Kirjoitukset

Onko Suomi Argentiinan tiellä?

Julkaistu Aamulehdessä 29.11.2014

Vierailija: Jan Vapaavuori

Ei ole hienosäädön, vaan systeemisten muutosten aika. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen talousstrategian, yksittäisten temppujen sijasta elämäntaparemontin.

Suomi oli vielä muutama vuosi sitten ylistetty ja kadehdittu talouden mallimaa. Nyt talous on surkeassa jamassa. Tästä tullee kolmas perättäinen vuosi, jona kansantuotteemme laskee. Emme vieläkään ole saavuttamassa finanssikriisiä edeltävää tasoa. Ero keskeisiin verrokkimaihin vain kasvaa.

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan Tuomas Pöystin mukaan taloudessamme on vakava kansallinen hätätila. Tasavallan presidentti arvostelee menoa poikkeuksellisen suorasanaisesti.

Historiasta löytyy aikansa huippusuorittajia, jotka hukkaavat elinvoimansa, näivettyvät ja putoavat kärjestä keskikastiin.

Esimerkiksi Argentiinalle kävi näin aikoinaan. Voidaan kysyä, onko Suomi nyt niin sanotusti Argentiinan tiellä? Riski, että vajoamme edelleen, on todellinen.
Meillä on merkitykseltään ylikorostettujen suhdannehaasteiden ohella useita rakenteellisia ongelmia. Julkinen talous on sukeltanut krooniseen vajeeseen. Vain osittain nujerrettu kestävyysvajeemme nakertaa luottamusta kykyymme hoitaa talouttamme.

Työikäisen väestön supistuminen jatkuu vielä kymmenisen vuotta. Kustannuskilpailukykymme on heikentynyt. Teollisuuden rakennemuutos on vienyt huomattavan määrän arvokkaimpia työpaikkoja.

Korjausliikkeitä on joukko. Niistä kuitenkin vain osa toimii. Kokonaisuus takeltelee. Sopeutus ei sopeuta ja rakenneuudistukset eivät uudista, ainakaan riittävästi.

Kokonaisvaltainen herääminen on hidasta. Vaikkapa yksikkötyökustannukset ovat meillä nousseet 2008 jälkeenkin selvästi enemmän kuin muissa euromaissa. Syksyn 2013 kehuttu palkkaratkaisu ei vielä parantanut asemaamme, vaan ainoastaan pysäytti kustannuskilpailukyvyn heikkenemisen.

Matti Vanhasen toinen hallitus arvioi murroksen syyt ja syvyyden väärin. Laaja elvytys pehmensi pudotusta mutta söi liikkumatilaa. Tarvittavia rakenneuudistuksia ei saatettu alulle. Vuoden 2011 hallitusohjelma viritettiin odotettua paremman talouskasvun varaan.

Sitä emme saaneet, emmekä edes odotettua, vaan odotettua huonomman. Ei tarvitse olla muusikko ymmärtääkseen, että väärin viritetty piano soi vähemmän mallikkaasti.

Vaikeuksien voittaminen on mahdollista. Julkisen talouden velkaantuminen tulee pysäyttää. Rakenneuudistukset tulee panna toimeen. Yksikkötyökustannusten nousu tulee taltuttaa keskeisiä kilpailijamaitamme alemmas. Taloutta on uudistettava ja elinkeinorakennetta laajennettava voimallisesti.

Ei ole hienosäädön, vaan systeemisten muutosten aika. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen talousstrategian, yksittäisten temppujen sijasta elämäntaparemontin. Tarvitsemme johdonmukaista politiikkaa. Tarvitsemme ennakoitavuuden lisäämistä.

Kaikkien linjausten vastainen, mutta edelleen käynnissä oleva kuntasektorin tehtävien lisääminen tulee lopettaa, vain esimerkin mainitakseni.

Kyse on myös arvojen kriisistä. Nousun vuosikymmeninä rakensimme seuraaville sukupolville parempia elämisen edellytyksiä – nyt elämme tulevien sukupolvien kustannuksella. Olemme virittäneet julkisen taloutemme pysyvästi yksityisen sektorin tilapäisen menestyksen varaan.

Emme tunnu tajuavan, että Nokia käytännössä vääristi talouslukumme. Elämme luottoluokituksen laskusta huolimatta edelleen eräänlaisessa kolmen A:n harhassa.
Valtiontalouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Silti vielä välttämättömämpää on luoda edellytykset uudelle nousulle. Uutta korkean lisäarvon tuotantoa syntyy, mutta tuskallisen hitaasti.

Tarvitsemme uudenlaista ajattelua niin verotuksen kuin työmarkkinoiden osalta.
Kokonaisveroaste pitää minimissään uskottavasti jäädyttää ja joustavuutta työmarkkinoilla lisätä. Verotusta tulee kehittää investointeja, yrittämistä ja työllistämistä tukevaan suuntaan.

Koulutusjärjestelmämme heikkeneminen pitää taittaa. Innovaatiorahoitusta tulee kasvattaa, kuten tehtiin 1990-luvun lamasta noustessa. Kasvun kärkiä kuten biotaloutta ja cleantechia pitää vielä vahvemmin tuupata eteenpäin. Ulkomaisia investointeja tulee houkutella, eikä karsastaa.

Tarvittavat muutokset ovat jo yksinään vaikeita. Niitä vaatimalla ei juuri vaaleja ole voitettu. Silti meidän pitäisi vähintään kohtuullisesti onnistua niissä kaikissa.

Kirjoittaja Jan Vapaavuori on elinkeinoministeri (kok).