Kirjoitukset

Kolmen A:n illuusio, Suomen Kuvalehti

Suomen taloudellista tilaa voi verrata ihmiseen, joka ei ole pitänyt itsestään huolta. Muutos on arjessa vaikeasti havaittavaa, näivettyminen salakavalaa. Kilot lisääntyvät, veriarvot heikkenevät, erilaiset krempat lisääntyvät, samalla tavalla ei jaksa kuin nuorempana, mutta silti arki sujuu.

Kun yleistä olotilaa vielä helpottaa erilaisilla lievittävillä lääkkeillä, moni ei huomaa eikä tajua, kuinka huonoon jamaan onkaan päässyt. Riskit vakavammista sairauksista kasvavat kasvamistaan. Jossain vaiheessa pitäisi tajuta, että näin ei voi jatkaa.

Suomi lähti vajoamiseensa lähes huippukunnosta. Viisi viime vuotta ovat kohdelleet Suomi-neitoa rujosti. Bruttokansantuotteemme on yhä alemmalla tasolla kuin vuonna 2007. Valtiontaloutemme on kääntynyt ylijäämästä varsin mittavaan alijäämään.

Olemme muutamassa vuodessa hävinneet Ruotsille bkt:n kehityksessä kymmenkunta prosenttiyksikköä. Lisäksi ikääntyminen osuu meihin ensimmäisten joukossa koko maailmassa ja asettaa julkisen talouden kestävyydelle mittavia lisähaasteita.

Ongelmiemme taustalla ovat pitkälti merkittävät menetykset, joita vientivetoisen taloutemme perinteiset kivijalat ovat kokeneet. Globaali murros on koetellut kovalla kädellä niin metsäteollisuutta (erityisesti paperiteollisuutta) kuin Nokia-vetoista teknologiateollisuuttakin.

Ongelmia on toki myös muual­la vientiteollisuudessa, ja nyt vaikeudet ovat siirtyneet myös kotimarkkinasektorille.

Kyse on osin huonosta tuurista, osin kapean elinkeinorakenteen haavoittuvuudesta, osin heikosta maailman muutosten ennakoinnista. Vääriäkin päätöksiä on tehty erityisesti kustannuskilpailukykyämme rapauttaessamme.

Virheitä on tehty niin politiikassa, työmarkkinoilla kuin yrityksissäkin. Lopputulos on kuitenkin selkeä. Olemme menettäneet ison osan hyvinvoinnistamme. Menetykset eivät ole suhdanneluonteisia vaan monin osin pysyviä.

Toisaalta perustamme ei ollut niin vakaalla pohjalla kuin kuvittelimme. Suomi on pieni maa, ja Nokia puolestaan oli parhaimpia vuosina niin valtava yritys, että hyvin perustein voi väittää Nokia vääristäneen talouslukumme.

Parhaimpina vuosinaan Nokia vastasi neljästä prosentista bkt:stamme. Käytännössä viritimme hyvinvointimme pysyvästi tilapäisen menestyksen varaan. Tosiasiassa kyse oli yksittäisen yrityksen onnistumisesta enemmän kuin koko kansakunnan voittokulusta.

Kun Etelä-Euroopan kansat kipuilevat vielä pahemmin, olemme vajoamassa vaaralliseen näköharhaan. Elämme kolmen A:n illuusiossa kuvitellen tilanteemme paremmaksi kuin se todellisuudessa on.

Suomi on kuin entinen urheilija, joka vielä vanhoilla pohjilla sinnittelee eikä huomaa vaarallista rapistumistaan kavereiden rähjään­tyessä vielä pahemmin.

Jokainen vastuullinen kansalainen tietää, ettei tilanteesta selviä yksittäisillä tempuilla. Uusi tuleminen on rakennettava huolella, peruskuntokauteen on satsattava, tarvitaan pitkäjänteistä ja kurinalaista työtä ja sitoutumista.

Suomi tarvitsee elämäntaparemontin. Jokapäiväinen rutiini pitää tehdä uuden kasvun edellytysten luonnista, kilpailukykymme vaalimisesta ja ennen kaikkea teollisen rakenteemme uudistumisen edistämisestä. Nyt ei ole hyvinvointivaltion kasvattamisen tai kehittämisen aika, vaan pohjan rakentaminen uudelleen sille, että hyvinvointivaltiomme voidaan pitää pystyssä.

Toki on onnistumisiakin. Osa yrityskentästä on ymmärtämässä uudistumisen tärkeyden. Asenteet kehittyvät myönteisesti, taannoinen Slush on hyvä esimerkki. Uutta syntyy, mutta liian hitaasti.

Huippu-urheilijan huippukunnon rakentaminen on yhdistelmä kovaa harjoittelua, eri ominaisuuksien ja lajikohtaisten valmiuksien kehittämistä, mietittyä ruokavaliota, riittävää lepoa, lihashuoltoa, henkistä valmennusta.

Sama koskee Suomea ja sen taloutta. Ihmelääkkeitä ja hokkuspokkus-temppuja ei ole, vaikka toimittajat niitä päivittäin tivaavat ja osa poliitikoista antaa ymmärtää tekevänsä.

Kevään päätös yhteisöveron alentamisesta oli hyvä alku. Tulopoliittinen sopimus loi vakautta ja pitkäjänteisyyttä, vaikka se sementoi monet työelämän jäykkyydet eikä siksi ollut läheskään niin hyvä, että se antaisi aihetta hypetykseen.

Hallituksen rakennepoliittinen paperi antaa eväät isommallekin kurssimuutokselle. Se edellyttää jo ulkoisen uskottavuutemme takia kuitenkin sitä, että ohjelma myös todella toteutetaan.

Elämäntapamuutoksen keskeinen sisältö on pysyvä korjausliike. Jos teemme riittävän monta vuotta peräkkäin riittävän määrän oikeita asioita ja vältämme houkutusta ajautua entisiin toimintatapoihin, pääsemme asteittain kohoavalle kuntokäyrälle.

Elinkeinoelämän kustannuksia ei saa kasvattaa uusilla veroilla eikä sääntelyllä. Julkisen vallan vastuita ei saa enää lisätä, vaan niitä tulee maltillisesti ja hallitusti keventää. Työelämän jäykkyyksiä on purettava. Investointihalukkuutta on edistettävä. Kasvuhakuisuutta ja kansainvälistymistä on kaikin tavoin kannustettava. Ja paljon paljon muuta.

Ja, mikä kaikkein tärkeintä, maata on uskallettava määrätietoisesti uudistaa sekä panostamalla perinteisiin vahvuuksiimme, koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, että rohkeasti vauhdittamalla uusia menestystekijöitä, kuten cleantechia ja biotaloutta. Julkisen vallan ohella elinkeinoelämällä on iso vastuu.

Kyse on lopulta iloisesta asiasta. Maailmassa ei taida löytyä monta onnistuneen elämäntaparemontin tehnyttä, joka sitä jälkeenpäin katuisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *