Blogi

Pari sanaa kestävyysvajeesta, talouskasvusta ja verotuksesta

Kutakuinkin kaikki ovat yksimielisiä siitä, että julkinen talous ei ole tasapainossa. Puhutaan ”kestävyysvajeesta”, olkoonkin että näkemykset sen suuruudesta vähän vaihtelevat. Yksimielisiä ollaan myös siitä, että tätä kestävyysvajetta pitää ruveta kuromaan umpeen heti ensi vaalikauden alusta. Siihen yksimielisyys sitten loppuukin.

Lienee selvää, ettei kukaan poliitikko tai ainakaan mikään puolue ennen vaaleja halua kovin vahvasti väittää, että tarvitsemme menoleikkauksia vajeen täyttämiseksi. Rehellistä olisi toki myöntää, että täysin ilman leikkauksia tuskin selviämme. Tosin jo sana leikkaus on kovin epämääräinen. Monien asiantuntijoiden mukaan jo se riittäisi, että hidastetaan olemassa olevien menojen kasvua. Julkisten menojen kasvun pysäyttämiseksi riittäisi joidenkin mukaan päätös, ettei julkiselle sektorille aseteta enää uusia tehtäviä tai velvoitteita.

Toinen koodisana on ”kasvu”. Kutakuinkin kaikki vannovat talouskasvun nimiin. Hyvä niin. Talouskasvu lisää jo sinällään valtiovallan tuloja ja vähentää sen menoja. Talouskasvu onkin paitsi paras, myös helpoin tapa kuroa vajetta umpeen. Käytännössä varsin reipas talouskasvu on välttämätön, vaan ei ehkä kuitenkaan riittävä edellytys talouden tasapainottamiseksi.

Mutta ei kasvukaan itsestään synny.

Julkisen vallan keinovalikoimasta verotuksella voidaan eniten vaikuttaa talouden dynamiikkaan – ja siten myös talouskasvun edellytyksiin. Siksi verotuksen ja eritoten siinä tehtävien muutosten pitäisi nimenomaisesti tukea talouskasvua. Käytännössä tämä tarkoittaa työn tekemisen ja yrittämisen veroseuraamusten keventämistä.

Niin merkilliseltä kun se kuulostaakin, vahvimmin talouskasvun autuuteen vannovat ne, jotka eivät kuitenkaan ole valmiita ottamaan sitä huomioon verolinjauksissaan. Ollaan sujuvasti ”kaikkien hyvien asioiden puolesta, kaikkia pahoja asioita vastaan”.

En halua kiistää, etteikö verotuksella ole merkittäviä vaikutuksia mm. tulonjakoon ja moniin muihin yhteiskunnallisesti merkityksellisiin asioihin. Jos kuitenkin oikeasti uskotaan tai vakavasti uskotellaan, että talouskasvu oikeasti hoitaisi vajeongelmamme, sen on näyttävä myös verolinjauksissa. Jos sen sijaan ollaan sitä mieltä, että verotuksen kannustavuutta ei haluta lisätä, ja että päinvastoin verotuksen tuloja tasaavaa vaikutusta halutaan lisätä, ja että tämä on verotuksen dynaamisia vaikutuksia tärkeämpää, silloin pitäisi myöntää, että tämä on kasvustrategian kannalta vähintäänkin ongelmallista. Ja silloin pitäisi olla entistä vähemmän perustetta väittää tai olettaa, että talouskasvu hoitaa julkisen talouden tasapainoon. Ja itse asiassa juuri silloin menoleikkaukset muodostuvat suorastaan välttämättömiksi.

EVA:n Sixten Korkman totesi uusimmassa Kauppalehti Optiossa, että ”Kreikan valehtelu ja tilastojen väärentäminen oli oma lukunsa. Muualla ei ole kysymys suorasta valehtelusta, vaan politiikalle tyypillisestä toiveajattelusta. Ei haluta nähdä tai tunnustaa ongelmia eikä karkottaa äänestäjiä.”

Osuvasti sanottu!