Blogi

Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöministeriön yhdistämisestä

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ehdotti jokin aika sitten Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöministeriön yhdistämistä. En pidä ajatusta kovinkaan onnistuneena. Silti pidän pelkästään myönteisenä, että tällaisia ajatuksia esitetään. Politiikassa pitää olla luovuutta. Rakenteita pitää uskaltaa ravistella ja totuttuja kuvioita kyseenalaistaa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Työministeriön yhdistäminen uudeksi Työ- ja elinkeinoministeriöksi oli onnistunut hanke, monista alkukankeuksista huolimatta. Sitä ei olisi syntynyt, ellei olisi oltu luovia ja ellei uskallusta myös toteuttaa luovia ajatuksia olisi ollut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki yhdistämishankkeet olisivat loppuun asti ajateltuja.

MMM:n ja YM:n yhdistämisajatuksen suurin heikkous liittyy vaillinaiseen kuvaan YM:n roolista. Maa- ja metsätalouden – ja siihen liittyen – haja-asutusalueiden näkökulmasta ajatuksessa on oma logiikkansa. Näillä alueilla MMM ja YM ovat molemmat relevantteja toimijoita, olkoonkin, että niiden näkökulmat varsin usein poikkeavat toisistaan. Näiden näkökulmien yhdistämisestä saman katon alle saattaisi olla hyötyä, olkoonkin että monet epäilevät mitä syntyy kun suola ja sokeri pannaan samaan kuppiin.

YM:n toimintakenttä kattaa kuitenkin mitä suurimmassa määrin myös kaupunkiseutujen kehittämiseen liittyvät kysymykset. Siellä puolestaan Liikenne- ja viestintäministeriö on YM:n kannalta huomattavasti relevantimpi toimija kuin MMM, jonka osuus kaupunkiseuduilla puolestaan on marginaalinen. Tämä YM:n ja LVM:n yhteys on nykyaikana paikallistettu monessa kohtaa, kuten vaikkapa hallitusohjelman metropolipolitiikkakirjauksessa sekä vireillä olevassa Paras-hankkeessa ja erityisesti sen edellyttämissä kaupunkiseutusuunnitelmissa, joissa kaikissa suoraan puhutaan maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta. Tämä linkki on niin vahva, että esimerkiksi Helsingin seudulla puhutaan jo täysin vakiintuneesti MAL-yhteistyöstä.

Kun maaseudun tulokulmasta voidaan sinänsä hyvin perustein tukea YM:n ja MMM:n yhdistämistä, kaupunkiseutujen näkökulmasta huomattavasti luontevampaa olisi puhua YM:n ja LVM:n yhdistäminen. Varsinkin yhdyskuntarakenteiden kehittämisen näkökulmasta tällä olisi myös saavutettavissa aivan aitoa lisäarvoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sitä esittäisin. Mutta jos YM johonkin olisi pakko yhdistää, kannattaisin kuitenkin ilman muuta LVM:ää, enkä MMM:ää.

Aluehallinnon uudistustyön osalta tilanne näyttää luonnollisista syistä erilaiselta. Siellä YM:n ja MMM:n toimintojen koordinoidumpi käsittely puoltaa monesta syystä paikkaansa