Sain viime viikolla postia opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Helsingille oli päätetty myöntää lapsenpäivän palkinto Pormestarin itsenäisyysjuhlat neljäsluokkalaisille –tapahtumasta. Mukavaa saada välillä tällaista positiivistakin palautetta, ja vieläpä oikein palkinnon muodossa.
Neljäsluokkalaisten juhlat on kaupungissa selvästi hyvin arvostettu tapahtuma. Tultuani viime vuona valituksi nykyiseen tehtävääni muistan lukuisten ihmisten jopa kadulla pysäyttäneen ja murehtineen, että kyllähän tämä hieno perinne jatkuu. Kyllä jatkuu.
Isännöin viime vuonna juhlia ensimmäisen kerran. Tilaisuuden jälkeen totesin, että päivä on yksi tärkeimmistä – ja liikuttavimmista – virkatehtävistäni. En usko, että mistään muusta tilaisuudesta löytyy niin aitoa ja vilpitöntä juhlamieltä. Helsinki-päivän vauvan muistaminen on valtavan sykähdyttävä tapahtuma sekin, vaikkakin kovin erilainen traditio.
Jo yli 110 000 helsinkiläiskoululaista on päässyt vuosien varrella nauttimaan juhlatunnelmasta. Tänä vuonna taas yli 6 500 neljäsluokkalaista on kutsuttu mukaan. Vuorossa on jo 22. kerta.
Tiesin, että juhlan ideoi vuonna 1997 ylipormestari Eva-Riitta Siitonen. Saamamme palkinto innoitti minua kysymään Eva-Riitalta mistä kaikki sai alkunsa.
Idea oli syntynyt hänen aiemmasta käynnistään Keravan nuorisovankilassa. Hän oli kysellyt nuorilta, paljonko on ”kakkua” jäljellä ja hänen hämmästyksekseen monet eivät muistaneet. Vankilan johtaja totesi, että monet nuoret ovat kasvaneet kodeissa, jossa esimerkiksi joulusta tai syntymäpäivistä tai mistään muustakaan ei ollut syntynyt sellaisia elämän merkkipaaluja, joihin itsensä sitoisivat.
Eva-Riitta oli ajatellut, että jospa voisimme tehdä jotain sellaista, jonka myötä kaikki helsinkiläiset lapset saisivat edes yhden yhteisen ”merkkipaalun” oman kotikaupunkinsa toimesta.
Neljäsluokkalaiset hän oli valinnut siksi, että arveli heidän olevan vielä teini-iän kynnyksellä, mutta jo tarpeeksi isoja liikkumaan opettajan johdolla. Omat kokemukseni vahvistavat tätä – kyse on mielestäni ehkä myös vanhimmasta ikäluokasta, joka osaa suhtautua juhlaan vilpittömän innostuneesti.
Pormestarin ilo ja kunnia on isännöidä näitä hienoja juhlia. Kaiken muun tekevät koulut. Lapset opettelevat tansseja ja hyviä käytöstapoja. Pukeutumisohjeeksi sovittiin siisti kouluasu ja juhlamieli. Pukeutuminen tosin riistäytyi heti käsistä ja ensimmäisenä vuonna poikien valkoiset paidat myytiin loppuun Riihimäkeä myöden. Edelleen on hyvä muistuttaa, että siisti asu on täysin riittävä!
Eva-Riitta muisteli vielä, että alkuun moitittiin sitä, kun lapsille tarjottiin juhlajuomaa jalallisista laseista. Hän vastasi, että tarkoitus oli opettaa, että juhlalaseista voi nauttia muutakin kuin alkoholia. Yhtään lasia ei muuten särkynyt ensimmäisen juhlan aikana.
Tapahtuma on säilyttänyt asemansa kutsuvieraiden suosikkina vuodesta toiseen. Nykyään se välitetään suorana lähetyksenä kaikkien seurattavaksi ja ylpeiden vanhempien iloksi netissä Helsinki-kanavalla. Juhla huipentuu yllätysartistiin, joka pidetään salassa juhlapäivään saakka, ja tansseihin Kaartin soittokunnan säestyksellä.
Toteutuksessa ovat mittavalla panoksella mukana helsinkiläinen osaaminen ja omat oppilaitoksemme. Kouluissa valmistaudutaan juhlaan pitkin syksyä. Lauttasaaren lukion oppilaat ovat Finlandia-talon apuna opastamisessa ja järjestyksestä huolehtimisessa. Stadin ammattiopiston kokki- ja tarjoilijaopiskelijat auttavat puolestaan ravintolapalveluissa. Tärkeitä kumppaneita ovat lisäksi SPR ja Helsingin VPK sekä Helsingin poliisi.
Finlandia-taloon on voimassa varaus viidelle seuraavalle vuodelle, joten hieno perinne jatkuu. Ministeriön palkinto oli hieno arvostuksen osoitus hienolle tapahtumalle. Palkintosumma 9 000 euroa ohjataan toiveestani lasten parissa toimivalle järjestölle.
Kuva: Pertti Nisonen
