Aloitan monien muiden tapaan päiväni säännöllisesti Hesarin seurassa. Suhteeni lehteen on läheinen; ilman tätä aamuannosta päiväni lähtee kovin yskähdellen liikkeelle. Päivän lehdessä minulla on myös oma suosikkiosani, joka ei ole sen paremmin politiikka, urheilu kuin sarjakuvatkaan, vaan pääkirjoitussivu. Toisinaan pelkästään tämän sivuin kimpussa voi vierähtää yhtä paljon aikaa kun koko loppulehden kanssa.
Hesarin pääkirjoitussivu on kerrassaan mainio pakkaus. Yleensä kolme pääkirjoitusta valaisevat ajankohtaisia asioita laajasti ja monipuolisesti. Läheskään aina en ole pääkirjoitusten kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta ne on säännönmukaisesti hyvin ja analyyttisesti kirjoitettu. Toki joskus pääkirjoituksissa syyllistytään olemaan samaan aikaan niin puolesta, vastaan kuin siltä väliltäkin, mutta näin se on meidän poliitikkojenkin puheissa. Eikä elämä ole mustavalkoista, ei alkuunkaan.
Tänään pääkirjoituksissa käsiteltiin kaksikielistä koulua, Nato-sanailua ja tupakointikieltoa. Mitä kaksikieliseen kouluun tulee, en oikein jaksa ymmärtää miksi sitä vastustetaan juuri RKP:n piiristä. Eikö juuri heidän etunsa tulisi olla kaikenmoinen ruotsin kielen promovointi ja ruotsin kielen harrastamisen edistäminen? Muutoinkin olen sitä mieltä, että kaikenlaisia tällaisia asioita pitäisi ainakin voida kokeilla. Presidentinvaalien Nato-keskustelu puolestaan on lähinnä tragikoomista. Itse olen harmissani siitä, ettei tämä mielestäni johdonmukainen ja luonteva askel suomalaisessa ulkopolitiikassa ota tulta alleen ehdokkaiden keskuudessa. Silti en lakkaa hämmästelemästä sitä kuinka keinotekoisesti vastakkainasettelua yritetään saada aikaan siellä, missä sitä ei oikein ole. Tupakoinnin osalta on hyvä, että linja asteittain kiristyy – silti elävälle elämälle vieraisiin kohtuuttomuuksiin ei suin päin pitäisi rynnätä.
Pääkirjoitusten ohella sivu sisältää yleensä pari pitempää puheenvuoroa. Näistä erityisessä suosiossani ovat Paavo Raution ja Antti Blåfieldin selvästi tavanomaista syvällisemmät pohdinnat sekä EVA:n Matti Apusen usein suorastaan briljantit puheenvuorot. Kerrassaan mainio tosin oli myös Elina Grundströmin yliopistokirjoitus tänään. ”Pidetään byrokratia mutta lopetetaan toiminta -periaate” on maassamme valitettavan yleinen, kuten jutussa hyvin valotetaan. Grundström lopettaa juttunsa varsin provokatiivisesti. ”Nykyisen hallituksen oudoin ja vastuuttomin päätös on se, että taantuman uhatessa rajuimmat leikkaukset osuvat koulutukseen ja tutkimukseen”. Itse löydän hallitusohjelmasta oudompiakin kohtia, mutta ei Grundström täysin väärässäkään ole. Tätä taustaa vasten on luontevaa, että leikkauksia ovat täytäntöön panemassa juuri ne, jotka niitä ovat täytäntöön panemassa.
”Muut lehdet” –palsta jää minulta usein vähemmälle huomiolle. Tänään sieltä tosin oppi mm. sen, että Väyrysinnostus Kalevan mukaan oli Keskustan puoluekokouksessa ”väkinäistä”, kun ainakin eilisiä iltapäivälehtiä lukiessa saattoi asiasta saada kovin toisenlaisen vaikutelman.
Jos ihmisen pitäisi yleissivistystä ylläpitääkseen lukea päivässä vain yksi sivu tekstiä, ehdottaisin ilman epäilyksen häivääkään Hesarin pääkirjoitussivua. Ei siitä kaltaiseni uutisnarkomaani vielä kylläiseksi tule, mutta kyllä sillä jo pitkälle pötkisi. Suosittelen!
