Puheet

Puupäivät, Helsinki, Wanha Satama

Puurakentamisen edistäminen ja palomääräykset

Puurakentamista on edistetty Suomessa vuosikausia. Jos puurakentamisen määrä korreloisi sitä edistävien ohjelmien kanssa, meidän ei täällä tänään tarvitsisi asiaa pohtia, sen verran monenlaista ja -muotoista ohjelmaa eri toimijoiden tekemänä lähihistoriastamme aiheen tiimoilta löytyy – 1990-luvun alun Puurakentaminen 2000-ohjelmasta Puurakentamisen teknologiaohjelmaan 1995–98, Puun vuodesta 1996 Puun aikaan 1997–2000 sekä Puu-Suomi toimintaohjelmasta 1998–2005 Puurakentamisen edistämisohjelmaan 2004–2010.

Jos lähdetään oletuksesta, että hallitusohjelmat kuvastavat yleistä tahtotilaa valtakunnassa, myöskään tahdosta ei ole ollut puutetta. Lipposen I:stä hallituksesta alkaen – ja todennäköisesti jo aikaisemminkin – hallitusohjelmiin on johdonmukaisesti sisältynyt jonkin muotoinen kirjaus puurakentamisen edistämisestä. Viime vuosina virinnyt aktiivinen julkinen keskustelu puurakentamisesta edelleen alleviivaa yleistä laajaa tahtotilaa puurakentamisen saralla.

Tästä huolimatta merkittävä murros puun rakennuskäytön saralla on jäänyt toistaiseksi tahtotilan tasolle ja puukerrostalot harvoiksi poikkeuksiksi teräs- ja betonirakentamisen valtavirtaan.

* * * * * * * * *

Puurakentamisesta keskusteltaessa tulee muistaa, että Suomen asuinrakentamisen pientalovaltaisuudesta johtuen puurakentamisen osuus oli jo 2000-luvun alkupuolella selvästi yli puolet kaikesta Suomen asuntorakentamisesta. Yli 80 prosentissa Suomen uusista erillispientaloista käytetään runkomateriaalina puuta.

Pientalo tulee varmasti säilyttämään suosionsa ja lienee selvää, että pientalorakentaminen tulee olemaan uudisasuntotuotannon valtavirta myös jatkossa niin haja-asutusalueilla kun pienemmillä kaupunkiseuduilla. Voidakseen säilyttää asemansa suuremmilla kaupunkiseuduilla pientaloasumisen tulee kuitenkin väistämättä ja reippain askelin kehittyä ns. kaupunkimaisen pientaloasumisen suuntaan.

Puurakentamista onkin tältä osin edistetty muun muassa ”Moderni puukaupunki”- hankkeella. Tämän taustalla taas on ympäristöministeriön ”tiivis ja matala pientalorakentaminen” – hanke, jonka puitteissa on toteutettu ympäri maata kymmeniä uusia, esimerkinomaisia, puisia pientaloalueita ja tuotettu useita asiaa edistäviä julkaisuja ja oppaita.

Edistystä on siis tapahtunut. Kovin laajamittaista se ei kuitenkaan ole ollut. Toivottavasti tulevaisuudessa esimerkiksi Helsingin Östersundomin alueesta voisi syntyä suomalaisen modernin tiiviin pientalokaupungin malli, joka toimisi päänavaajana uudenlaisille pientaloasumisen konsepteille.

Puurakentamisen edistämisestä keskusteltaessa on myös hyvä tiedostaa, että matalaenergiarakentamisen johdosta materiaalien osuus nousee yhä korkeammaksi rakennuksen elinkaaren aikaisista päästöistä sekä energiankulutuksesta. Sääntelymme tuleekin tulevaisuudessa todennäköisesti huomioimaan yhä paremmin tämän materiaalitehokkuuden. Kehitys edistää puun käyttöä kaikessa rakentamisessa valmistusaikaisten päästöjen ollessa pienet useisiin muihin materiaaleihin verrattuna ja rakennuspuun toimiessa tietyin edellytyksin jopa hiilinieluna. Jo nyt materiaalitehokkuutta on huomioitu hirsitalorakentamisen yleistä normia alhaisempana vaatimustasona energiatehokkuuden osalta.

Voidaan myös tästä näkökulmasta pohtia voisiko Suomeen syntyä korkean puuteknologian osaamiseemme yhdistetty räätälöityjen lopputuotteiden teollisuudenhaara, joka voisi menestyä myös kansainvälisesti. Olemme nähneet muutamia esimerkkejä siitä, miten korkeatasoisen teknologiaosaamisen viennin myötä myös osaamiseen linkittyvien lopputuotteiden kysyntä lisääntyy. Kuitenkaan emme vielä, muutamista piloteista huolimatta, voi puhua suomalaisesta puurakentamisen teollisuudenhaarasta, joka olisi todella integroitunut kansainvälisille markkinoille.

Kuten jo todettua, puurakentaminen on jo nykyisin valtavirta pientalorakentamisessa. Lisäksi esimerkiksi maatilatalous on perinteisesti tukeutunut vahvasti puurakentamiseen ja useimpien suomalaisten loma-asuntojen rakennusmateriaalina toimii niin ikään puu. Voidakseen aidosti kasvaa tulee puurakentamisen siis laajentua näiden perinteisten raamien ulkopuolelle, ennen kaikkea kerrostalorakentamisen ja toimitilarakentamisen alueille.

* * * * * * * * *

Viime aikoina on puhuttu todella vilkkaasti puukerrostalorakentamisen aseman vahvistamisesta. Rakennushankkeitakin on toteutettu eri puolilla Suomea enemmän kuin ehkä koskaan. Hyvä niin. Kovin, kovin kaukana olemme silti vaikkapa läntisen naapurimme kehityksestä tällä saralla.

Myös julkisessa rakentamisessa kansalliset saavutuksemme puurakentamisen osalta on nopeasti lueteltu. Lahden Sibelius-talon ja muutaman kirkon ohella listalle on suuresti ponnistelematta vaikea löytää sopivia ehdokkaita.

Puukerrostalojen rakentamista on rajoittanut ennen kaikkea kysynnän puute, mikä on markkinataloudessa useimmiten toimialan kasvua rajoittava tekijä. Rakennuttajat eivät ole halunneet rakennuttaa puusta, sillä puu on koettu kerrostalorakentamisen materiaalina uutena ja täten on pelätty riskejä. Puu on kärsinyt esimerkiksi akustiikkaan, paloturvallisuuteen, kosteus- ja homeongelmiin sekä rakentamisen kustannustasoon liittyvistä uhkakuvista, olivatpa nämä riskit sitten todellisia tai eivät. Tämä on johtunut siitä, ettei puukerrostalojen rakentaminen ole ollut yhtä tuttua, testattua ja luotettavaksi koettua kuin perinteinen betoni- ja teräsrakentaminen. On ollut yksinkertaisesti helpompaa olla rakennuttamatta puusta.

Hyvin havainnollisen tilannekuvan puukerrostalojen rakentamisedellytysten tilasta saa Lahden tiede- ja yrityspuiston sekä Asumisen osaamiskeskuksen juuri julkaistusta tutkimuksesta. Kaikki rakennusklusterin olennaisimmat sidosryhmät kattavassa tutkimuksessa tutkittiin kouluarvosanojen asteikolla 4-10 esimerkiksi sitä, millaisina halukkuus ja osaaminen puukerrostalojen rakentamiseen nähdään. Tulosten mukaan rakennuttajien halukkuus rakentaa puukerrostaloja jää rakennuttajien itsensä vastausten mukaan välttävään arvosanaan 5,8. Kysyttäessä taas rakennusliikkeiltä itseltään sitä, miten hyvin rakennusliikkeet osaavat rakentaa puukerrostaloja jää arvosana niin ikään 6,4:ään. Suunnittelijoiden osaamisen arvosana on sekä rakennusliikkeiden että rakennuttajien mukaan myös alle 6.

Puurakentaminen on liiketoimintaa eikä kansallisromantiikkaa, ainakin jos sen halutaan olevan menestyksellistä. Puurakentamisen osaamisen ja alan kehityksen kannalta tämä huomio on avainasemassa. Riskiä puukerrostalon rakennuttajalle on madallettava ja tavoitteena tulee olla puurakentaminen yhtä tavallisena, standardoituna ja luotettavana toimintana kuin muukin rakentaminen. Vain tätä kautta, kysyntälähtöisesti, uusi puukerrostalorakentamisen toimiala voi todella lähteä kasvu-uralle.

* * * * * * * *

Puukerrostalojen ja toimitilojen rakentaminen on ollut mahdollista jo nykyisillä rakennusmääräyksillä. Puurakentamisen edistämisen seurantaryhmä totesi vuonna 2007 jopa, että lainsäädännön kannalta on olemassa edellytykset puu- ja pientalorakentamisen edistämiselle. On kuitenkin totta, etteivät rakennusmääräykset esimerkiksi paloturvallisuuden vaatimusten osalta ole täysin tukeneet puukerrostalojen rakentamisen kasvua ja kehitystä.

Asetin viime vuoden lopulla työryhmän selvittämään perusteellisesti puurakentamisen aseman rakentamismääräyksissä. Työryhmän tehtävänä on toimeksiantonsa mukaisesti käydä läpi Suomen rakentamismääräykset ja todeta ne asiat, jotka mahdollisesti aiheuttavat aiheetonta haittaa ja siten ylimääräisiä kustannuksia puurakentamisen kannalta. Työryhmän tehtävänä on myös esityksen tekeminen rakentamismääräysten kehittämiseksi.

Jo nyt tapauskohtaisella oletettuun palonkehitykseen perustuvalla tarkastelulla on mahdollista hankekohtaisesti selvittää erikorkuisten puurakennuksen palotekninen toimivuus. Alle viisikerroksisten puukerrostalojen paloteknistä suunnittelua on helpotettu jo vuonna 1997 rakentamismääräyksissä annetuilla kolme- ja neljäkerroksisia rakennuksia koskevilla yleisillä suunnittelun perusteilla.

Työryhmän eräs painopistealue on hakea ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat nykyistä neljää kerrosta korkeampien asuin- ja työpaikkarakennusten toteuttamisen nykyisiä palomääräyksiä yksinkertaisemmin taulukkomitoitukseen perustuen. Samalla pohditaan teknisiä keinoja, joilla voitaisiin ainakin matalammat puukerrostalot toteuttaa ilman automaattisia sammutuslaitteita, kuten useissa muissa Euroopan maissa on mahdollista.

On vaikea kuvitella, että se mikä esimerkiksi naapurimaissamme on mahdollista, ei sitä meillä jostakin syystä olisi. Yleisimminkin näkisin, ettei meillä tulisi olla oleellisesti muista EU-maista poikkeavia säädöksiä sen enempää kerroslukumäärissä, akustiikassa kuin paloturvallisuudessakaan. Tavoitteena ei siis ole, eikä voi olla, teennäisen kilpailuedun salliminen puurakentamiselle, muttei myöskään suosia muita rakennusmateriaaleja puurakentamisen ylitse.

Jo nyt työryhmän työssä on käynyt selväksi, että ratkaisuja puurakentamiselle on löydettävissä aina kahdeksankerroksisiin rakennuksiin saakka. Merkittäviksi kysymyksiksi on noussut se, miten vaikeiksi puurakentamisen ratkaisut muodostuvat teknisesti sekä miten kustannustehokkaasti ne ovat toteutettavissa. Lisäksi merkittävänä on pidetty sitä onko löydettävissä paloteknisesti kestäviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja joissa puu kuitenkin säilyy näkyvänä pintamateriaalina.

Työssä ei vielä ole saavutettu yksimielisyyttä, joten työskentelylle varattua aikaa on jatkettu. Mikäli rakentamismääräysten uudistamisessa halutaan edetä vielä tällä hallituskaudella, olisi tärkeää, että jaettu näkemys määräysten uudistamisesta löytyisi mahdollisimman pian. Yhteisen näkemyksen tärkeyttä ei voi tässä yhteydessä korostaa liikaa, sillä puurakentamisen edistämisessä on kyse myös kaikkien toimialan toimijoiden halusta synnyttää uutta liiketoimintaa tällä sektorilla.

Palomääräykset tuntuvat muodostuneen puurakentamisen edistämistä pohdittaessa kynnyskysymykseksi. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että alettaessa pitää tiettyä asiaa kynnyskysymyksenä, siitä myös muodostuu kynnyskysymys. Eteenpäin ei päästä ennen ratkaisua, vaikka todellisuudessa osaamisen kehittyminen sekä tätä seuraava rakennuttajien kysyntä on paljon palomääräyksiä merkittävämpi kysymys.

Ympäristöministeriö haluaa aidosti kuulla, miten tilanteessa toimialan toimijoiden mielestä päästään eteenpäin. Meillä on todellinen tahto edistää puurakentamista ja uudistaa määräyksiä tästä lähtökohdasta. Kuitenkaan tämä yksin ei riitä, vaan korkeammalle kohoavan puurakentamisen talkoisiin tarvitaan koko alan osaamisen ja menetelmien kehittymistä sekä rakennuttajien, kuten kuntien, aitoa halua rakennuttaa maamme merkittävimmästä luonnonvarasta, puusta.