Kirjoitukset

Orastavaa rakkautta valtakunnan ykkössuhteessa, Nykypäivä, kolumni

Kuuden puolueen sateenkaarihallituksen syntyhistoriaa ei voi kutsua suureksi rakkaustarinaksi. Hyvällä tahdollakaan ei voi väittää lemmen viime kesänä Säätytalolla kovasti leiskuneen. Kuten muistamme, hallitusohjelmaneuvottelut ajautuivat niin pahaan haaksirikkoon, että yhdessä vaiheessa häät jopa kokonaan peruutettiin.

Toki häämenoihin sittemmin samalla porukalla palattiin, sen jälkeen kun itse kukin oli käynyt sekalaisilla muillakin kosioretkillä. Ja saatiinpa sopu aikaan, ohjelma hyväksyttyä ja hallitus kasaan. Jos nyt ei kirkonmenoissa vannottu ikuista rakkautta, niin ainakin seuraavaksi neljäksi vuodeksi luvattiin muuttaa saman katon alle.

Rakkausavioliitosta ei ollut kyse. Vaikka hallitusratkaisu oli pitkälti hankalan vaalituloksen sanelema – muita vaihtoehtoja ei käytännössä ollut – ei se tosin ihan pakkoavioliitonkaan tunnusmerkistöä täytä. Kutsuttakoon Kataisen-Urpilaisen-Arhinmäen-Niinistön-Wallinin-Räsäsen kumppanuutta siis järkiavioliitoksi. Kun isänmaan etu vaati, että hallitus saadaan kasaan, hallitus saatiin kasaan. Ideologista liimaa ei ollut, pragmaattista otetta sitäkin enemmän. Kylän lapsista päätettiin pitää huolta, vaikka vielä hääyönäkin oltiin erimielisiä siitä, miten se pitää tehdä.

Hiemankin pitempiaikainen yhdessäolo lujittaa tunnetusti useita, joskaan ei kaikkia liittoja. Yhdessä tekemällä opitaan olemaan toisen kanssa ja saadaan yhteiseloa vahvistavia yhteisiä kokemuksia. Kun molemmat osapuolet osaavat myös luopua toisen hyväksi ja ottaa tämän tärkeäksi kokemat asiat huomioon, suhde saa uutta voimaa. Näin on käynyt tällekin kuusikolle.

Syksyn raamisopimus loi uskoa tulevaan. Sen yhteydessä opittiin tekemään pieniä uhrauksia toisen hyväksi, ottamaan toinen huomioon.

Keväinen kehysriihi vahvisti osapuolten luottamusta toisiinsa entisestään. Kun samalla onnistuttiin yllättämään kovin skeptisenä pysytellyt hääväki, muista tarkkailijoista puhumattakaan, järkiliittoon purskahti jopa hitusen orastavaa rakkautta. Samalla sukulaiset ja ystävät saattoivat huokaista, ehkä tästä sittenkin tulee ihan hyvä juttu!

Kaikissa suhteissa on omat haasteensa. Riitoja tulee väkisinkin, joskus rajujakin. Jopa aidot rakkausavioliitot ovat aika ajoin koetuksella. Suhdetta pitää siksi vaalia. Kaikkien on osattava tarvittaessa joustaa. Liian tiukkoja ja ehdottomia vaatimuksia ei saa asettaa, varsinkin jos toinen pitää näitä näkemyksiä pöljinä. Aito erilaisuus on kuitenkin miellettävä ja hyväksyttävä.

Moni suhde toimii keskinäisen kunnioituksen voimalla ihan hyvin, vaikka siitä palava rakkaus uupuisikin. Toisaalta ripauskin rakkautta on aina parempi kuin jos tällaista tunnesidettä ei olisi lainkaan.

P.S. Anopit ja appiukot ovat parhaimmillaan aivan ihania. Silloin kun appiukko ei osaa irrottaa tyttärestään ja pyrkii häntä alituiseen suhteessaan ohjaamaan, pitkämielisin sulhokaan ei voi estää sitä, että koko liitto väistämättä kärsii.