Kirjoitukset

Kirjoitus Helsingin Sanomissa 27.3.2020: Epidemia koettelee Helsingin vahvuuksia

Kirjoitus Helsingin Sanomissa 27.3.2020: Epidemia koettelee Helsingin vahvuuksia

Ensisijaisesti terveyskriisinä näyttäytyvä koronavirus­epidemia on myös sosiaalinen kriisi ja talouskriisi. Urbaania elämäntapaa on puolustettava hädän hetkelläkin.

Koronavirus­epidemialla on monet kasvot. Se muodostaa saman­aikaisesti ison terveys­kriisin, sosiaalisen kriisin ja talous­kriisin, ja nämä kaikki kärjistyvät suurissa kaupungeissa. Tauti iskee Suomessa ensimmäisenä Helsinkiin.

Jo terveyskriisi on massiivinen haaste etulinjassa olevalle kaupungille. Tehtävänämme on hoitaa koronapotilaat muiden hoitoa tarvitsevien ohella. Se vaatii valtavasti niin henkilöstöltä, tiloilta, välineistöltä kuin johtamiseltakin.

Koronaviruksen hillitsemistoimet osuvat taloudellisesti rajuimmin suuriin kaupunkeihin, koska niiden elinkeinorakenne on palveluvaltainen. Helsingissä on paljon ihmisten kohtaamisen varaan rakentuvia palveluja, joiden tarjoamisen poikkeustila estää. Olemme maan suurin kulttuurikeskittymä, ja luovien alojen ammattilaisten ahdinko tuntuu täällä eniten.

Henkisestikin vaikutus on suuri. Kulttuuri, tapahtumat, ravintolat ja monet muut sellaiset asiat, joiden takia ihmiset haluavat asua kaupungeissa, ovat nyt tauolla.

Helsinki on Suomen startup-toiminnan keskus, ja nyt moni lupaava alkuvaiheen yritys uhkaa jäädä talouskriisin jalkoihin. Olemme merkittävä matkailu- ja kongressikaupunki, ja nyt pelkästään hotellien myynti on romahtanut hetkessä lähes 90 prosenttia. Käytännössä kaikki tapahtumat on peruttu kesään asti. Euroopan vilkkain matkustajasatama on hiljentynyt.

Sosiaalinen kriisi on vaikeuksistamme ehkä haastavin. Talous­ongelmat aiheuttavat suoraan myös suuria sosiaalisia ­ongelmia.

Nyt tapahtuu muutakin. Yhteiskunnan totaalinen sulkeminen johtaa väistämättä siihen, että seinät alkavat monella kaatua päälle. Arjen dramaattiseen muutokseen sopeutuminen on monelle vaikeaa. Varsinkin ryhmämuotoiset palvelut poistuvat niiltä, jotka oirehtivat jo normaali­oloissa. Ti­heästi asutuissa kaupungeissa ongelmat ovat tässäkin suhteessa suurimmat.

Hiljaisia signaaleja muun muassa päihdeongelmien kasvusta on jo nyt. Pitkäaikainen eristäytyminen, alkoholi ja suomalainen kansaluonne on erityisen vaikea yhdistelmä.

Koti ei ole kaikille turvallisin paikka. Toimettomuus ja turhautuminen purkautuvat myös huonoilla tavoilla. Pelko perheväkivallan, mielenterveysongelmien, lastensuojelun tarpeen ja itsemurhien kasvusta on aiheellinen.

Terveyskriisi, talouskriisi ja sosiaalinen kriisi kietoutuvat vahvasti toisiinsa. Olennaista on hahmottaa yhteisvaikutukset, ja kriisejä pitää pystyä lieventämään rinnakkain. Muuten seuraukset voivat olla vakavampia kuin 1990-luvun lamassa.

Maailma on kriisin jälkeen erilainen kuin ennen. Katse ei voi olla pelkästään terveyskriisissä, sen ensisijaisuudesta huolimatta.

Jokainen tekomme rakentaa koronavirusepidemian jälkeistä maailmaa. Onnistumisemme riippuu siitä, kuinka osaamme lukea maailmanlaajuisia trendejä. Rohkea avautuminen maailmalle tulee olemaan keskeistä. Sisäänpäin käpertyminen ei ole pienen maan ainoalle metropolille vaihtoehto uudessakaan maailmassa. Kaupungit ovat yhä keskeisiä elinvoiman tuottajia.

Helsinki oli kriisiin ajauduttaessa hyvässä kunnossa ja kansainvälistyi kovaa vauhtia. Moninaiset kulttuuri- ja elämäntapapalvelut kukoistivat. Matkailu veti. Olimme maailman suurimpia kongressikaupunkeja. Startup-yrittäjyys oli mahtavassa nosteessa. Sosiaaliset ongelmat olivat kohtuullisesti hallinnassa. Talous oli vahva.

Tämän myönteisen suunnan palauttaminen on mahdollista. Se vaatii meiltä nyt kestävyyttä ja tahtoa sekä yhteisöllisyyden, välittämisen, vastuunkannon ja positiivisen mielenlaadun vaalimista. Ihmiset eivät muutu kriisin seurauksena: yhtei­sön ja yhteisöllisyyden tarve pysyy.

Egoismi ei saa tuhota liberaalia elämänmuotoa. Poikkeusolot eivät saa nujertaa vapaudenkaipuutamme. Autiot kadut eivät saa haavoittaa rakkauttamme täysiin toreihin, kaupungin vilskeeseen ja sen omaperäiseen rosoisuuteen. Talouskin on pitkälti psykologiaa, ja yleisellä ilmapiirillä on huomattava merkitys – sekä kriisissä että siitä noustaessa.

Jos ja kun tässä elämäntapamme suojaamisessa onnistumme, kaikki kriisin vakavatkin vauriot pystytään selättämään. Avoin ja elävä Helsinki on jatkossakin Suomen keskeisimpiä menestystekijöitä.