Pääministeri Vanhasen ilmoitus luopua Keskustan puheenjohtajuudesta käynnisti puolueessaan seuraajakisan, johon mitä oletettavimmin löytyy useita ehdokkaita. Taistoon lähtenee muutama varteenotettava ehdokas, mutta perinteisen puoluepoliittisen logiikan mukaan myös muutama, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi, mutta jotka jo ehdokkuudellaan saavat runsain mitoin poliitikoille kallisarvoista positiivista julkisuutta.
Ympäristöministeri Lehtomäki, jonka työhuoneeseen on omastani matkaa noin 3 metriä, ainakin lähtee paalupaikalta kisaan. Ennakkosuosikit eivät aina kestä loppuun asti. Paalupaikalta lähtevä kurvaa kuitenkin useimmiten myös ensimmäisenä ruutulipulle. ”Varteenotettavimmista” haastajista on muuten hyvä muistaa mm. se, että samainen Keskustan puoluekokous pudotti viime kerralla Mari Kiviniemen puolueen varapuheenjohtajan paikalta ja valitsi Jarmo Korhosen puoluesihteeriksi vaikka Kimmo Tiilikainenkin oli ehdolla.
Lehtomäen voittaessa maa saisi paitsi uuden pääministerin, myös uuden ympäristöministerin – ja minä uuden seinänaapurin. Koska uusikin ympäristöministeri olisi keskustalainen, ympäristöliike tuskin tässä voittaisi – ellei Kimmo Tiilikaista nosteta uudelleen kehiin. Henkilökohtaisella työhyvinvointitasolla minäkin todennäköisesti häviäisin.
Suurehkoista mittasuhteistaan huolimatta Keskustan puheenjohtajakisa on vain varsinaisen taiston esikisa. Seuraavat eduskuntavaalit pidetään vain vajaan vuoden päästä Keskustan puoluekokouksesta.
Suomessa on jo muutama vaalikausi sitten – ja todennäköisesti peruuttamattomasti – siirrytty vaalikäytäntöön, jossa olennaisimpaan osaan nousee uuden pääministerin persoona. Pääministerivaalit tulee seuraavistakin vaaleista.
Ja tuleepa kovin erilaiset pääministerivaalit kuin mihin olemme tottuneet.
Jutta Urpilainen on syntynyt vuonna 1975 ja on seuraavien vaalien aikaan 35-vuotias. Lehtomäki on syntynyt vuonna 1972 ja on 38-vuotias. Joukon vanhin – siis tosiaan joukon vanhin – on vuonna 1971 syntynyt Jyrki Katainen, joka tuolloin on 39-vuotias.
Katainen on myös joukon ainoa mies!
Käytännössä kaikki tämä tarkoittanee sitä, että saanemme kesällä Suomeen maan toisen naispääministerin ja vaalien jälkeen – näin oletan – maan ensimmäisen naisvaltiovarainministerin.
Siinä on muuten valtiovarainministeri Lehtomäellä tai Urpilaisella miettimistä, kun he rupeavat muutama viikko vaalien jälkeen rustailemaan niitä leikkauslistoja, joiden tarpeen he koko vaalikampanjan ajan tullevat kiistämään!
