Hesari kirjoitti 3.4. (syntymäpäivänäni) bloggaavista kansanedustajista. Jutun mukaan parikymmentä kansanedustajaa pitää netissä avointa päiväkirjaa. Tämän jälkeen muutama uusi on liittynyt joukkoon. Ja nyt taas yksi lisää. Tämä on minun ensimmäinen blogini.
Blogini ei – ainakaan näin aluksi – ole ihan oikea blogi, koska se ei sisällä interaktiivista elementtiä eli suoraa mahdollisuutta kommentointiin. Kyse on siis ennemminkin nettipäiväkirjasta. Otan kuitenkin mielelläni vastaan palautetta jutuistani eduskunnan julkiseen sähköpostiosoitteeseeni.
Hesarin jutun mukaan RKP:n Astrid Thors ”kirjoittaa tiukkaa asiaa, kun monet muut bloggaajat puolueista riippumatta tarinoivat henkilökohtaisista asioistaan – ja säästä.” Kun saman jutun yhteydessä kuvan kanssa siteerataan seitsemää kansanedustajaa ja heidän blogejaan, Thorsin mielipiteistä ei ole sanaakaan. Onko siis niin, että jopa valtakunnan päälehteä kiinnostaa enemmän kansanedustajien henkilökohtaiset asiat ja sää kuin tiukka asia? Ei ihme, että julkisuudesta elävät kansamme valitut mieluummin tarinoivat kun kirjoittavat asiasta. Mutta tätäkö varten heidät on valittu tehtäviinsä?
Ryhdyn bloggaamaan siksi, että minulla on usein tarve päästä kommentoimaan maailman menoa. Toki puhun myös eduskunnassa, valtuustossa ja mitä erilaisimmissa tapahtumissa ja toki jatkan myös kolumnieni kirjoittamista, mutta läheskään aina näiden aikataulut eivät mukaudu omaan sanomisen tarpeeseeni. Blogi on tässä mielessä hyvä forum kaltaiselleni politiikan moniottelijalle. Siihen voi kirjoittaa juuri silloin kun siltä tuntuu – juuri silloin kun sanottavaa on. Jos vain oma aikatauluni siihen antaa myöten.
Aion kirjoittaa asiasta. Aion kirjoittaa tapahtumista, ilmiöistä sekä ylipäänsä siitä, mitä politiikassa tapahtuu. Aion kommentoida, kannustaa ja olla eri mieltä. Aion opponoida, ihmetellä, pohtia ja pohdiskella. Ennen kaikkea pyrin kuitenkin esittämään julkisesti ajatuksiani, jotka milloin mikäkin ilmiö minussa herättää. Toki yritän tehdä sen mielenkiintoisella ja tarpeen tullen räväkälläkin tavalla.
Tarkoituksenani ei siis ole avata vaatekaappiani eikä juoruarsenaaliani, vaan ajatusmaailmaani. Monet politiikan henkilöitymiseen, viihteellistymiseen ja pinnallistumiseen myönteisemmin suhtautuvat kollegani saattavat pitää minua hölmönä. Mutta pitäkööt.
Blogille on Hesarin mainitun jutun mukaan tyypillistä ”rento kirjoitustyyli ja kirjoittajan oma painotus”. Rennnonletkeyttä en asiaorientoituneena ihmisenä aina voi taata, mutta sen takaan, että painotukset ovat omiani.
En tiedä kuinka usein tulen kirjoittamaan. Enkä halua sitoutua mihinkään tiukkoihin aikatauluihin. Olen kuitenkin aika lailla varma, että tulen kuitenkin kirjoittamaan enemmän ja useammin kuin useimmat kollegani. Jo yksistään sen takia, että minusta kirjoittaminen on kivaa.
