Puheet

Välikysymys kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta, Eduskunta

Konkurssi uhkaa

Arvoisa puhemies! Kuntaministeri Manninen totesi noin vuosi sitten, kun saatiin ennakkotiedot edellisen vuoden kuntien tilinpäätöstiedoista, että kuntatalous on niin syvässä kriisissä, että konkurssi uhkaa ellei tilanne parane. Nyt vuosi tämän jälkeen tilanne on entistä huonompi. Tilanne on siis huonompi kuin vuosi sitten, jolloin konkurssi uhkasi. Yksi kolmasosa kunnista tekee negatiivista vuosikatetta, puolet hakee harkinnanvaraista avustusta, uutta lainaa kuntasektori otti yli miljardi euroa, 140 kuntaa nostaa veroja. Tilanne on vakava. Konkurssi uhkaa, käyttääkseni kuntaministerin termiä. Ikääntyminen lisää haastetta. On selvä, että ellei jotain olennaista tehdä, ainoa vaihtoehto on heikentää palveluja ja ryhtyä purkamaan hyvinvointivaltiota.

Ongelmilla on neljä perussyytä. Ensimmäinen on antiikkinen kuntarakenne, toinen on epämoderni palvelurakenne, kolmas on se, että valtio laistaa vastuistaan ja neljäs on tämä lisätehtävien vyöry, joka eduskunnasta kunnille tungetaan. Jos kuntakartta piirrettäisiin nyt uudelleen, kukaan ei perustaisi 432 kuntaa, kukaan ei rakentaisi 432 kunnantaloa eikä kukaan palkkaisi 432 kunnanjohtajaa. Kukaan ei myöskään perustaisi sellaista keskuskunta-kehyskunta-konseptia ja kompleksia, jollainen meillä nyt on.

Mitä palvelurakenteeseen tulee, kysyn vaan hieman herra puhemiestä mukaillen: Mitä pahaa yksityisessä palveluntuottajassa on? Mitä pahaa yksityisessä palvelutuottajassa on? Meistä jokainen käy päivittäin yksityisessä ruokakaupassa ja tietää, että kauppojen välinen kilpailu luo tehokkuutta, mikä näkyy parempana laatuna ja halvempina hintoina. Kukaan meistä ei kuvittele, että tilanne olisi onnellisempi, jos meillä olisi vain valtion tai kuntien julkisia ruokakauppoja.

Se, että valtio laistaa vastuistaan, liittyy ennen kaikkea niin sanottuun pakkolainaan, joka ei siis todellakaan ole pakkolaina, vaikka sitä siksi kutsutaan. Kyse on siis siitä, että valtion pitäisi maksaa tietty prosenttiosuus kuntien menoista, mutta koska valtionosuuksien perustana olevat laskennalliset kustannukset ovat todellisia kustannuksia pienemmät, valtio ei tosiasiassa maksa sitä osuutta, mikä sille kuuluisi. Kustannusjaon tarkistusmenettelyssä tämä ero pitäisi korjata, mutta kun tämä korjaus porrastetaan, se ei korjaannukaan. Lopputuloksena tästä on se, että kunnat häviävät 840 miljoonaa euroa, jonka kuntaministeri Manninen täällä itse tänään myönsi. Se on valtava summa.

Ministeri Manninen väitti, että hallitus porrastaessaan kompensoinnin noudattaa edeltäjänsä eli edellisen hallituksen linjaa. Näin ei ole. On valovuosien välinen ero siinä, porrastetaanko tämä tarkistus kahdelle vai neljälle vuodelle. Kun se porrastetaan neljälle vuodelle, tappio on 840 miljoonaa euroa, jos se porrastettaisiin kahdelle ja kun summa on 502, ajatellaan vaikka että se olisi fifty fifty, niin se olisi 251 miljoonaa, mikä kuntien tappio olisi. 251 versus 840, eli 490 miljoonaa on eroa siinä menettelyssä, mitä tämä ja edellinen hallitus harrastaa. Hallituksen menettely on poikkeuksellista myös siksi, että se pistää osan laskusta jopa seuraavalle hallitukselle.

Ministeri Manninen totesi täällä avauspuheenvuorossaan sanatarkasti seuraavaa: ”Vanhasen hallitus on kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä huolimatta maksaa tuon laskun kunnille”. Olisi ollut rehellistä muuttaa tämä muotoon, Vanhasen hallitus on päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä johtuen, että seuraava hallitus maksaa tuon laskun kunnille.

Arvoisa puhemies! Ehkä tämän koko keskustelun järkyttävin esitys ja puheenvuoro kuultiin kuitenkin vasta noin viisi minuuttia sitten, kun ed., taitaa olla keskustan varapuheenjohtaja, Rantakangas esitti täällä, että tässä verotulotasausjärjestelmässä tasausraja pitäisi nostaa 90 prosentista 100 prosenttiin. Miettikää nyt, jos tasausraja olisi 100 prosenttia, eli kaikki saisivat vähintään sen, mitä keskimäärin saadaan, eihän kukaan voi saada yhtään yli sen keskiarvon, koska jos yksikään kunta ei ole alle keskiarvon, niin yksikään ei voi olla yli sen keskiarvon, jos se on kerran keskiarvo. Tämä on sen laatuista kuntakommunismia, että jopa ed. Uotilaa tuolla vasemmistoliitossa hymyilyttää.