Blogi

Teollisuuden rakennemuutos ei ratkea suhdanne-elvytyksellä

Teknologiayhtiö Renesas Mobilen tämän päivän ilmoitus 810 työpaikan loppumisesta Suomessa on synkkää jatkoa viime viikkojen talousuutisille. Työttömyysaste lähentelee 11 prosenttia ja teknologiateollisuuden lisäksi myös metsäteollisuus on kovassa murroksessa. Tästä esimerkkinä muistamme Stora Enson viime viikon rajut sopeutustoimet, jotka vähentävät Suomesta 600 työpaikkaa. Nämä ovat toki yksittäisten yritysten päätöksiä, mutta kuvaavat osuvasti talouden suurempaa kuvaa.

Suomi on viime vuosina kokenut kovia kolauksia globaalissa murroksessa. Olemme menettäneet paljon työpaikkoja ja suurella todennäköisyydellä rytke teollisuudessa jatkuu myös tulevaisuudessa. Erityisen hankalaksi tilanteen Suomelle tekee kapea elinkeinorakenteemme sekä se, että molemmat perinteisistä taloutemme kivijaloista ovat samanaikaisesti suuren murroksen kourissa.

Hätäavuksi taloustilanteessa on tarjottu suhdanne-elvytystä esimerkiksi homekoulujen korjaamisella tai tieinfran rakentamisella. Varmasti tälläkin on joku paikkansa, mutta ei sillä teollisuuden rakennemuutosta ratkaista.

Sen sijaan on selvää, että valtio aktivoi äkillisen rakennemuutoksen hoitoon tarkoitetut välineensä suurimpia menetyksiä kokevilla seuduilla ja erityisesti Oulun seudulla.

Väheksymättä lyhyen aikavälin kriisiä lievittämiseksi ehdotettujen toimien merkitystä on syytä varoittaa kuvitelmista, että luonteeltaan rakenteellisia ongelmia voisi ratkaista luonteeltaan suhdannepoliittisilla toimilla.

Kun vahvat veturimme, ict- ja metsäsektori pilkkoutuvat, on kasvua haettava laajasti joka puolelta. Meidän pitää pystyä uudistamaan Suomea – luomaan uusia työpaikkoja menetettyjen ja vielä menetettävien tilalle. Tarvitsemme lukuisia rovioiden ja outotecien kaltaisia menestystarinoita.

Suomi on tässä itsensä uudistamisessa onnistunut ennenkin, eikä ole mitään syytä miksi emme voisi nytkin onnistua. Lääkkeiden ja välineiden pitää kuitenkin olla oikeita ja tarkkaan harkittuja. Elvyttämällä, johon huojuva valtiontalous joka tapauksessa asettaa tiukat raamit, ei luoda pysyviä uusia työpaikkoja. Elvytyksen sijasta pääpainon pitääkin olla rakenteellisissa uudistuksissa, jotka lisäävät työn tekemisen ja työn teettäminen kannustavuutta sekä toisaalta osaamisen, tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatioympäristön jatkuvassa kehittämisessä.

Tähän liittyen pitäisi hyväksyä se, että valtionkin on uskallettava ottaa lisää riskiä uudistumisen vauhdittamiseksi. Esimerkiksi Finnveran, Tekesin ja Teollisuussijoituksen osalta voimme pohtia riskirahoituksen ja eri omistusjärjestelyiden lisäämistä. Sitä kautta voimme tukea yrityksiä kasvuun. Toki riskiin kuuluvat myös tappiot – se on hyvä mieltää toimiin varautuessa.

Suomen menestys rakentuu vastaisuudessakin korkean osaamisen varaan. Tekesiin, yliopistoille ja Suomen Akatemiaan suunnatut tutkimuspanostukset pitää ottaa vahvasti vaihtoehdoksi perinteisten työllistämismäärärahojen kasvattamishalujen rinnalle. Esimerkiksi Renesasin lopetuksesta kärsivällä Oulun-seudulla on mahdollisuuksia 5G-teknologian kehittämiseen.

Selkeä intressimme on vaalia teollisuuden kilpailukykyä. Se tarkoittaa mm. erittäin maltillisia työmarkkinaratkaisuja sekä teollisuuden varjelemista kaikenlaiselta uudelta kustannus- ja sääntelytaakalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *