Arvoisa herra Puhemies,
Käsittelyssä olevassa energia- ja ilmastostrategiassa on hallitusohjelman mukaisesti nimenomaisesti kysymys edellisen, vuonna 2008 hyväksytyn strategian päivityksestä. Tämän vuoksi nyt hyväksytty strategia sisältää vai rajallisesti uusia tavoitteita ja linjauksia. Keskeinen ohjenuora on ollut varmistaa vuodelle 2020 asetettujen kansallisten tavoitteiden saavuttaminen ja valmistaa tietä kohti EU:n pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteita. Strategiatyön yhteydessä on arvioitu muun muassa aiemmin päätettyjen ohjauskeinojen toimivuutta ja tehty skenaariolaskelmia päästökehityksestä, uusiutuvan energian osuuden kasvusta sekä energiatehokkuuden paranemisesta.
Suomi on hyvällä uralla kohti kaikkien kolmen tavoitteen saavuttamista, eli niin päästöjen vähentämisessä, uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä kuin energiatehokkuuden parantamisessa!
Päästökaupan ulkopuolisen sektorin osalta 16 prosentin päästövähennystavoite saavutettaneen nykytoimilla jopa ilman joustokeinojen käyttöä. Uusiutuvan energian osalta olemme reilusti direktiivissä määritellyn ohjeellisen polun yläpuolella ja vuoden 2020 tavoite, 38 prosenttia energian loppukulutuksesta, ylitettäneen skenaariolaskelmien mukaan runsaalla prosenttiyksiköllä.
Energian loppukulutuksen osalta tavoitteeksi asetetaan tässä päivityksessä taittaa energiankulutuksen kasvu energiatehokkuutta parantamalla, niin että vuonna 2020 kulutus on enintään 310 TWh:n, joka on tilastoinnissa tapahtunut muutos huomioon ottaen noin 11 TWh tiukempi kuin aiemman strategian tavoite.
Kaiken kaikkiaan voi hyvin perustein todeta, että Suomi on energia- ja ilmastopolitiikassa eurooppalainen edelläkävijä!
Strategiassa on tehty joitakin uusia linjauksia asioista, jotka ovat välttämättömiä pitkällä aikavälillä. Näitä vuoteen 2025 asetettuja linjauksia ovat muun muassa kivihiilen käytön korvaaminen pääosin biomassalla, maakaasun osittainen korvaaminen biopohjaisella kaasulla, mineraaliöljyn osuuden painaminen 17 prosenttiin energiankulutuksesta sekä tuulivoiman tuotantotavoitteen nostaminen 9 TWh:iin.
Strategiapäivityksessä on käyty kattavasti läpi energia- ja ilmastopolitiikkaan liittyviä ja useille eri hallinnonaloille kuuluvia aiheita. Näitä aiheita ovat: EU:n energia- ja ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen, energiatehokkuustoimenpiteet, joustokeinot ja hiilinielut, lisätoimet vuoteen 2020 mennessä, päästöjen vähentämistavoitteen mahdollinen tiukentaminen EU:ssa, uusiutuva energia ja turve, eurooppalaisen ja kansallisen energiamarkkinakehityksen edellyttämät toimet, kaukolämpö sekä sähkön ja lämmön yhteistuotanto, kuluttajat ja kuluttajatoimien ohjaus, maatalous ja ruoka, puhtaan teknologian liiketoiminnan kehittäminen, julkisen sektorin toiminta sekä alueellinen ja kuntatason toiminta sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Hallitusohjelman mukaisesti strategian liitteeksi on lisäksi laadittu mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma.
Käsittelen jäljempänä lähemmin muutamia näistä aihealuista:
Suomi on monissa energiansäästötoimissa ja energiankäytön tehokkuudessa kansainvälisesti johtavia maita. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto, energiakatselmusten järjestelmällinen toteuttaminen ja vapaaehtoisten energiatehokkuussopimusten kattavuus ovat tästä tuloksellisia esimerkkejä. Hallitus laatii energiatehokkuuslain sekä kansallisen energiatehokkuuden toimeenpanosuunnitelman. Energiatehokkuudessa keskeisiä toimenpidealueita ovat erityisesti liikenne ja rakennuskanta.
Metsähakkeen käytön lisääminen monipolttoainekattiloissa on keskeisin ja kustannustehokkain keino lisätä uusiutuvan energian käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa. Monipolttoainekattiloissa metsähakkeen käyttö korvaa turpeen käyttöä.
Strategian valmistelun yhteydessä on päivitetty kevään 2010 arviot metsähakkeen käytöstä sähkön ja lämmön tuotannossa. Hallitus pitää kiinni metsähakkeen käytön 25 TWh:n tavoitteesta sähkön ja lämmön tuotannossa vuonna 2020.
Metsäpohjaisen biomassan käyttöä voidaan lisätä edelleen korvaamalla kivihiilen käyttöä. Kivihiilen merkittävä korvaaminen sähkön ja lämmön yhteistuotannossa edellyttää joko nykyisten kivihiilipölykattiloilla varustettujen voimaloiden korvaamista uusilla monipolttoainekattilavoimalaitoksilla, lisäinvestointien tekemistä nykyisiin kivihiilipölykattiloihin (esimerkiksi kaasutin tai erillinen puulinja) tai kivihiilipölypolttokattiloihin soveltuvien jalostettujen puupolttoaineiden käyttöönottoa.
Hallitus edistää metsäpohjaisen biomassan käyttöä kivihiilen korvaamiseksi siten, että kivihiilen voimalaitoskäyttö pääosin syrjäytyy vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi varmistetaan energiatuen riittävyys investointien tekemiseen ja selvitetään tarve uusille tukijärjestelmille.
Biopohjaisella synteettisellä maakaasulla, eli bio-SNG:llä voidaan korvata maakaasua ja siten edistää uusiutuvan energian käyttöönottoa. Koska bio-SNG:tä voidaan siirtää olemassa olevassa maakaasuverkostossa, siihen ei liity polttoainelogistiikkaongelmia. Bio-SNG:tä voidaan käyttää maakaasun kanssa ilman, että se edellyttää investointeja voimalaitoksissa. Lisäksi sitä voidaan käyttää liikenteen polttoaineena.
Strategiseksi tavoitteeksi on asetettu maakaasun käytön korvaaminen noin 10 prosentilla kotimaisesta puusta valmistetulla synteettisellä maakaasulla vuoteen 2025 mennessä.
Turpeella on merkittävä rooli biomassan tukipolttoaineena taajamien ja teollisuuden sähkön ja lämmön tuotannossa. Kotimaisena energialähteenä turpeella on aluetaloudellista merkitystä ja tärkeä rooli huoltovarmuuden turvaamisessa.
Valtioneuvoston 30.8.2012 tekemällä periaatepäätöksellä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta ohjataan soiden ja turvemaiden käyttöä niin, että suoluonnonvarojen käyttö on kestävää ja käytön aiheuttamat ympäristöhaitat (mm. vesistökuormitus) vähenevät.
Strategian mukaisesti turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti siten, ettei se korvaudu kivihiilellä. Hallitus asettaa tavoitteeksi, että turpeen energiakäyttö vähenee kolmanneksella viime vuosien keskimääräisestä tasosta (23 TWh) vuoteen 2025 mennessä. Samalla on tärkeä tiedostaa, että seuraavan 10 – 20 vuoden aikana, kun nykyistä voimalaitoskantaa on käytössä, turvetta tarvitaan lämmityskaudella vähintään 11 – 13 TWh, koska se ei ole korvattavissa esimerkiksi metsähakkeella tai muulla uusiutuvalla polttoaineella. Lisäksi on turvattava kohtuullinen noin 6 – 8 TWh ylivuotinen turvevarasto sääriskien tasaamiseksi.
Turpeen käyttö on viime aikoina vähentynyt paikoin hallitsemattomalla tavalla, siten että sen on korvannut kivihiili. Tähän ei-toivottavaan kehitykseen on useita syitä päästöoikeuden ennakoimattoman alhaisesta hinnasta poikkeuksellisen sateisiin kesiin. Selvää kuitenkin on, että osin kielteinen kehitys on ollut seurausta luvattoman hitaasta ja pahasti takkuilevasta luvituksesta. Tähän on yksinkertaisesti saatava muutos.
Tuulivoimaa koskevan nykyisen 6 TWh:n tavoitteen saavuttaminen edellyttää tuulivoiman rakentamiseen liittyvien muiden kuin taloudellisten esteiden ratkaisemista. Tämäkään ei ole ihan yksinkertaista. Monin osin kehitys on ollut suotuisaa, mistä esimerkkinä on mm. kehysriihessä Raahen alueen ns. tutkakompensaatioon luvattu rahoitus. Tuulivoimankin osalta luvitusjärjestelmämme toimii kuitenkin tuskallisen kankeasti, minkä lisäksi mm. melukysymysten ratkaiseminen on vielä lopullisesti maaliin saattamatta.
Strategian tavoitteiden mukaisesti tuulivoimaloiden rakentamista joudutetaan kehittämällä suunnittelua ja lupamenettelyjä ja siten lupien saamista. Hallitus asettaa tuotantotavoitteeksi vuodelle 2025 noin 9 TWh.
Kaasumarkkinoiden toimivuuden, kaasun hinnan vakauden ja kaasun toimitusvarmuuden parantamiseksi hallitus edistää järjestelyjä, joilla luodaan kilpailevaa kaasuntarjontaa ilman kansallisia tukia. Suomenlahden rannikolle sijoittuva LNG-terminaalihanke sekä Balticconnector -hanke sisällytetään EU:n infrapaketin mukaiselle Project of Common Interest (PCI) listalle yhdessä Viron kanssa.
Ympäristötavoitteiden täyttäminen vientiä tukevien kotimarkkinamekanismien avulla on paras keino alentaa ympäristösyistä luotujen mekanismien kustannusvaikutuksia ja kääntää ne selvästi positiiviksi.
Suomi on vahva energiateknologian ja cleantechin viejä. Energiateknologian vienti vuonna 2010 oli 6,6 miljardia euroa. Energiateknologioiden viennin kasvu on ollut erittäin vahvaa viimeisen kymmenen vuoden aikana, tyypillisesti noin 10 % vuodessa. Energiateknologia on osa puhdasta teknologiaa ja koko cleantech-vienti oli noin 12 miljardia euroa vuonna 2011, mikä on lähes 20 % koko maamme viennistä. Suomessa oli vuonna 2011 yli 2 000 cleantech-liiketoimintaa harjoittavaa yritystä. Näiden yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 20 miljardia euroa eli noin 11 % BKT:sta.
Strategiseksi tavoitteeksi on strategiassa asetettu Suomen energiateknologiaviennin kasvu 20 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä ja cleantech-viennin kasvu 38 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä. Tulos edellyttää uusiutuvan energian ja cleantech-alan noin 12 % vientipainotteista vuosittaista kasvua vuoteen 2020 asti.
Suomen tulee aktiivisesti kehittää kilpailukykyään energiamarkkinoilla investoijien näkökulmasta. Kotimarkkinan kilpailukyvyn osatekijöitä ovat ainakin rahoitusasema, lupaprosessien kesto ja kulku sekä energiatuotteiden markkinan toimintakyky ja tukijärjestelmät. Näin luodaan ennakoitava ja investointeja houkutteleva markkina.
Hallitusohjelman mukaisesti strategian liitteeksi on laadittu mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma. Vuonna 2011 öljyn osuus Suomen kokonaiskulutuksesta oli noin 24%, mikä on jo Euroopan ja yleensäkin teollisuusmaiden alhaisimpia lukuja. Jatkossa mineraaliöljyn käyttö vähenee ja tai sen käyttöä vähennetään erityisesti liikenteessä, kun biopolttoaineet ja sähköautot yleistyvät, sekä talojen lämmityksessä lämpöpumppujen ja puupolttoaineiden käytön yleistyessä.
Hallitus asettaa tavoitteeksi, että vuonna 2025 mineraaliöljyn osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta putoaa alle 17 %:iin. Keskeisiä keinoja mineraaliöljyn käytön vähentämiseksi ovat lainsäädäntöön perustuvat biopolttoaineen jakeluvelvoitteet ja ajoneuvoliikenteen energiankäytön tehostaminen, energiatehokkuuden parantaminen yleensäkin sekä sähköön tai muuhun käyttövoimaan perustuvan liikenteen edistäminen.
Hallitus on arvioinut myös strategian vaikutuksia. Niin sanotussa tarkennetussa perusskenaariossa investoinnit lisääntyvät merkittävästi erityisesti biojalostamokapasiteetin kasvun ja rakennuskannan korjausinvestointien seurauksena.
Vaikka osa tarkennetun perusskenaarion toimenpiteistä on taloudellisesti kannattavia ilman julkista tukea, on kuitenkin selvää, että kaikkia toimenpiteitä ei saada aikaan ilman alkuvaiheen tukisysäystä. Tarvittava tuki voi alkuvaiheessa olla huomattava, mutta on huomioitava, että kyseessä olevat investoinnit ovat erittäin keskeisiä niin energiapoliittisesti kuin aluepoliittisestikin. Pidemmällä aikavälillä hankkeiden odotetaan luonnollisesti toimivan omaehtoisesti, ilman julkista tukea.
Arvoisa herra Puhemies,
EU:ssa on juuri käynnistynyt keskustelu energia- ja ilmastotavoitteista kohti vuotta 2030. EU:n komissio julkaisi 27.3. niin sanotun Vihreän kirjan, jossa arvioidaan muun muassa tulevien energia- ja ilmastotavoitteiden arkkitehtuuria ja myös laajemmin EU:n kilpailukykyä suhteessa muuhun maailmaan.
Hallitusohjelman mukaisesti Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta, johon päästään noudattamalla strategioiden pohjalta laadittavaa tiekarttaa kohti vuotta 2050 energiatehokkuuden nostamiseksi ja uusiutuvien energiamuotojen käytön tehostamiseksi. Tämä tiekarttatyö on juuri alkamassa. Tiekarttatyö ajoittuu hyvin eurooppalaisen vihreään kirjaan liittyvän keskustelun kanssa.
Tiekartan valmistelussa pyritään ottamaan huomioon myös se, että tulevaisuus voi olla hyvin erilainen kuin osaamme ennakoida. Maailman energiataloudessa tapahtuu myös jatkossa ennakoimattomia muutoksia. Mainitsen tässä vain muutamia ”energiapelin muutostekijöitä”, joilla voi olla merkittäviäkin vaikutuksia:
– Liuskekaasu on muuttanut globaaleja energiamarkkinoita tavalla, jota ei vielä muutama vuosi sitten pystytty ennakoimaan. USA:ssa liuskekaasun hinta on vain kolmannes eurooppalaisen kaasun hinnasta. Tämän merkittävän uuden kilpailuedun turvin ”Saudi-Amerikkaan” siirtyy takaisin teollista tuotantoa Kiinasta. Myös vaikutukset eurooppalaiseen teollisuuteen voivat olla arvaamattoman suuria. USA:sta voi tulla jopa nesteytetyn maakaasun viejä.
– Fossiiliset polttoaineet elävät renesanssia, koska aiemmin USA:han purjehtineet hiililaivat tuovat lastinsa nyt Eurooppaan. Hiilen hinta on laskenut tämän seurauksena Euroopassa.
– Uusiutuvat energialähteet ovat lisääntyneet merkittävästi, mutta monissa maissa erittäin korkein kustannuksin.
– Vaihteleva uusiutuva tuotanto, tuuli- ja aurinkovoima sekä näihin liittyvät erilaiset kansalliset tukijärjestelmät, ovat ”sekoittaneet” sähkömarkkinat ja tehneet kannattavuuslaskelmien teon erittäin vaativiksi. Tähän liittyen energiainvestointeja tekevät yritykset ovat epävarmoja ymmärrettävistä syistä ja useat EU-maat pohtivat erillisten kapasiteettimarkkinoiden synnyttämistä.
– Päästökaupan keskeinen rooli investointien ohjaajana ei toimi, koska päällekkäiset ohjauskeinot vaikuttavat päästöoikeuden hintaan. Myös päästöoikeuksien ilmaisjaolla on ollut vaikutusta, mutta se on ollut välttämätöntä kansainvälisen kilpailukyvyn vuoksi.
– Ydinvoiman asema on muuttunut useassa maassa.
Tiekartan valmistelua on tarkoitus katsoa tätä sekä muutoinkin koko ajan muuttuvaa taustaa vasten – Miten tehtäisiin oikeita valintoja, vältettäisiin vääriä eikä annettaisi reaalimaailman ja virtuaalitodellisuuden edetä liian kauaksi toisistaan?
Tiekarttatyössä hyödynnetään jo tehtyä ja tekeillä olevaa tutkimustyötä. Skenaariotyön avoimuus on keskeinen asia ja sen mahdollisimman hyvää toteuttamista ollaan suunnittelemassa. Alustavan arvion mukaan tiekartta tuotaisiin valtioneuvoston selontekona eduskunnalle kevätistuntokauden 2014 loppupuolella.
