Blogi

Vanhasen kerrottava vaalilupaustensa vaikutukset valtiontalouteen

Keskusta lupasi eilen miljardikaupalla lisää rahaa hyvinvointipalveluihin. Tulee kovasti viime vaalit mieleen. Silloinkin Keskusta lupasi miljardikaupalla lisää rahaa. Suurin osa lupauksista taitaa olla edelleen lunastamatta. Kysyä sopii, missä on äänestäjän kuluttajansuoja. Onko Keskusta tällä kertaa tosissaan? Voiko lupauksiin luottaa?

Tavallaan vielä huolestuttavampaa on, jos lupaukset on tehty tosissaan. Tällöin pitää kysyä onko kaikkeen luvattuun oikeasti varaa. Kuka kaiken maksaa? Mistä rahat otetaan? Miten käy valtiontalouden tasapainon? Entä kuntatalouden? Onko tämä vastuullista politiikkaa? Miten käy varautumisen tulevaisuuteen ja väestön ikääntymiseen?

Olemme viimeiset vuodet nauttineet lähes historiallisesta talouskehityksestä. Kaikki kuitenkin tietävät, että kasvu ei voi jatkua kovin pitkään yhtä vahvana. Yleisessä tiedossa myös on, että väestömme ikääntyy Euroopan ennätystahtia, ja että meidän pitää varautua tulevaisuuteen.

Esimerkiksi OECD on jo vuosia sitten arvioinut, että Suomen pitäisi tehdä pysyvästi 1½ – 2 prosenttia ylijäämäisiä valtiontalouksia varautuaksemme riittävästi. Tähän ei ole päästy talouden huippusuhdanteista huolimatta, vaan valtiontalous on vaalikauden viimeisenä vuotena juuri ja juuri ylijäämäinen. Tämän lisäksi kuntatalous, joka väistämättä on osa kokonaisuttaa, on edelleen pahasti kuralla.

Ikääntymispaineiden lähestyessä ensi vaalikaudella on itse asiassa entistä suurempi tarve päästä pysyvästi ylijäämäiseen valtiontalouteen. Tämä pitää tehdä siinäkin tapauksessa, että suhdanteet heikkenevät. Tähän yhtälöön sopii huonosti Keskustan lupaamat 1,5 miljardin menolisäykset.

Sen ohella, että pääministeritasolta lupaillaan miljardiluokan menonlisäyksiä, puoluejohtaja Vanhasen on ehdottomasti pystyttävä kertomaan, miten nämä lisäykset rahoitetaan ja ennen kaikkea, mitä lupaukset merkitsevät valtiontaloudelle. Suomen tulevaisuuden kannalta olennaisinta on se, mitä tavoitteita asetetaan valtiontalouden tasapainolle. Tämä jää Keskustan vaaliavauksessa puhtaasti arvailujen varaan.

Sortuessaan tavanomaiseen populistiseen vaalienalusretoriikkaan, Vanhanen jättääkin kaikkein tärkeimmän tavoitteen auki. Sinänsä varsin suuret lupaukset antavat toki olettaa, että tavoitteet valtiontalouden osalta eivät ole kovinkaan kunnianhimoisia. Tällaisia niiden kuitenkin pitäisi olla.

Vanhasen tämänkertainen verolinja on viimekertaista parempi. Silti veronalennusten ja menolisäysten asettaminen vastakkain on pelkkää populismia. Veronalennukset ovat tälläkin vaalikaudella osoittaneet vaikutuksensa talouden kasvuun ja tätä kautta työllisyyden parantamiseen. Jatkossakaan kyse ei ole siitä, onko meillä varaa alentaa verotusta, vaan siitä, onko meillä varaa olla alentamatta.