Blogi

Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo on mahdollisuus, jota ei saa hukata

Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo on mahdollisuus, jota ei saa hukata

Mahdollinen uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo olisi investointi suomalaiseen kilpailukykyyn, historiallisesti tärkeiden alojen elinvoimaan ja pääkaupungin vetovoimaan. Se olisi symboli jatkuvuudesta ja uskosta tulevaisuuteen. On harvoja asioita, joista Suomi ja Helsinki tunnetaan maailmalla yhtä hyvin kuin design ja arkkitehtuuri. On hyvä, että hallitus vihdoin eilen sitoutui hankkeen edistämiseen.

Varsinkin politiikassa on tyypillistä, että pisteitä jonkin asian edistymisestä pyrkivät ottamaan ne, joilla ei ole ollut mitään tekemistä asian kanssa. Vielä harmillisempaa on, että ne unohtuvat, jotka ansaitsevat tulla mainituiksi. Hankkeesta todennäköisesti koko maassa eniten tietävänä haluankin tässä symbolisesti tärkeässä vaiheessa nostaa esiin pari tulokulmaa.

Eteläsataman alueen kokonaisvaltainen kehittäminen tuli Helsingin kaupunkistrategiaan aloitteestani. Aihetta koskeva kirjaus hyväksyttiin valtuustossa aikanaan yksimielisesti. Silloin kenelläkään ei ollut ajatusta siitä, että alueen kehittämisen eräänlaiseksi ankkuri-investoinniksi tulisi juuri arkkitehtuuri- ja designmuseo.

Arkkitehtuuri- ja designmuseon pitkä tarina, samoin kun Eteläsataman alueen vielä pitempi tarina, saivat uuden käänteen viime vaalikaudella, kun silloinen kulttuuriministeri Sampo Terho soitti minulle syksyllä 2017. Terhon ehdotus oli, että selvittäisimme museon rakentamisen mahdollisuuden kerralla ja kunnolla. Olimme yhtä mieltä siitä, että selvitys ei voi lähteä siitä, mihin museo sijoitetaan, vaan mitä sen konseptin tai sisällön tulisi olla. Eteläsatama valikoitui oikeaksi paikaksi vasta myöhemmässä vaiheessa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Helsingin kaupunki käynnistivätkin allekirjoittaneen ja kansliapäällikkö Lehikoisen suojeluksessa vuoden 2017 lopulla yhteistyössä Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon taustasäätiöiden kanssa selvityksen kansainvälistä huipputasoa edustavan arkkitehtuuri- ja designmuseon toteuttamisen edellytyksistä ja tarvittavista toimenpiteistä. Suunnittelun lähtökohtana oli nykyisten museoiden toiminta ja sen kehittäminen. Museoilla on merkittävät kokoelmat, mutta niiden toimintaedellytykset ja tilat eivät vastaa tavoitteeseen kunnianhimoisesta näyttelytoiminnasta, yleisötyöstä tai alan kehittämisestä.

Ensimmäisen selvityksen pohjalta toteutettu konseptisuunnitelma Maailman paras arkkitehtuuri- ja designmuseo Helsinkiin julkistettiin 28.3.2019.

Minulle oli alusta saakka selvää, että olemme kaupunkina mukana hankkeessa vain, jos uuden museon konsepti ja toteutus ovat tarpeeksi kunnianhimoisia. Emme olisi menneet mukaan valtion museoita koskevaan hankkeeseen, jos tavoitteena olisi ollut saada aikaan vain uudet tilat nykyisille museoille. Myös valtiolla ymmärrettiin ylimmällä virkamiestasolla alusta saakka hankkeen kunnianhimon taso.

Yhtä selvää oli, ettei kunnianhimoista museota voisi toteuttaa ns. perinteisellä tavalla. Museon toimintaedellytysten ja itsenäisyyden turvaamiseksi oli löydettävä malli, jossa museo ei jäisi täysin riippuvaiseksi julkisten rahoittajien vuosituesta, vaan omaan rahoitukseen olisi mahdollisuus vaikuttaa enemmän samalla kun toimintaedellytykset olisivat joustavimmat mahdolliset. Lähivuosina uusia museoita oli rakennettu erilaisilla malleilla. Nyt esillä oleva malli mietittiin pienessä Helsingin virkamiesporukassa toimeksiannostani. Rakentavien keskustelujen jälkeen myös OKM:n virkamiesjohto hyväksyi ajatuksemme.

Selvitysvaiheen aikana käytyjen keskustelujen pohjalta Helsingin kaupunki ja OKM ehdottivatkin toteutusmallia, jossa museon toiminnasta vastaisi uusi yritys ja kokoelmien omistajuudesta uusi säätiö. Säätiö hallitsisi paitsi museon kokoelmia, myös säätiön pääomaa, jonka tuotoilla museotoimintaa osittain rahoitettaisiin. Yritys vastaisi museon päivittäisestä toiminnasta ja oheistoiminnasta kuten tilojen ulosvuokrauksesta ja tapahtumatoiminnasta. Malli vastaa Amos Rex museon hallintomallia.

Museorakennus toteutettaisiin Eteläsataman alueelle osana alueen laajempaa kehittämistä. Alueesta järjestettäisiin 2-vaiheinen konsepti- ja suunnittelukilpailu, jonka tavoitteena olisi löytää taho, joka pystyisi toteuttamaan alueen kokonaisuuden mahdollisimman korkeatasoisesti. Museon osalta järjestettäisiin erillinen arkkitehtuurikilpailu. Konsepti- ja suunnittelukilpailun järjestämistä käsitellään Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa näillä näkymin alkusyksystä.

Museon käyttötalous perustuisi omaan tulonhankintaan sekä OKM:n valtionosuus- ja avustusjärjestelmän kautta myönnettävään tukeen. Lisäksi museo saisi tuloa säätiön pääoman tuotosta. Säätiön pääomittamisesta vastaisivat OKM, kaupunki, nämä kaksi tasasuurin osuuksin, ja yksityiset tahot. Pidin alusta saakka selvänä, että Helsingin kaupunki ei osallistuisi museon käyttötalouden kustannuksiin. Tämä on myös kommunikoitu valtiolle, eikä asiasta pitäisi olla epäselvyyttä.

Hallitusneuvotteluiden yhteydessä uuden museon toteuttamisesta ei saatu päätöstä, vaan epämääräinen kirjaus selvittämisestä. Tämä oli suuri pettymys. Hanke on silti pysynyt hengissä. Kaikki alkuvaiheen selvitykset ovat valmiit ja tästä on hyvä mennä eteenpäin.  Vaikka eilisestä hallituksen päätöksestäkin on museon avajaisiin vielä matkaa, olemme lähempänä pitkään suunnitelmissa olleen uuden museon konkreettista toteutumista kuin koskaan.

Kuten aina, hyvän hankkeen edistämisessä on ollut mukana joukko ihmisiä. Kuitenkin vain muutamien panos on lopulta olennainen. Yksi näistä on Sampo Terho, jota ilman hanke ei olisi lähtenyt liikkeelle lainkaan. Täysin ratkaisevassa roolissa ovat olleet myös ne Helsingin kaupungin virkamiehet, jotka loivat hankkeelle toteutusmallin tilanteessa, jossa kaikki olivat yksimielisiä, että perinteiset toteutusmallit eivät tässä poikkeuksellisessa hankkeessa ole mahdollisia.

Matka on vielä pitkä, mutta olemme askeleen lähempänä maalia. Poliittisten resurssipäätösten jälkeen olennaisinta on jälleen se, kuinka pystyvästi monimutkaista hanketta osataan operatiivisesti viedä eteenpäin. Uusi museo on mahdollisuus, joka tämän jälkeenkin on mahdollista hukata sen politisoimisella, huonolla johtamisella tai huonolla koordinaatiolla. Tähän meillä ei nyt kansakuntana olisi varaa. Tarvitsemme hyvää tahtoa, onnea ja osaamista museon ympärille vielä moneksi vuodeksi.

Kuva: Aleksi Poutanen