Blogi

Ettei vain neljän vuoden takainen toistuisi

Päättymässä oleva vaalikausi ei ole ollut Suomelle eikä sen hallitukselle menestys. Ei ainakaan talouspolitiikan saralla. Kun jopa istuvan hallituksen pääministeri tämän myöntää, siitä ei kannata riidellä. Paljoa isänmaata ei auta myöskään vänkäys siitä, kenen syytä tämä on. Toki sellainenkin keskustelu pitää jossain vaiheessa käydä ihan sen takia, että historiasta voitaisiin oppia. Olennaista nyt olisi varmistaa, ettei vahinko pääse toistumaan. Tästä olen huolissani. Meillä on ilmeinen riski siitä, ettei talouspolitiikan perusteita saada kohdalleen seuraavallakaan vaalikaudella.

Käsiini sattui Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehen Marko Junkkarin kirjoitus vajaan neljän vuoden takaa 22.5.2011. Jotta historiasta voitaisiin edes teoriassa oppia, on hyvä palauttaa mieleen neljän vuoden takaisia tunnelmia Junkkarin silloisin sanoin. Ohessa muutama katkelma:

”Hallitusneuvottelut Säätytalossa alkoivat perjantaina luento-osuudella, jossa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki esittelivät kalvosulkeisilla talouden tilaa. Puolueet eivät kahdessa päivässä päässeet yhteisymmärrykseen edes tästä faktaosuudesta. Neuvottelut ovat siis juntturassa: jos puolueilla ei ole yhteistä näkemystä siitä, mikä on tämänhetkinen tilanne, niin eivät ne voi myöskään päättää mitä pitäisi tehdä.”

”Kokoomus pohjaa näkemyksensä VM:n laskelmiin, demareiden mielestä pitäisi käyttää muita arvioita.”

”Demareiden näkemyksen mukaan valtaosa eli kuusi miljardia kahdeksan miljardin vuosittaisesta lisävelkaantumisesta hoituu talouskasvulla. Kokoomuslaisten mielestä tämä on ylioptimistista.”

Paitsi että sitaatit muistuttavat karmaisevalla tavalla neljän vuoden takaisesta, ne – mikä kaikkein surkeinta – kuvaavat myös tämänhetkistä keskustelua. Toki siten, että sanan ”demareiden” kohdalla voi nyt käyttää myös sanaa ”keskustalaisten”.

Valtiovarainministeriön ylin virkamiesjohto julkisti torstaina käsityksensä tulevan talouspolitiikan lähtökohdista. Kyse ei ole mistä tahansa arviosta, vaan koko valtakunnan luotettavimmasta ja objektiivisimmasta arviosta. Arviosta, jonka varaan tulevan hallituksen pitää rakentaa talouspoliittinen linjansa. VM:n mukaan julkiseen talouteen tarvitaan tulevan neljän vuoden aikana 6 miljardin sopeutustoimet.

Kysymys kuuluu: mitkä puolueet pohjaavat tällä kertaa näkemyksensä VM:n laskelmiin ja kenen mielestä pitäisi käyttää muita arvioita?

VM:n virkamiesjohto kirjoittaa raportissaan myös suoraan, että ”julkisen talouden hoitoa ei voi laskea optimististen odotusten varaan”.

Kaikki puolueet kaipaavat varmasti maahan talouskasvua. Tästä ei saada riitaa aikaiseksi. Kysymys sen sijaan kuuluu: mitkä puolueet laskevat julkisen talouden hoidon VM:n laskelmien ja mitkä taas optimististen kasvuodotusten varaan?

Mennyt vaalikausi meni mönkään varmasti monesta syystä, mutta erityisesti sen takia, ettei uskottu VM:n laskelmia ja pohjattiin tekemiset olettamalle, että talous kasvaa jopa ennusteita nopeammin. Ei pelkästään demareiden, vaan erityisesti keskustan linjauksia lukiessa huoli hiipii taas puseroon – ettei vain neljän vuoden takainen toistuisi?

Pitää pitää mielessä se, etteivät VM:n esittämät madonluvut ole vain mitä tahansa lukuja. Ne ovat talouden nykytilaan, faktaan ja virkavastuulla tehtyyn analyysiin perustuva objektiivinen arvio siitä, missä mittakaavassa tulevan hallituksen on liikuttava, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme voidaan pitää pystyssä. Jos tämä päämäärä on puolueille tärkeä, sen edessä luulisi pystyvän myös vaikeisiin ja hankaliin päätöksiin.

Keskustan Juha Sipilä korostaa ihan oikein johtajuuden merkitystä politiikassa. Johtajuutta tässä ajassa olisi – ainakin minun mielestäni – antaa täysi tuki VM:n virkakoneiston laskelmille, tunnustaa tosiasiat ja olla lankeamatta optimisten odotusten pettävään syleilyyn. Joukkoja pitää johtaa edestä ja keskeltä, mikä pitää sisällään ainakin sen, että jo ennen vaaleja kerrotaan äänestäjille totuus sekä talouden tilasta, että siitä, mihin toimiin mahdollisen vaalivoiton siivittämänä itse kukin olisi ryhtymässä. Ja siitä pohjataanko seuraavan hallituksen talouspolitiikka VM:n laskelmiin vai joihinkin ”muihin arvioihin”.