Puheet

”Uudistuvat hyvinvointipalvelut – yhteistyöllä eteenpäin” HYVÄ-seminaari, Helsinki

Hyvä yleisö – naiset ja herrat,

Suomessa on meneillään yksi historiamme merkittävimmistä teollisuuden rakennemuutoksista. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteestamme on pudonnut vuosituhannen vaihteen 25 prosentista noin 15 prosenttiin. Samalla kun perinteinen kivijalkateollisuutemme joutuu uudistumaan ja etsimään uusia aluevaltauksia arvoketjun eri osista, kasvua tulee hakea myös kokonaan uusilta toimialoilta.

Sosiaali- ja terveyspalveluita on vasta viime vuosina alettu mieltää mahdollisen taloudellisen kasvun tekijänä. Vaikka se on jo pitkään ollut kasvuala, suomalaiset ovat tottuneet mieltämään sosiaali- ja terveyshuollon julkisen sektorin toimintana. On kuultu myös epäileviä ja paheksuvia puheenvuoroja ”bisneksestä ihmisten terveydellä”. Käynnissä on kuitenkin selvästi julkisten palveluiden käytön rakennemuutos.

Faktaa nimittäin on, että suomalaisilla on entistä enemmän tuloja käytettävänään. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset kiinnostavat yhä useampia. Palveluilla on jatkuvasti enemmän kysyntää jo puhtaasti siksi, että ikääntyvä väestö niitä enenevässä määrin kuluttaa. Suurten ikäluokkien maksuhalukkuus on suurta niin perinteisten terveydenhuoltopalveluiden kuin esimerkiksi liikunta- ja virikepalvelujenkin käyttöön. Palveluilta myös odotetaan entistä enemmän monipuolisuutta ja yksilöllisyyttä.

Kyse on myös kansantalouden tulokulmasta aivan valtavasta kokonaisuudesta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän käytössä on mittavat taloudelliset, tuotannolliset ja osaamisresurssit. Kansantalouden tilinpidossa hoito- ja hoivapalvelutuotoksen arvo on noin 22 miljardia euroa. Siitä kuntien järjestämisvastuuseen perustuva tuotos on 17 miljardia, mikä muodostaa yli puolet kaikista kuntien menoista. Palveluja tuottaa kaikkiaan yli 320 000 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista ja kokonaisuudessaan ala työllistää 16 prosenttia työllisestä työvoimasta, enemmän kuin mikään muu toimiala. Ja kuten todettua, jatkossa vieläkin lisää.

Kokonaisuuden suuruusluokan takia ei ole aivan samantekevää, miten me sosiaali- ja terveyspalveluja kehitämme. Palvelutuotannossa on pystyttävä kehittämään toimintamalleja, jotka parantavat samanaikaisesti palveluiden laatua, tuottavuutta, työelämän laatua ja vetovoimaa.

Hyvä yleisö,

Paraikaa otsikoissa on hyvinvointijärjestelmämme kannalta mittavin uudistus vuosikymmeniin, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisrakenteen ja rahoitusmallin uudistaminen. Otsikot ovat keskittyneet prosessikritiikkiin, eikä aiheetta. Uudistuksen tie tähän asti on ollut äärimmäisen kitkainen. Silti laaja yhteisymmärrys vallitsee siitä, että jatkuvan taloudellisen kasvun ja laajentuvan julkisen sektorin oloissa 70- ja 80-luvuilla luotu palvelujärjestelmä on päivitettävä muuttuneen ja koko ajan muuttuvan toimintaympäristön tarpeiden mukaisesti.

Hidastuneen taloudellisen kasvun, ikääntyvän ja aiempaa paremmin koulutetun väestön Suomessa hyvinvointipalvelujen turvaamisen avainsana on tuottavuus. Samalla tavoin kuin vaativille hoidoille on saatava vastetta, palvelujen rahoituspanoksille on saatava vastinetta: tuloksia ja vaikuttavuutta. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että tämä on mahdollista ja vieläpä suuressa mittakaavassa. Teknologian täysimääräinen hyödyntäminen, palveluprosessien parantaminen, johtaminen ja henkilöstön osaamisen jatkuva kehittäminen yhtäaikaisesti toteutettuna tuottavat parempaa asiakaslaatua pienemmillä kustannuksilla.

Hoito- ja hoivapalvelujen keskeisin tuotannontekijä on työvoima. Vuoteen 2025 mennessä, eli seuraavan kymmenen vuoden kuluessa yli 40 prosenttia alan henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle. Suurissa henkilöstöryhmissä kuten lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat puhutaan kymmenien tuhansien työpaikkojen avautumisesta. Ikääntymiseen liittyvät lisääntyvät palvelutarpeet ja pienenevät nuorisoikäluokat muodostavat hankalan yhtälön. Kaikkia ei voida kouluttaa sosiaali- ja terveysalalle, sillä eläköityminen koskee myös muita toimialoja ja muillakin toimialoilla on tarve osaavasta työvoimasta.

Hankalasta yhtälöstä selvitäksemme meidän on onnistuttava monessa asiassa samanaikaisesti. Vain tuottavuuden parantaminen yhdistettynä palvelutarpeiden myöhentämiseen ja uusiin palveluinnovaatioihin varmistaa sen, että alalle koulutettavat riittävät tyydyttämään työvoimatarpeen.

Hyvät ystävät,

Aivan olennaista on, miten julkinen sektori ja yksityinen sektori yhdessä onnistuvat yhdistämään voimansa tehokkaampien ja laadukkaampien sosiaali- ja terveyspalveluiden luomiseksi. Julkinen järjestämisvastuu ei tarkoita tuottamisvelvoitetta. Kunnat ovat avanneet julkista markkinaa ja hyödyntävät yritysten tuottamia palveluita monessa, mutta kehitys on kuitenkin vasta alussa. Potentiaalia on huomattavasti enemmän kuin rohkeutta hyödyntää sitä.

Yritysten ja järjestöjen osuus sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa on kuitenkin kasvanut tasaisesti 1990-luvulta alkaen. Sosiaalipalveluista yksityisen sektorin tuotanto-osuus on keskimäärin kolmannes, mutta eräissä volyymiltaan nopeasti kasvavissa palveluissa puolet ja jopa enemmän. Erikoissairaanhoidon palveluja lukuun ottamatta yksityinen sektori tuottaa merkittävän osan perusterveydenhuollon tasoisista lääkäripalveluista, hammashuollosta ja työterveydenhuollon palveluista.

Ikäsidonnaisten julkisten menojen kasvupaineessa on syytä uudelleen arvioida myös yhteiskunnan ja palvelujen tarvitsijoiden ja käyttäjien kustannusten jakoa. Mitkä ovat tulevaisuudessa niitä palveluja, jotka rahoitetaan pääosin verovaroista, missä palveluissa puolestaan siirretään maksuvastuuta enemmän asiakkaalle itselleen.

Useiden tutkimusten perusteella kansalaiset arvostavat palvelujen sujuvuutta ja laatua, haluavat lisää valinnanvapautta ja ovat valmiita maksamaan itse aiempaa enemmän erityisesti vanhuspalveluista. Vaikka palvelusetelin käyttö kunnissa on kokonaisuudessaan vielä vähäistä, on sen nopea kasvu viime vuosina osoitus kuntien valmiudesta lisätä kuntalaisten valinnanvapautta ja hyödyntää yritysten osaamista palvelutuotannossa. Tulokset esimerkiksi Jyväskylästä osoittavat, että win-win-win -ratkaisujakin on: palvelusetelin käytön myötä palvelujen saatavuus ja asiakastyytyväisyys on lisääntynyt, kaupungin kustannukset ovat alentuneet ja kunnan oma tuotanto on tehostunut.

Tämänkaltaiset tarinat vahvistavat käsitystä yksityisen sektorin palvelutuottajien merkityksestä julkisen sektorin kumppaneina ja toimintamallien kehittämisen kirittäjinä.

Hyvät ystävät,

Ei pidä unohtaa, että suomalaisten hyvinvointipalvelujen laatua, osaamista ja tuloksia arvostetaan laajasti myös maailmalla. Elinkeinorakenteen muuttuessa on perusteltua kysyä, miksi emme kehittäisi myös näiden palvelujen vientiä ja edistäisi hoito- ja hoivapalveluyritysten kansainvälistymistä. Terveyspalvelujen ja niihin liittyvien teknologioiden globaalit markkinat kasvavat voimakkaasti. Suomalainen palvelu- ja teknologiaosaaminen voidaan kietoa konsepteiksi, joille on kysyntää kansainvälisillä markkinoilla. Hyvinvointiala voi varmistaa suomalaista hyvinvointia myös kasvavien vientitulojen muodossa.

Paras markkinointietu Suomelle maailmalla on hyvä maineemme. Suomi on tunnettu pohjoismaisena hyvinvointivaltiona kattavine ja laadukkaine palveluineen. Jo nyt meille hakeudutaan hoitoon myös muualta maailmasta korkeatasoisen hoidon ja osaamisen takia. Jotakin kertoo esimerkiksi maailmankuulun jalkapallotähden saapuminen akillesjänneleikkaukseen juuri Suomen Turkuun. Suomella on tarjota alan parhaita palveluja ja alan huippuosaajia vaativimmankin asiakaskunnan käyttöön.

Lupaavaa on, että hyvinvointipalveluiden vientipotentiaali on vasta hyvässä alkukirissä. Tavoitteita pitää pystyä nostamaan hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yritysvetoisuuden osalta. Samalla fokusta on laajennettava – esimerkiksi hyvinvointimatkailu on juuri nostettu osaksi Suomen matkailuliiketoiminnan kasvustrategiaa. Matkailupalveluita, hyvinvointipalveluita ja muidenkin palvelusektorin tarjontaa pitää pystyä yhdistelemään innovatiivisilla, kansainvälistäkin asiakaskuntaa innostavalla tavalla. Tässä onnistuminen edellyttää kuitenkin alueellisten toimijoiden yhteisiä markkinointitoimenpiteitä ja yhteen hiileen puhaltamista.

HYVÄ -ohjelma on ollut TEM:n elinkeinopoliittinen avaus hyvinvointipalvelujen kehittämiseen ja voimavarojen kasaamiseen. Vaikka ohjelma on nyt päättymässä, tulee ministeriön hallinnonala jatkossakin osallistumaan vahvasti palvelumarkkinoiden, innovaatioihin rohkaisevan ja mahdollistavan toimintaympäristön ja asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiseen.