Puheet

Kansallinen ikääntymisen 2008 -foorumi, Helsinki, Finlandia-talo

Hyvät naiset ja herrat,

Tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaa totesi jo muutama vuosi sitten, että ikääntyminen on maamme suurin haaste sitten sotien jälkeisen jälleenrakentamisen. Näin varmasti on. Ikääntymisen haaste on koko suomalaisen yhteiskunnan yhteinen iso asia. Yleisimmin ikääntymisen haasteet yh-distetään kysymyksiin sosiaali- ja terveyspalveluista tai vaikkapa eläkkeisiin. Ikääntyminen ja sen heijastusvaikutukset ulottavat kuitenkin lonkeronsa kaikille elämänalueille, eikä vähiten asumiseen. Liikkumisen hidastuessa ja elämänpiirin pienentyessä asumisen – oman kodin – merkitys itse asiassa vain kasvaa samalla kun siihen kohdistuu useita sellaisia odotuksia ja tarpeita, joita aiemmin ei ole ainakaan samassa mitassa usein tullut mielletyksi.

Asumisratkaisuissa ja yhdyskuntien kehittämisessä ikääntyvän väestön tarpeiden huomioon ottami-nen on tärkeää ikääntyvien itsensä kannalta, mutta myös koko yhteiskunnan kannalta. Mitä enemmän ja mitä paremmin pystymme tukemaan ikäihmisten laadukasta asumista omassa kodissa ja tarjoamaan sitä tarkoituksenmukaisesti tukevia palveluja, sitä enemmän säästämme yhteisiä verovaroja taloudellisesti raskaammissa ratkaisuissa, mutta sitä suuremman palveluksen teemme samalla ikäihmisten elämän laadun hyväksi. Kyse on selkeästä win-win –tilanteesta, jonka merkitystä ei sovi aliarvioida.

Olemassa oleva asunto- ja rakennuskanta asettaa keskeiset reunaehdot myös ikääntyvien asumiselle. Uutta rakennetaan toki koko ajan ja edelleen, vaikka maailmalta Suomeenkin levinnyt finanssikriisi varmasti vähentää asuntotuotantoa muutaman lähivuoden ajan. Rakennuskantamme uusiutuu kui-tenkin varsin hitaasti. Kun meillä on tällä hetkellä noin 2,7 miljoonaa asuntoa ja kun uusia rakennetaan alle 30.000 vuodessa, uusiutumisaste onkin vain noin prosentin luokkaa vuodessa.

Rakentamisen hiipuminen koskee ennen kaikkea vapaarahoitteista asuntotuotantoa. Sen sijaan valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa on odotettavissa jopa hankkeiden lisääntymistä. Viime vuonna lähes tuplatuilla erityisryhmien asumisen investointiavustuksilla puolestaan rahoitetaan lähivuosina entistä enemmän mm. palvelutalojen rakentamista ja peruskorjaamista. Myös senioritalo-kohteita on vireillä eri puolella Suomea.

Koska väestö kuitenkin ikääntyy nopeammin kun asuntokanta uusiutuu, ja koska iso osa seniori-ikää lähestyvistä joka tapauksessa haluaa asua vanhassa tutussa kodissaan, rakennus- ja asuntokannan peruskorjaaminen on erityisen merkittävä kysymys. Kun sekä rakennuskanta että asukkaat ikääntyvät, haasteet ovat melkoisia.

Syyskuussa hyväksytyssä hallituksen korjausrakentamista koskevassa periaatepäätöksessä nostetaan esille rakennuskannan palvelukyvyn parantaminen ja asuntojen ja asuinrakennusten korjaaminen asukkaiden tarpeita paremmin vastaaviksi. Tämän strategian toteuttamisessa on myös tutkimuksella tärkeä rooli. Erityisesti hyvinvointiteknologian kehittäminen tuo osaltaan uusia mahdollisuuksia ikääntyvän väestön kotona asumisen kuten myös palveluasumisen tueksi. Suomessa tehdäänkin paljon alan kehittämistyötä, ja teknisiä ratkaisuja pilotoidaan monenlaisissa käytännön kokeiluissa.

Toimivien teknologisten ratkaisujen levittäminen käytäntöön ja arkeen laajassa mitassa jää meillä kuitenkin edelleen aivan liian vähälle huomiolle. Turhan usein hyväkin ratkaisu jää kokeilun jäl-keen hyödyntämättä. Tähän soisi kiinnitettävän enemmän huomiota myös tutkimus- ja kehittämis-työssä.

Terveys- ja sosiaalipalvelut sekä muut hyvinvointipalvelut tukevat osaltaan arkipäivässä selviytymistä ja kotona asumista. Ikääntyneiden ihmisten arjessa ja asumisessa onkin kyse monen tekijän summasta. Samanaikaisia ja toisiaan tukevia panostuksia tulisikin kohdentaa monelle eri osa-alueelle – niin asuinalueiden ja yhdyskuntien toimivuuteen, asumisratkaisuihin kuin myös sosiaali- ja terveyspalveluihin, hyvinvointiteknologiaan ja niin edelleen.

Asumisessa ei kyse ole pelkästä asunnosta sinänsä eikä siihen suoraan liittyvistä tukipalveluista, vaan laajemmin koko asuinympäristöstä ja sen mahdollistamasta palveluvalikoimasta. Erityisen olennaista on oivaltaa, että ikääntyvä väestö on muihin väestöryhmiin verrattuna usein erityisen riippuvaista toimivista lähipalveluista ja laadukkaasta joukkoliikenteestä. Siksi väestön ikääntymis-kehitys vain korostaa tarvetta eheyttää yhdyskuntia, tiivistää ja täydennysrakentaa. Joukkoliikenne edellyttää joukkoja ja palvelut palveltavia sekä palveluja hankkivia. Siksi lienee selvää, että ikääntymiskehitys myös omalta osaltaan tukee ja vahvistaa käynnissä olevaa, mutta osin kyseenalaistettua kaupungistumiskehitystä entisestään.

Entistä parempien ratkaisujen ja toimintatapojen tuottaminen edellyttää ihmisten tarpeiden ja todel-lisuuden kohtaamista, mutta hiemankin pitemmällä aikavälillä myös tulevaisuuden ennakoimista. Miten asumisratkaisuissa ja palveluissa huomioidaan ikääntyneiden erilaiset elämänvaiheet ja tarpeet? Miten ikääntyvän väestön arki ja tarpeet muuttuvat tulevina vuosina ja vuosikymmeninä? Kuinka paljon asumistarpeet erilaistuvat myös ikääntyvän väestön keskuudessa? Miten ennakoivilla toimilla vähennetään kalliita ja paljon henkilökuntaa vaativia ratkaisuja? Oikeiden vastausten löy-täminen ei tässäkään yhteydessä ole mahdollista, ellemme ensin osaa esittää oikeita kysymyksiä.

Hyvät kuulijat

Tämä viidettä kertaa järjestettävä Kansallinen ikääntymisen foorumi kokoaa tällä kertaa yhteen ikääntyneiden asumisesta ja arjesta kiinnostuneet tutkijat, päättäjät, elinkeinoelämän edustajat ja muut asiantuntijat. Tutkimustahojen ja tutkimustulosten hyödyntäjien vuoropuhelu onkin tärkeää.

Ikääntymisen foorumin tavoitteena on ollut välittää tutkimustietoa ja osaltaan tehostaa tutkimustulosten hyödynnettävyyttä. Foorumin yhtenä tavoitteena on myös ollut osaltaan kiinnittää huomiota ikääntymisen ja ikärakenteen muutoksen tutkimukseen. Siinä foorumi onkin onnistunut erinomaisesti.

Yhteiskunnan muuttuessa tarvitsemme tällaisia uudenlaisia vuoropuhelun ja yhteistyön mahdollisuuksia. Viime aikojen esimerkki uudenlaisesta tutkimuksen ja yrityssektorin yhteistyöstä ovat ns. SHOKit eli strategisen huippuosaamisen keskittymät. Niiden tavoitteenahan on suunnitella ja toteuttaa yritysten ja tutkimusyksiköiden yhteisiä tutkimusohjelmia ja ohjata myös tutkimusresursseja uudella tavalla enemmän sekä yhteiskunnan että elinkeinoelämän tarpeisiin. Tämän päivän teeman, ikääntyvien asumisen ja palveluiden kannalta suunnitelluista SHOKeista sekä Terveyden ja hyvinvoinnin että myös Rakennetun ympäristön SHOK sivuavat näitä kysymyksiä.

Lopuksi on hyvä muistuttaa siitä, että kyseessä ovat yksittäiset ihmiset yksilöllisine tarpeineen. Ikääntynyt väestö ei tietenkään ole mikään samanlaisten ihmisten homogeeninen joukko. Esimerkiksi tällä hetkellä eläkkeelle olevien 65-100 -vuotiaiden joukkoon mahtuu monenlaista menijää – niin kuin tämän päivän ohjelma osuvasti tuo esille. Monet menevät, eivätkä meinaavat, ovat aktiivi-sia, osallistuvat yhteiskunnan kaikenlaisiin aktiviteetteihin.

Kun ikää tulee lisää, meno kuitenkin hidastuu ja avun tarve lisääntyy – eri ihmisillä tosin hieman eri vaiheissa. Monille vasta tässä vaiheessa asumisen ja asuinympäristön merkitys alkaa erikseen korostua. Samalla halukkuus ja valmius omia muuttuvia tarpeita vastaavaan asumiseen usein heikkenee. Kaikki tämä korostaa ennakoinnin ja pitkäjänteisyyden merkitystä syyllistymättä kuitenkaan liian kaavamaisiin ratkaisuihin.

Tämän päivän foorumi tuo varmasti esille mitä moninaisimpia haasteita ja tarpeita, mutta toivottavasti myös mitä moninaisimpia ratkaisuja ikääntyvän Suomen asumiseen ja siihen läheisesti liittyvään muuhun arkeen.

Hyvää foorumipäivää!