Blogi

Pakkomielteistä pakkoliitosten pakkosyöttöä

Eduskunta on menneen viikon keskustellut kuntauudistuksesta. Uudistuksen tarpeesta ei sinänsä vallitse erimielisyyttä. Keskustajohtaja Kiviniemikin on kerta toisensa jälkeen retostellut kuinka paljon kuntaliitoksia Keskustan kuntaministerikausilla saatiin aikaiseksi. Siksi koko keskustelu on kovin hämmentävää.

Vastustuksen kärki näytetään suunnatun välineisiin, ei tavoitteisiin sinänsä. Väärin sammutettu, sanoisi joku.

Ongelma on kuulemma pakossa. Siksi oppositio on koko viikon – jos toki muutaman edellisen viikon ja muutaman seuraavankin viikon, kuukauden tai vuoden – vouhkannut pakosta. Pakkoliitosten, jota sinänsä ei missään ole edes linjattu, vastustus näyttääkin peittävän alleen koko uudistuksen hienot tavoitteet. Pakkoliitoksista on tullut oppositiolle pakkomielle, jota nyt pakkosyötetään turuilla ja toreilla.

Pakko on kovin moniulotteinen käsite. Otetaanpa muutama esimerkki.

Eduskunta säätää vaalikauden aikana noin 1000 erilaista lakia, joista isoin osa sisältää mitä erilaisinta pakkoa. Lakeja on pakko noudattaa. Lait määrittävät pakolla mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, usein myös miten saa tehdä ja miten ei saa tehdä. Mitä erilaisimpia pakkoja asetetaan niin ihmisille, yrityksille kuin kunnillekin. Näin se vaan on. Ja kun puhumme kuntarajoista, ne ovat kuitenkin vain karttaan vedettyjä viivoja. Hallinnon pitäisi olla järkevän toiminnan apuväline, ei itseisarvo.

Mitä pakollisiin kuntaliitoksiin tulee, on niitäkin meillä joskus harjoitettu. Ellei olisi, meillä muuten olisi varmaan vieläkin itsenäinen Kulosaaren huvilakaupunki tai Huopalahden kauppala. Tässä ei tosin olisi järjen hiventäkään, olkoonkin että Kulosaaressa saatetaan tästä olla eri mieltä.

Edellinen hallitus ei pakottanut kuntia yhteen, mutta se pakotti ne pienimmät kunnat, jotka eivät vapaaehtoisesti suostuneet yhtymään, siirtämään ison osan tehtävistään pois itseltään. Pakkoliitoksen, jota siis ei ollut, vaihtoehtona oli omien tehtävien pakkokastraatio. Meillä onkin maassa iso joukko pakkokuntayhtymiä ja lisää yritetään pakottaa, olkoonkin että osa kunnista taistelee tätäkin pakkoa vastaan. On se muuten jännää, kuinka kivuttomasti monet kunnat olivat valmiita antamaan itseltään pois jopa yli puolet tehtävistään, kunhan ei tarvitse kuntarajoihin koskea.