Blogi

Ilmastonmuutoksesta ja 1960-luvun kommunistinuorista

Vastaava päätoimittaja A-P Pietilä kirjoitti Helsingin Uutisissa 24.2.2010 otsikolla ”Kylmät tosiasiat paljastuvat pakkasessa”. Jutussaan Pietilä kyseenalaistaa vallitsevan ilmastonmuutosuskon kylmään talveen vedoten.

Pietilän mukaan ”kova talvi koettelee kaikkia, jotka ovat uskoneet talvien häviämiseen ilmastonmuutoksen myötä”. Näin varmasti on. Jatkossa teksti kuitenkin kovenee. ”Kylmyys kyseenalaistaa … äkkinäisellä ilmastonmuutoksella pelotelleet poliitikot…” ja ”minkälainen henkinen katastrofi koittaisi, jos ilmastonmuutokseen yksisilmäisesti uskovat olisivatkin kulkeneet väärän tiedon perässä kuten kommunistinuoret 1960-luvulla”.

Olen itse vakuuttunut ilmastonmuutoksen todellisuudesta. En kuitenkaan koe itseäni sen paremmin pelottelijaksi kuin kommunistinuorten aatteelliseksi perilliseksi.

Menemättä syvällisemmin ilmastonmuutoksen ytimeen, muutama tilastollinen tosiseikka on paikallaan. On sinänsä totta, että Suomessa ja muualla Euroopassa on viime viikkoina ollut tavanomaista kylmempi. Yhtä totta on, että esimerkiksi Intiassa, Indonesian saaristossa, Siperiassa, USA:n ja Kanadan länsiosissa, Alaskassa ja Grönlannin itäosissa on ollut tavanomaista lämpimämpää. Erityisen lämmintä on ollut – ilmastonmuutoksen kannalta herkillä alueilla – pohjoisella napa-alueella sekä Etelänapamantereella.

Tosiasiassa maapallon keskilämpötila tammi-helmikuussa on ollut tavanomaista korkeampi, ei alempi. Kuluvan vuoden tammikuu oli globaalisti 0,92 astetta tavanomaista lämpimämpi. Itse asiassa tammikuu 2010 oli maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin sitten vuoden 1880.

Eikä kyse ole pelkästä lämpötilasta. Kun Helsingissä on parhaillaan ennätysmäärä lunta, Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa ei muisteta, koska kaupungin kaduilla olisi ollut niin vähän lunta.

Eivät nämäkään lukemat tieteellisesti vallitsevaa ilmastonmuutosteoriaa todista, mutta ainakin sen ne todistavat, että pelkästään Helsingissä nenän ulos pakkaseen pistämällä ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä ilmastonmuutoksen osalta. Ainakin päätoimittajatasolla tämän pitäisi olla itsestään selvää.

Valtaosa maailman tiedeyhteisöstä on vakuuttunut ilmastonmuutoksesta, eivätkä muutamat viimeaikaiset sinänsä kiusalliset virheet tätä ole muuksi muuttamassa. Jo tämän tulisi riittää ainakin kaikille vastuullisille päätöksentekijöille. Toinen tulokulma on se, että on huomattavasti järkevämpää varautua ilmastonmuutokseen, vaikka se ei olisikaan totta kuin olla varautumatta siihen, jos se olisikin totta. Tällaisten ajattelutapojen noudattajien vertaaminen edes rivien välistä ja edes pilamielessä 60-luvun kommunistinuoriin on – jos sen nyt kauniisti sanoo – vähintäänkin mautonta.