Puheet

Helsinki Symposium 2019, avauspuhe

Helsinki Symposium 2019, avauspuhe

Kuvassa: Tukholman pormestari Anna König Jerlmyr, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, Tukholman apulaispormestari Katarina Luhr ja Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki.


Hyvät ystävät, dear friends

Presidentti Trump ilmoitti ensi töikseen vetävänsä Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Koko maailma tyrmistyi. Yksi globaalin ilmastotaistelun synkimmistä tapahtumista kääntyi kuitenkin pian uudenlaiseksi toivoksi. Pian joukko yhdysvaltalaisia pormestareita totesi yhteen ääneen, että heidän kaupunkinsa jatkavat kunnianhimoisten ilmastotoimien tiellä presidentin päätöksestä riippumatta. Tänä päivänä joukossa on mukana yli 400 amerikkalaista pormestaria: niin republikaania kuin demokraattia.

Merkittävintä tapahtumakulussa ei ollut se, että kaupungit olivat Trumpin kanssa täysin eri linjoilla ilmastonmuutoksesta, vaan se, että tapaus osoitti konkreettisesti kuinka suuri merkitys kaupunkien ratkaisuilla ja toimenpiteillä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa itse asiassa on. Kaupungit voivat vaikuttavasti olla pelastamassa maailmaa silloinkin, kun vaikutusvaltaisimmat valtionpäämiehet eivät sitä tee.

Helsingfors grundläggande uppgift är att erbjuda högklassig service till sina invånare. Vårt handlande begränsas däremot inte blott till detta: vi vill också vara med och skapa en bättre värld. Som en global föregångarstad har vi både möjlighet och skyldighet till detta. Så här tänker också många andra städer i Finland. Liksom många städer runtom i världen. Idag kommer vi att höra ett anförande från New Yorks stad; ett anförande från en stad, som i själva verket fick en märkbar energiinjektion att förbättra världen från Trumps aktioner och uttalanden.


Helsinki aloitti viime vuonna kaupunkisymposiumien perinteen. Vuosi sitten oli vielä aiheellista kerrata niitä syitä, miksi kaupunkien rooli maailmassa korostuu. Puhuin kaupungistumisen megatrendistä ja kaupunkien painoarvon puutteesta poliittisessa debatissamme.

Kaikki nämä aiheet ovat edelleen ajankohtaisia, mutta nyt – vuotta myöhemmin – myös yleisen keskustelun vakioaiheita. Kaupunkien merkittävyys ymmärretään koko ajan paremmin. Silti meillä on vielä matkaa siihen, että tästä osataan tehdä oikeat johtopäätökset. Keskustelua kaupunkien roolista ja asemasta on tärkeä jatkaa. Olemme vasta puolessa matkassa. Sillä mitä kaupungit Suomessakin tekevät tai tekemättä jättävät, on monessa asiassa paljon isompi merkitys kuin sillä, mitä seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjataan.

Hyvät kaupunkien ystävät,


Tervetuloa kaupunkisymposiumiimme. Tämän symposiumimme teemana on ilmasto, kestävä kehitys ja vastuullisuus.

Kaupungin taloudellisen menestyksen mittari oli pitkään yleisesti se, kuinka paljon se kykeni houkuttelemaan alueelleen uusia yrityksiä ja teollisuuden aloja. Tämän päivän maailmassa kaupunkiekonomialla on uudenlaiset ajurit.

Kaupunkien menestys perustuu ennen kaikkea siihen, että ne pystyvät luomaan parhaat mahdolliset olosuhteet urbaanille elämälle ja vetämään puoleensa luovia ja osaavia ihmisiä. Kaupungit kisaavat siitä, kuka pystyy tarjoamaan parhaat koulut ja päiväkodit, parhaan joukkoliikenteen, turvallisimman elinympäristön, kiehtovimman kulttuuritarjonnan ja puhtaimman ympäristön, raikkaimman ilman hengittää. Jos kaupunki houkuttelee puoleensa ihmisiä ja osaajia, myös pääomat ja investoinnit seuraavat.

Valtioiden kokoontumisajoista kansalaisille ja yrityksille hitaasti valuvasta ylhäältä alaspäin –fokuksesta on siirryttävä uudenlaiseen ajatteluun. Kun kansallisvaltiot vielä kinastelevat siitä, miten ilmastonmuutoksen torjunnan taakkaa jaetaan mahdollisimman tasaisesti – kaupungit kisaavat siitä, kuka pystyy toimenpiteillään luomaan houkuttelevimman, puhtaimman ja viihtyisimmän ympäristön asukkailleen. Siitä on tullut kilpailuetu. Ilmastonmuutos voi hyvinkin olla merkittävä käännekohta, jonka ratkaisu on kiinni kaupunkien tavasta tarjota palveluita asukkailleen; kaupungit tekevät energiaratkaisut, rakentavat rakennukset ja liikuttavat ihmiset.

Muutoksen tekeminen on siirtynyt käytännön tasolle – kaupunkien, yhteisöjen, ja yritysten käsiin. Samalla muutoksesta on tullut konkreettisempi ja ymmärrettävämpi – toivottavasti ihmisten mielissä myös todellisempi.

Kaupungit ympäri maailmaa ovat kansallisvaltioita käytännönläheisempiä. Kaupunkien johtajat suhtautuvat maailman myllerrykseen vähemmän ideologisesti kuin valtioiden päämiehet ja -naiset. Kaupungit ovat hyvin suoraan tekemisissä ihmisten konkreettisen hyvinvoinnin kanssa. Kaupungit panevat toimeksi.

Helsingissä vastuullisuus on nostettu strategiamme kärjeksi. Vastuullisuus sen kaikissa muodoissaan ohjaa kaupunkimme tekemistä hyvin konkreettisilla tavoilla.

Viime vuoden lopulla julkistettu Hiilineutraali Helsinki 2035-toimenpideohjelma listaa 147 toimenpidettä, joiden toteuttamisen kautta Helsinki on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ohjelma on yksi maailman konkreettisimmista.

Helsinki on edelläkävijäkaupunki myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa. Olemme ensimmäisenä kaupunkina Euroopassa sitoutuneet New Yorkin mallin mukaisesti paikalliseen, vapaaehtoiseen kestävän kehityksen kaupunkitasoiseen raportointiin. Tänään julkistamme raportin ensimmäisen vaiheen ja koko raportti valmistuu kesäkuussa. Tavoitteemme on kaksiosainen – haluamme varmistaa, että Helsingin strategia ja sen toimeenpano toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita. Saman aikaan haluamme tehdä kestävän kehityksen työstä läpinäkyvää ja ymmärrettävää kaupunkilaisille.

Haluan rohkaista kaikkia kaupunkeja mukaan toteuttamaan tätä vapaaehtoista kaupunkitasoista raportointia kestävän kehityksen tavoitteista.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja puhtaan kaupungin kannalta yksi isoimmista kokonaisuuksista on energiantuotanto – ennen kaikkea se, miten helsinkiläiset kodit tulevaisuudessa lämmitetään.

Laki hiilenpolton kieltämisestä 2029 mennessä asettaa Helsingin haasteen eteen. Kyse on ennen kaikkea siitä, ehdimmekö löytää hiilelle kestävät korvaavat vaihtoehdot joutumatta turvautumaan huonoihin väliaikaisratkaisuihin. Olennaista on, että emme korvaa ympäristön kannalta kestämätöntä polttoainetta toisella kestävyydeltään kyseenalaisella polttoaineella, kuten biomassalla. Kovin toivottavaa olisi myös välttää ne kaavoitukselliset ja logistiset painajaiset, jotka uusien laitosten kaupunkirakenteeseen sijoittamisesta ja valtavien biomassamäärien kuljettamisesta näihin laitoksiin aiheutuisivat. Tämäkään asia ei ole Helsingissä puoluepoliittinen, vaan siitä vallitsee laaja yhteisymmärrys.

Helsinki haluaa olla uudenlaisten, innovatiivisten ja uraauurtavien energiaratkaisujen edelläkävijäkaupunki. Tunnistamme, ettei kaikki viisaus asu meissä. Tarvitsemme joukkovoimaa ja kansainvälistä näkemystä, jotta voimme luoda ratkaisuja, jotka voivat olla kestäviä pitkälle tulevaisuuteen.

Energia-alan parhaiden näkemysten ja innovaatioiden löytämiseksi Helsingin tarkoituksena on ensi syksynä käynnistää kansainvälinen challenge-kilpailu, jonka tavoite on yksinkertainen – Kuinka korvata kivihiili Helsingin lämmityksessä mahdollisimman kestävästi ja vähällä biomassan käytöllä. Kilpailussa haetaan uusia innovaatioita ja teknologioita lämmön tuotantoon ja kulutukseen. Kilpailuun haastetaan kaikki asian kanssa työskentelevät tahot ympäri maailmaa. Pyrimme myös saamaan vaikuttavia kumppaneita mukaan toteuttamaan kilpailua yhdessä kanssamme. Kilpailun pääpalkinnoksi on suunniteltu miljoonaa euroa.

Helsingin lämmitysratkaisu ei oletettavasti ratkea yhdellä teknologialla. Tarvitsemme monia ratkaisuja niin kulutuksen hillitsemiseksi kuin uudenlaisten tuotantoratkaisujen muodossa. Kokonaisratkaisu muodostunee useiden toisiaan täydentävien innovatiivisten ratkaisujen sovittamisesta yhteen tavalla, joka on mahdollisimman vähäpäästöinen, ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä ratkaisu.

Helsinki Challenge kutsuu maailman parhaat systeemitason energiaosaajat pohtimaan, miten Helsingistä ja tehdään parempi ja kestävämpi kaupunki. Olen vakuuttunut, että ratkaisut, mitä ne sitten ovatkaan, herättävät kansainvälistä huomiota ja poikivat mukanaan myös muualla maailmassa käyttöönotettavia ratkaisuja.

Niin kansallisvaltioilla kuin kansainvälisellä yhteisölläkin on vielä tehtävää siinä, että kaupunkien merkitys ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä tunnistetaan. Me emme voi kuitenkaan jäädä odottamaan sitä, että joku kutsuu meidät lavalle ja antaa meille mikrofonin käteen. Kaupunkien on toimittava nyt – yhdessä muiden kaupunkien ja toivottavasti myös valtioiden kanssa. Olemme jo hyvällä tiellä. Meillä ei ole saman tasoisia haasteita valtiovaltamme kanssa kuin yhdysvaltalaisilla kaupungeilla, mutta tosiasia on, että suurimmilla suomalaisilla kaupungeilla on säännönmukaisesti kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet kuin valtiolla. Meillä on myös selkeämpi näkemys siitä, miten tavoitteisiin päästään ja konkreettisempi, operatiivisempi ote asian hoitamiseen. Kaupunki on ihmisen tärkein julkisen tahon käyttöliittymä. Kaupunki on operatiivinen toimija, joka on jokainen päivä mukana ihmisten arjessa.

Parannettavaa on toki kaupungeillakin. Eikä muutos sielläkään aina helppoa ole. Monesti minustakin tuntuu päivittäisessä arjessani kuin olisin viemässä vikuroivaa hevosta talliin yhteisestä tavoitteesta huolimatta. Kaupungitkin kaipaavat – niin Helsinkikin – hallittua rytminmuutosta, ketterämpää ja tuloshakuisempaa otetta, parempaa johtamista kaikilla tasoilla, vielä parempaa todellista tekemisen meininkiä. Meidän kaupungeissa vetovastuussa olevien pitää säännöllisesti pysähtyä pohtimaan teemmekö oikeita asioita ja keskitymmekö olennaisimpaan. Päätösten toimeenpanokyky lopulta ratkaisee, vaikka niistä ei samanlaisia otsikoita irtoakaan kuin uusista poliittisista avauksista.

Tänään haluan joka tapauksessa rohkaista kaikkia ratkomaan ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen haastetta yhdessä ja erikseen, mutta kasvavassa määrin myös kaupunkien kanssa. Kyse on ihmiskunnan selviytymistaistelusta, jossa tarvitaan kaikkia. Parhaiten onnistumme tekemällä oikeaan suuntaan vieviä isoja ja pieniä tekoja, arjen ratkaisuja ja valintoja.

Kaupungit eivät suinkaan ole, eivät lähimainkaan, ainoa relevantti toimija tässä taistelussa. Uskallan kuitenkin väittää, että ne jotka tässä maailmantilanteessa haluavat olla historian oikealla puolella, lopettavat kaupunkien vähättelyn ja liittoutuvat näiden kanssa uusien hallintotasojen rakentelun sijasta. Se mitä valtiovallalta kaipaamme, on aitoa ja rakentavaa kumppanuutta. Tähän me kaupungeissa olemme valmiita. Meillä on vain yksi yhteinen planeettamme.

Dear friends,


We are standing in the cross-roads of history. The new generations don’t wait until we are ready to move. Our only way is forward. Our only option is action.