohjannut tekemään nimenomaan pitkään kestäviä rakennuksia. Muita tavoitteita on kyllä ollut liiaksikin asti. Jatkossa kaikkea pitää ajatella siitä kulmasta, johtaako toimi rakennuksen pitkään käyttöikään. Jos onnistumme rakentamaan taloja, jotka kestävät sata vuotta, ratkaisemme samalla monta muutakin ongelmaa.
Tulevaisuuden talojen tulee täyttää tiukat ilmastovaatimukset. On muistettava, että jos talo ei kestä, niin hiilijalanjälki on valtava. Keskittyminen vain rakennusmateriaaleihin, energiatehokkuuteen tai muihin yksityiskohtiin vie helposti ojasta allikkoon.
Harva tulee ajatelleeksi, että maaomaisuuden jälkeen Helsingin arvokkain omaisuus ovat kaupungin omistamat tilat. Jos Helsinki joutuisi nyt ostamaan kaikki omistamansa toimitilat markkinoilta, maksaisivat ne yli 8 miljardia euroa. Tätä taustaa vasten on vaikea uskoa, että kaupungillamme ei ole koskaan ollut kokonaisvaltaista toimitilastrategiaa. Ehkä asiaa on pidetty liian vaikeana. Olemme myös tottuneet ajattelemaan, että satsataan mieluummin sisältöihin kuin seiniin. Tätä toistellessamme olemme saattaneet harhautua ajattelemaan, että rakennukset eivät olisi tärkeitä. Tietenkin ovat. Nuoria edelleen esimerkkinä käyttäen: perusta onnistuneelle oppimiselle on turvalliset ja terveelliset koulutilat.
Mikä ajattelussa sitten muuttuu? Ihan ensimmäiseksi koko ajattelutapa pitää siirtää 20-30 vuoden aikasyklistä ja laastarikorjauksista siihen, että rakennukset kestävät sata vuotta tai enemmänkin. Viime vuosikymmenten tyyli mennä lyhytnäköiset taloustavoitteet edellä on johtanut siihen, että peruskorjausten kanssa on viivytelty. Ylläpitokorjauksista on nipistetty. Tuloksena on huima 1,3 miljardin euron korjausvelka.
Uuden strategian myötä rakennukset ovat jatkossa aidosti koko kaupungin yhteinen asia. Tulevaisuudessa rakennetaan sellaisia tiloja, että ne voivat jossain vaiheessa toimia päiväkotina, ja toisessa vaiheessa vanhusten palvelutalona. Monet helsinkiläiset elävät satavuotiaiksi, rakennusten pitää elää meidän rinnallamme.
Toimitilastrategian luominen kaupungille on ollut yksi kaupunkistrategian kärkihankkeista ja olen suorastaan ylpeä siitä, että asia ottaa aidosti askeleen eteenpäin. Ammattilaisillamme on nyt paremmat eväät ja tukeva selkänoja ryhtyä tekemään rakennuksia, jotka kestävät.
Toimitilastrategia kaupungihallituksen esityslistalla.
