On hyvä, että euroryhmä pääsi eilen ratkaisuun Suomelle tärkeäksi muodostuneessa vakuusasiassa. Ratkaisu on olosuhteet huomioon ottaen vähintäänkin tyydyttävä.
Muita euromaita kohtaan on reilua, että vakuuksista joutuu jotakin myös maksamaan. Suomelle hinta on parhaan luottokelpoisuuden saavuttaneena maana kohtuullinen.
Parasta ratkaisussa on kuitenkin se, että se saatiin vihdoin aikaan. Koska asia on tällä ratkaisulla todella loppuun käsitelty, energia Suomessakin voidaan jatkossa suunnata itse peruskysymykseen eli alati vaikeutuvan eurooppalaisen velkakriisin ratkaisemiseen. Suomellakin on lähitulevaisuuden kehityskuluissa pelissä muita ja huomattavan paljon suurempia intressejä kuin mitä vakuusratkaisuilla mitenkään voidaan kattaa tai turvata.
On ennenaikaista arvioida vakuuskysymyksen monivaiheisen ja kivuliaan käsittelyn todellisia vaikutuksia sen paremmin taloudelliseen tilaamme kuin asemaamme EU-yhteisön jäsenenä puhumattakaan episodin heijastusvaikutuksista koko eurooppalaiseen päätöksentekojärjestelmään. Varsin selvää kuitenkin on, että kesä 2011 tulee jatkossa olemaan innoituksen lähteenä monille historiankirjoituksille.
