Blogi

Äänestä osaajaa, älä vaalikonesuosikkia

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään. Sen kunniaksi muutama pohdinta.

Politiikka on määritelmän mukaisesti yhteisten asioiden hoitamista. Jotta tätä voisi tehdä, pitää olla käsitys siitä, mitä pitää tehdä, mutta myös kykyä viedä asioida eteenpäin. Tarvitaan siis sekä fiksuja mielipiteitä että operatiivista osaamista.

Varsinkin vaalien alla vertaillaan mielellään sitä, mitä mieltä itse kukin ehdokas jostakin asiasta on. Hyvä näin. Kyllä sillä on merkitystä. Aivan liian vähälle huomiolle sen sijaan jää se, että pelkät mielipiteet eivät maailmaa muuta.

Politiikka on paitsi mielipide- (ja mielikuva-) myös mitä suurimmassa määrin tahto- ja taitolaji. Tietomäärän pitää olla melkoinen. Asioita pitää osata ja ymmärtää. Muutkin pitää saada vakuutettua omasta asiastaan. Kokonaisuuksia ja vaativia syy- ja seuraussuhteita pitää kyetä mieltämään. Enemmistöjä pitää pystyä rakentamaan. Konpromissejakin on osattava kasata. Asioita pitää osata hoitaa. Prosesseja pitää pystyä viemään eteenpäin. Tarvitaan myös sinnikkyyttä, määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä aivan liian yleisen mielikuvaliihottelun sijasta.

Vaalikoneet ovat muutamien viimeisten vaalien aikana lyöneet itsensä toden teolla läpi. Ne ovat sinänsä briljantti innovaatio. Niillä ja niiden käyttöarvolla on kuitenkin rajansa. Menemättä syvällisemmin vaalikoneiden erinäisiin heikkouksiin ja valuvikoihin, on hyvä mieltää, että ne eivät millään tavoin mittaa ehdokkaiden osaamista tai kykyä saada aikaiseksi. Eivät ne sitä toki voikaan mitata, eivätkä ne siihen pyrikään, eivätkä ne sitä väitäkään osaavansa mitata. Ongelma on silti se, että monet eivät vaalikoneiden kiehtovassa maailmassa tule ajatelleeksi, että vaalikonevastaukset ovat vain osa relevanttia todellisuutta. Hieman enemmän kuin vain pintaraapaisu, mutta vain hieman enemmän.

Viimeaikainen huvitus näyttää olevan asettaa maan eri hallituksia paremmuusjärjestykseen. Ottamatta näiden rankingien lopputuloksiin mitään kantaa, on hyvä huomata, että hallituksia pyritään – aivan oikein – arvioimaan niiden aikaansaannosten, ei niiden edustamien mielipiteiden perusteella.

Poliitikkotasolla poliittinen osaaminen tarkoittaa monia asioita. Näitä voi valaista vaikka muutaman esimerkin kautta.

Otetaan esimerkiksi vaikka Petteri Orpo. Hänestä tuli viime kesänä maa- ja metsätalousministeri. Siitä huolimatta, ettei hän nyt ainakaan minään suurena maatalousasioiden tuntijana ollut profiloitunut. Orpo on silti hoitanut ministerinpestinsä erittäin hienosti ja tyylikkäästi. Ja uskallan väittää, olennaisesti paremmin kuin äkkiseltään mieleen tulevat alaa enemmän harrastaneet olisivat tehneet.

Orpo on hyvä poliitikko. Hän ymmärtää miten järjestelmä toimii, oivaltaa kokonaisuudet, erottaa isot ja pienet asiat toisistaan, osaa priorisoida ja – mikä tärkeintä osaa junailla, johtaa prosesseja ja saa aikaiseksi. On hänellä ihan fiksuja mielipiteitäkin, mutta se on mielestäni vähemmän olennaista.

Helsingissä Laura Räty on dramaattisesti mainettaan parempi, todellinen ammattilainen. Jos haluaisin tietää ihan mitä tahansa sotesta ja voisin soittaa vain yhden puhelun, soittaisin hetkeäkään empimättä Rädylle. Hän osaa myös selittää, mistä näissä yllättävän
vaikeissa asioissa oikeasti on kyse. Hän on myös aatteellinen tahtopoliitikko, joka hyvin määrätietoisesti tekee ihan oikeita asioita. Sillä, että hän ministerikautensa alkutaipaleella antoi yhden vähemmän onnistuneen lausunnon, ei tässä kokonaisarvioinnissani ole tuon taivaallista merkitystä. Ne, jotka tekevät, tekevät myös virheitä. Ne, jotka eivät tee virheitä, eivät tee mitään muutakaan, tai sitten he ovat taruolentoja.

Kokemuksesta on usein hyötyä, mutta ei se välttämätöntä ole, jos lahjakkuutta on riittävästi ja muu tausta sopiva. Yksi esimerkki tästä kategoriasta on Elina Lepomäki, joka nopeasti on oppinut järjestelmän lainalaisuudet. Tämä yhdistettynä poikkeukselliseen vahvaan talousosaamiseen ja aitoon aatteelliseen tulokulmaan luo hyvän pohjan vaikka mille.

Otan vielä pari esimerkkiä. Politiikassa tehdään usein epäsuosittuja päätöksiä, ainakin jos asioihin suhtaudutaan vastuullisesti. Paineet ovat joskus kovat, vastalauseita ja kritiikkiä riittää aina. Silti pään pitää pysyä kylmänä. Politiikka on joukkuelaji. Esimerkkejä poliitikoista, jotka osaavat suhtautua maailmanmenoon vaikeinakin hetkinä hötkyilemättä, aikuismaisesti, riittävällä vakavuudella ja tyyneydellä ovat mm. Pekka Ravi, Lenita Toivakka ja Anne-Mari Virolainen.

Ja sitten on niitä, jotka väsymättä, kaikissa tilanteissa, aina ja takuuvarmasti puolustavat ja ajavat vaalipiirinsä etua. Mutta fiksusti, asioihin syvällisesti perehtyneenä, hyvin argumentoiden. Kuten vaikkapa Heikki Autto tai Sinuhe Wallinheimo.

Summa summarum: Minusta tärkeä on äänestää osaajaa, ei vaalikonesuosikkia. Toki pitää muistaa, että nämä voivat myös yhdistyä samassa persoonassa. Osaaminen taas on varsin moniulotteinen juttu. Olennaista on ymmärtää, että politiikka vaatii, ollakseen onnistunutta, ammattimaisuutta siinä missä mikä tahansa muukin ammatti.

Aika ajoin muuten kuule valitettavan, ettei yksittäinen kansanedustaja pysty vaikuttamaan. Totuus on hieman toinen. Osa pystyy, osa ei.

Ei pelkkä osaaminenkaan tietty riitä itselle sopivan ehdokkaan haarukoinnissa. Myönnän kernaasti, että vaikkapa Erkki Tuomioja, Mauri Pekkarinen tai Satu Hassi ovat osaavia, ammattimaisia ja hyviä poliitikkoja. En minä heitä silti kuuna päivänä voisi äänestää, niin perustavaa laatua olevalla tavalla olen heidän kanssaan eri mieltä ainakin joistakin relevanteista asioista.

Oma tilanteeni on näissä vaaleissa osin hämmentynyt kun en itse totutusta poiketen ole ehdolla. Tein huvin vuoksi yhden vaalikoneen muutama päivä sitten. Sain ykköseksi kokoomuslaisen ehdokkaan, jonka toki hyvin tunnen. Hyviä mielipiteitä siis, ainakin minun mielestäni. En minä silti häntä äänestä. Haluan äänestää aikaansaavampaa.