STX:n Turun telakan suuren risteilijätilauksen menettäminen Ranskaan oli merkittävä takaisku. Tällaisia on viime vuosina ollut runsaasti. Yksittäisten tilausten ohella olemme menettäneet kokonaisia tuotantolaitoksia, monilla eri aloilla.
Globaali kilpailu on kovaa ja julmaa. Eikä se aina ole reiluakaan. Siinäkin on kuitenkin omat lainalaisuutensa. Pitämällä huolta omasta osaamisesta ja kilpailukyvystä, on yleensä vahvoilla. Osaamista Turusta löytyy. Sen sijaan STX Finlandin tuloshistoria on kaikkea muuta kuin hyvä.
Mediamylläkkä on ollut kova. Telakoilla on oma mystinen sädekehänsä. Ja toki menetetty tilaus oli suuri.
Annamari Sipilä analysoi osuvasti suomalaista keskustelua eilisessä Helsingin Sanomien mielipiteessään. Sipilän mukaan suomalaista keskustelua leimaa hyvin vahvasti tunnepuoli – asiat nähdään joko mustina tai valkoisina. Näin on osin ymmärrettävästi käynyt myös telakkatapauksessa.
On mm. väitetty, että julkisuudessa ollut tieto 50 miljoonan euron lainapyynnöstä valtiolta olisi ratkaissut tilauksen. Näin ei ole asian laita. Yhtälailla on väitetty, että Ranskassa valtion rooli ratkaisi asian. Tämäkin on korkeintaan osatotuus. Jos STX:n Turun telakan talous olisi ollut riittävän terveellä pohjalla ja kilpailukyky huipussaan, ja jos telakan omistaja vielä olisi riittävästi sitoutunut sen kehittämiseen, ranskalaiset eivät koskaan olisi edes päässeet tarjouskisaan mukaan.
Turun telakka sai kaksi edellistä vastaavaa, Oasis-luokan risteilijätilausta. Alukset on jo rakennettu. Kisat voitettiin ilman valtiovallan erityis-erityistukia. Toki valtion vastuut silloinkin olivat merkittäviä. Valtion toimintalinja ei ole muuttunut, päinvastoin nyt tarjottiin ennätyssuurta tukipakettia. Kun valtion kumppanuus oli aiempaakin suurempaa kuin silloin, kun tilaukset saatiin Suomeen, ja kun niitä nyt ei saatu, syy ei voi olla ainakaan ensisijaisesti valtiovallan. Valtio ei ollut tämän kisan heikoin lenkki.
Viimeisimmän vahvan ulostulon asiassa tekee Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto tämänpäiväisessä Aamulehdessä. Aalto maalaa mustalla ja valkoisella, että ”… teollisuus lähtee Suomesta ja Euroopasta. Se tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa.”
Aallon kommentti esimerkiksi STX:n ongelmista ei ole lainannut harmaan eri sävyjä. Aalto on itsekin eläkeyhtiö Varman hallituksen jäsenenä varmaan havainnut, että yksittäisen telakkatilauksen rahoittaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Kyse on muustakin kuin valtiovallasta.
Aalto on kuitenkin näkemyksissään osittain täysin oikeassa. Aalto painottaa, että teollisuuden kurjistuminen on kiinni veroista, rikkidirektiivistä ja ympäristösäädöksistä. Näin osittain onkin. Suomelle elintärkeä vientiteollisuuden kilpailukyky vaatii sitä, että vaalimme kustannuskilpailukykyämme, ja että valvomme entistä tarkemmin Suomelle merkityksellisiä kansainvälisiä määräyksiä.
Hyvinvointimme syntyy vain ja ainoastaan työstä.
Kotimarkkinoilla hallitus voi vaikuttaa teollisuuden toimintaedellytyksiin monin tavoin. Myös työmarkkinaosapuolilla on vastuu monista vaikkapa Turun telakan kilpailukykyyn vaikuttavista asioista. Telakan asemaa olisi voinut parantaa monella muullakin tavalla kuin valtion tukiaisilla.
Aalto hyppää Aamulehden haastattelussa myös mustan puolelle, kun hän penää valtion vahvempaa osallistumista teollisuuden turvaamiseen. ”Vaihtoehdot ovat: joko tuetaan ja ollaan kilpailussa mukana tai ei tueta ja olla mukana. Niin kauan kuin yksikin maa tukee julkisilla varoilla omaa teollisuuttaan, ne jotka ovat markkinatalouden mukana, eivät tule koskaan pärjäämään.”
Väite on outo. Ja väärä. Ja mutkia epä-älyllisesti oikova. Suomen menestys esimerkiksi matkapuhelinteknologiassa perustui ennen kaikkea vapaaseen kilpailuun ja vahvaan osaamiseen. Ei voida sanoa, etteikö Suomi olisi pärjännyt tässä kilpailussa. On myös hyvä huomata, että Suomi tukee telakkateollisuutta paikoin hyvinkin vahvasti. Ja hyvä on huomata sekin, että esimerkiksi kaksi edellistä suurristeilijätilausta saatiin Suomeen.
On kuitenkin selvää, että Suomen etu ei ole valtion tukien laajamittainen käyttö. Tällaisessa varustelukilpailussa jäisimme väistämättä pienenä kansakuntana mopen osaan. Eikä siinä pitkässä juoksussa olisi mitään järkeäkään. Kestävä kasvu ja kestävä hyvinvointi voi perustua vain kannattavaan liiketoimintaan.
Olemme nyt suuressa talouden ja teollisuuden murroksessa. Uudet keinot pitää löytyä. Suomi pitää jälleen osata ja uskaltaa uudistaa. Suomen teollisuus tarvitsee vaikeina aikoina yhteistyötä ja ratkaisuja. Näitä haemme hallituksen piirissä hallituskauden puolivälitarkasteluun mennessä. Monimutkaisten asioiden yksinkertaistamisella ja turhan kitkan luomisella ei tuoteta yhtään työpaikkaa lisää.
