Kauppalehti arvioi kaupunkivertailussaan eilen Espoon ykköseksi. Lopputulos antaa aihetta sekä onnitteluihin että ihmettelyyn.
Tämänpäiväisessä pääkirjoituksessaan Kauppalehti toteaa, että ”kaupungilla (siis Espoo) on lähes ihanteellinen väestöpohja, vahva ja kasvava yritysten ja palkansaajien kautta syntyvä laaja veropohja sekä joustavasti markkinaorientoitunut palvelutarjonta.”
Kaikki edellä mainittu pitää varmasti paikkaansa. Kokonaan toinen asia on, voidaanko kaupunkeja panna paremmuusjärjestykseen näillä mittareilla.
Mitä tulee palvelutuotannon järjestämiseen, Espoo on kiistatta joustava ja hyvä. Ja markkinaorientoitunut. Vaikkapa Helsingillä olisi tässä suhteessa paljon oppimista.
Mitä väestöpohjaan ja veropohjaan tulee, kysymys on dramaattisesti moniulotteisempi. Onko Espoon ansiota, että pääkaupunkiseudun ”paras” väestöpohja asuu siellä? Onko Espoon ansiota, että pääkaupunkiseudun ”paras” veropohja kumpuaa tästä väestöpohjasta? Onko niin, että kaupunkien ylipäänsä – varsinkaan samalla kaupunkiseudulla – pitää kilpailla väestö- ja veropohjasta? Pitääkö samalla kaupunkiseuduilla olla rikkaille ja köyhille omat reservaattinsa?
Itse asiassa Espoon muista pääkaupunkiseudun kaupungeista poikkeava väestö- ja veropohja on yksi parhaimmista perusteista sille, että kuntarakenteemme ei ole terve.
Kyse on samasta metropolialueesta, joka pitää sisällään sekä vaurautta, menestystä ja hyvinvointia että köyhyyttä, kurjuutta ja syrjäytymistä. Ajattelutapa, jossa tämä yhtenäinen seutu pitää kuntarajoilla rajata siten, että hyväosaisemmat asuvat joissakin kaupungeissa ja huono-osaisemmat vastaavasti joissakin toisissa kaupungeissa, ei ole älyllisesti kovinkaan ansiokas. Tulokulma, jossa kaupunki vielä saa pisteitä siitä, että se on onnistunut hylkimään ”heikompaa” väestö- ja veropohjaa ja tuuppaamaan nämä ihmiset naapureidensa puolelle, on todella surullinen.
Espoo saattaisi hyvin olla kaupungeistamme ykkönen, vaikka kriteerit olisivat asiallisia. Itse asiassa uskon vahvasti, että näin olisi, sen verran dynaaminen Espoo muihin suurempiin suomalaiskaupunkeihin verrattuna on. Kun kaupunkeja kuitenkin pannaan järjestykseen ainakin osin varsin törpöillä kriteereillä, vertailu menettää ison osan uskottavuudestaan – ja samalla tehdään karhunpalvelus niille kiistattomille ansioille, joita Espoolla myös on yllin kyllin.
Eilisessä, laajemmassa jutussa, Kauppalehti muuten antoi pisteitä myös siitä, että ”kaupungilla ei ole liian laajaa liiketoimintaa”. Aivan varma en ole siitä, voidaanko Espoo nostaa vaikkapa Helsinkiä ansioituneemmaksi kaupungiksi sillä perusteella, että se on myynyt oman energialaitoksensa toisin kuin Helsinki.
