Alkanutta vuotta leimaa suuri talouden kehitystä koskeva epävarmuus. Ilmiö ei koske pelkästään Suomea, vaan ainakin koko Eurooppaa. Erilaisten ennustusten kirjo – ihan vakavasti otettavien tahojenkin osalta – on laaja, asteittaisesta toipumisesta aina euroalueen hajoamiseen. Se lienee joka tapauksessa selvää, että epävarmuus tulee kestämään varsin pitkään. Vuosien saatossa aikaansaadut ongelmat eivät parhaimmassakaan skenaariossa ratkea hetkessä.
Globaalissa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Erityisen suuri vaikutus ulkoisilla rajojen ulkopuolella tapahtuvilla asioilla on Suomen kaltaisissa vahvasti vientiriippuvaisissa maissa. Kun ”pahaa maailmaa” heikompien aikojen koittaessa helposti soimataan, tulisi muistaa, että olemme aiemmin poikkeuksellisesti hyötyneet muiden vetoavusta. Suomi on kaikesta huolimatta tähänastisen globalisaation selkeitä voittajia. Elintärkeä intressimme on muuten olla sitä jatkossakin. Impivaaralainen sulkeutumisen tai eristäytymisen tie olisi varsinkin meille turmion tie. Harva asia sotisi räikeämmin etujamme vastaan. Tarvitsemmekin jatkossa enemmän kansainvälistä kauppaa, kanssakäymistä ja vuorovaikutusta, emme vähemmän.
Kaikesta huolimatta paljon on myös omissa käsissämme. Esimerkiksi omaa taloudenpitokykyämme koskevaan yleiseen luottamukseen vaikutamme vain me itse. Eikä tämän merkitystä voi nykymaailmassa liikaa korostaa.
Kotipesän kunnossa pitäminen on aina jo lähtökohtaisesti järkevää. Ja se on järkevää riippumatta siitä, miten muut toimivat.
Se on myös tärkeää – ja itse asiassa sitä tärkeämpää, mitä epävarmempaa kansainvälinen kehitys on. Julkisen taloudenpidon ankkuroiminen ennakoitua paremman talouskasvun varaan – kuten vielä viime kesän hallitusohjelmassa tehtiin – on sellaista ylellisyyttä, johon ei kerta kaikkiaan ole varaa. oman talouden vastuullisella hoitamisella hankimme myös parhaan henkivakuutuksen ympäröivän maailman heilahteluja vastaan.
Kotipesän asianmukainen hoitaminen on tässä maailmanajassa tärkeää toisestakin syystä.
Yksi – ja ehkä keskeisin – syy euroalueen ajankohtaiseen ahdinkoon on se, ettemme ole noudattaneet omia sääntöjämme. Paitsi että se on ajanut puoli Eurooppaa ylivelkaantumisen tielle ja sitä kautta mitä erilaisimpiin ongelmiin, se on myös syönyt uskottavuuttamme ja luotettavuuttamme. Näistä erityisesti luottamuksen palauttaminen vaatii aikaa ja jämäköitä toimia. Omien itselle laadittujen sääntöjen noudattaminen korostuu tästä syystä tänä päivänä korostumistaan.
Meillä koto-Suomessa vastuullisen taloudenpidon perussäännöt päivitettiin vain runsas puoli vuotta sitten hyväksytyssä hallitusohjelmassa. Ohjelmassa onkin selkeät kirjaukset siitä, mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä, ellei talouskehitys ole riittävän vahvaa. Näistä säännöistä kiinnipitäminen on nyt tärkeää – ei vain sen takia, että se on lähtökohtaisesti järkevää – eikä vain sen takia, että kotipesä kannattaa varsinkin epävarmoina aikoina pitää kunnossa, vaan sen takia, että omista vastikään hyväksytyistä säännöistä lipsuminen olisi vastuullisen taloudenpitomme uskottavuuden kannalta nyt poikkeuksellisen vahingollista.
