Blogi

Alueellistamisen ongelmat tunnustettava, 3.10.2011

Helsingin Sanomat on viime viikkoina onnistuneesti tarkastellut alueellistamiseen liittyviä ongelmia. Syyllistymättä suurempaan liioitteluun voi todeta, että ongelmia on ollut, on ja tulee olemaan jatkossakin. Eikä henkilöstön haluttomuus siirtyä viraston mukana (ja siihen liittyvä henkilöstön suuri vaihtuvuus) ole ongelmista ainoa.

Alueellistamisesta voi sinänsä olla montaa mieltä. Hyviä perusteita on sekä vastustaa että kannattaa hanketta. Osin juuri tämän takia alueellistamiseen – jota aiemmin hajasijoittamiseksi kutsuttiin – on liitetty turhankin suuria tunteita.

Alueellistaminen on nähty joko yksiselitteisen hyvänä tai yksiselitteisen pahana asiana. Kumpikaan tulokulma ei luonnollisestikaan ole kovin älyllinen. Tämän seurauksena älyllinen keskustelu koko aiheesta on kovin vaikeaa – ja harvinaista.

On luonnollista, että alueellistamista on helsinkiläisestä tulokulmasta vastustettu tai ainakin vierastettu. On kuitenkin hyvä mieltää, etteivät esimerkiksi helsinkiläiset kansanedustajat suinkaan ole vastustaneet kaikkia alueellistamishankkeita. Helsingissä on ymmärretty, että on toimintoja, jotka voidaan hyvin hoitaa muualtakin.

Ilmeisesti jokaisessa maailman maassa on oma pääkaupunki. Sillä on oma funktionsa, oma roolinsa. Yksi pääkaupunkeihin yleisimmin liittyvä luonteenpiirre on se, että keskeiset viranomaistoiminnot keskittyvät sinne. Juuri siksi pääkaupungit ovat pääkaupunkeja.

Ei kaikkien toimintojen silti pääkaupungissa tarvitse, eikä edes kannata olla.

Olennaisinta olisi kuitenkin muistaa, että alueellistamisen kohteena olevissa asioissa kyse on viranomaistoiminnoista. On kansakunnan kiistaton etu, että viranomaistoiminta on laadukasta, tehokasta ja toimivaa. Usein, vaan ei välttämättä aina, tämä toteutuu parhaiten pääkaupunkiympäristössä, monesta eri syystä.

Osa jo toteutetuista alueellistamisista on onnistunut hyvin. Osassa suurimmat ongelmat ovat kuitenkin vielä edessä. Viime vaalikaudella toteutettu lääkelaitoksen (nykyinen Fimea) siirto Kuopioon lienee tässä suhteessa omaa luokkaansa. Sitä tultaneen äimistelemään vielä pitkään.

Kysymys ei ole, eikä saa olla Helsingin ja Kuopion välisestä kisailusta, vaan maan lääketurvallisuuden takaamisesta – parhaalla mahdollisella tavalla.

Ennuste tämän tärkeän viranomaistoiminnon laadukkaasta, tehokkaasta ja toimivasta toteutumisesta ei tällä hetkellä ole kovinkaan hyvä.

Niin tai näin, uusin virheisiin ei enää ole varaa. Siksi jo toteutetut alueellistamiset on huolella analysoitava ja ongelmat tunnustettava. Ja otettava opiksi.