Puheet

Lähetekeskustelu hallituksen sotilaallista kriisinhallintaa koskevasta esityksestä, Eduskunta

Sotilaallinen kriisinhallinta, perustuslaki ja hallitus

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja,
kansanedustaja Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies,

Käydyn keskustelun aikana on syntynyt vaikutelma, että hallitus ryhtyi ajamaan perustuslain muutosta, koska Kokoomus ei kannattanut poikkeuslakia ja nyt hallitus ajaa poikkeuslakia, koska Kokoomus ei kannattanut perustuslain muutosta. Asian voi tulkita monin tavoin, mutta ainakin se kertoo kuitenkin paljon istuvan hallituksen johtajuudesta tässä valtakunnassa.

Katsottiinpa asiaa mistä näkökulmasta tahansa, niin kovin harvoin Suomessa on eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva hallitus ryhtynyt voimallisesta ajamaan lakimuutosta ja jo pari kuukautta sen jälkeen vetäytynyt hankkeesta. Kun kyse on hankkeesta muuttaa perustuslakia, näitä tapauksia on isänmaamme historiassa vielä vähemmän, jos lainkaan. Kysyä sopiikin koska viimeksi hallitus on rintaansa röyhistellen ja valtavassa uhossa ryhtynyt muuttamaan perustuslakia, mutta saanut eduskunnalta pian selkeät pakit hankkeelleen.

Täällä on aiemmin käyty väittelyä Kokoomuksen suhtautumisesta asiaan viime syksynä. Kuten edustaja Zyskowicz on täällä jo pariin otteeseen todennut, valittavana oli tuolloin kaksi vaihtoehtoa, joko säätää kriisinhallintalaki perustuslakivaliokunnan edellyttämässä muodossa tai turvautua poikkeuslakiin.

Kenellekään ei tullut tuolloin mieleenkään, että hallitus olisi niin pöhkö, että se ryhtyisi ajamaan perustuslain muutosta. Tälle kannalle löytyy tukea niin eduskunnan aikakirjoista kun ns. laatulehdistöstä.

Perustuslain esitöissä vuodelta 1998 silloinen hallitus totesi mm. seuraavaa:

”Perustuslaki on hierarkkisesti ylimmänasteinen kansallisen oikeusjärjestyksen säädös.”

”Perustuslaki on myös keskeinen kansallinen symboli, eräänlainen tasavallan peruskirja.”

”Perustuslaki ei saa olla riippuvainen kulloisistakin poliittisista tai taloudellisista suhdanteista, vaan sen tulee muodostaa sellainen vakaa valtiosääntöinen perusta, jonka varassa poliittinen järjestelmä voi toimia.”

Perustuslakivaliokunta muotoili tuolloin asian hieman toisin todeten mm. seuraavaa:

”Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutenkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana.”

Myös media arvostetuinta lehdistöämme myöten tyrmäsi hallituksen menettelyn. Suomen Kuvalehden pääkirjoituksen mukaan ”tilanne on uskomaton, vallan ahneus häikäilemätöntä ja meno parlamentarismin vastaista”. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa puolestaan todettiin, että ”nyt hallitus toimii kuin hätätilassa. Eduskuntaryhmät pakotettiin suostumaan perustuslain muutokseen ilman minkäänlaista harkinta-aikaa”.

On sinänsä totta, että Kokoomus suhtautui nihkeästi poikkeuslakiin joulun alla, mutta me emme todellakaan osanneet olettaa, että hallituksen vallan ahneus olisi häikäilemätöntä, että se toimisi kuin hätätilassa, tai että se ryhtyisi parlamentarismin vastaiseen menoon.

Kokoomus sitä paitsi suhtautuu poikkeuslakiin edelleen nihkeästi. Tämä käy selvästi ilmi vastauksesta, jonka eduskuntaryhmämme pari viikkoa sitten hallitukselle antoi. Lausuntomme mukaan ”niin Suomen EU-politiikan kuin myös Suomen perustuslain johdonmukaisuus ovat kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista koskevan päätöksenteon muodollista yhdenmukaisuutta tärkeämpiä.” Totesimme myös selvästi, että pidämme ”edelleen parhaimpana vaihtoehtona säädellä sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumista koskeva päätöksenteko tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä siten, että päätöksenteko EU-operaatioihin osallistumisesta kuuluu valtioneuvostolle yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa”.

Kuten ryhmäpuheenjohtajamme Häkämies täällä aiemmin totesi ja perusteli, katsomme kuitenkin, että Suomen EU-politiikan johdonmukaisuuden ja uskottavuuden sekä valmiusjoukkojen edellyttämän lainsäädäntöperustan aikaansaamiseksi voimme tässä uudessa tilanteessa hyväksyä myös poikkeuslakimenettelyn.

Arvoisa puhemies,

Ellei hallitus olisi joulun alla panikoinut, meillä voisi jo olla voimassaoleva kriisinhallintalaki, eikä hallituksen olisi tässä välissä tarvinnut nolata itseään ja nakertaa omaa uskottavuuttaan.

Sinänsä otettu aikalisä on toiminut myös yleistä parlamentaarisen järjestelmämme tuntemusta edistävällä tavalla. Perustuslakivaliokunnan kriisinhallintalakilausuntoon liittyi koko joukko väärinkäsityksiä, joista ainakin osa saattoi olla tahallisia. Esimerkiksi pääministeri Vanhanen totesi 26.11 uhmakkaasti, että ”ylipäälliköstä yritetään tehdä adjutantti”. Nyt, vain pari kuukautta myöhemmin hallituksen oma asiantuntijaryhmä toteaa oikeusministeriön työryhmäraportin suulla selkeästi, että ”päätöksessä ei ole kyse puolustusvoimien ylipäällikön toimivallan käyttämisestä”.

Ottaakseni toisen esimerkin, perustuslakivaliokunnan annettua lausuntonsa useat tahot tasavallan presidentistä ja pääministeristä alkaen antoivat ymmärtää, että valiokunnan EU-kriisinhallintaoperaatioita koskenut tulkinta olisi ollut jonkinlainen yllätys. Tämä ei mitenkään voi pitää paikkaansa.

Hallituksen esityksiin on niiden laatimisohjeiden mukaan liitettävä erityinen säätämisjärjestystä koskeva jakso, jos lakiehdotus on käsiteltävä hallituksen käsityksen mukaan perustuslain säätämisjärjestyksessä tai jos lakiehdotuksen säätämisjärjestys on tulkinnanvarainen.

Hallituksen kriisinhallintalakia koskevassa ehdotuksessa oli jo syksyllä varsin laaja säätämisjärjestystä koskeva jakso. Tässä puolestaan oli oma, niin ikään poikkeuksellisen pitkä osio, joka koskee pelkästään tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välistä toimivallanjakoa. Hallituksen esityksessä perustellaan laajasti hallituksen omaksumaa kantaa ja luodaan jopa ihan oma konstruktio sille, miksi päätösvalta ei kuuluisi hallitukselle, vaan presidentille. Kaikki tämä olisi ollut täysin tarpeetonta, jos perustuslain sisältö ei hallituksen omastakin mielestä olisi ollut tulkinnanvarainen. Hallitus todisti siis jo omassa esityksessään tiedostavansa sen tulkinnanvaraisuuden.

Arvoisa puhemies,

Kaikkinensa kyse on hyvin surullisesta ja poikkeuksellisesta episodista koko suomalaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä. On kuitenkin tärkeää, että asia saadaan nyt pois päiväjärjestyksestä. Päätyminen poikkeuslakimenettelyyn ei ole tyylikäs ratkaisu. Mutta se ei ole läheskään niin tyylitön ratkaisu kuin mitä perustuslain hätiköity, pelkästään arvovaltasyistä läpiruntattu ja ilman perustuslain arvon ja pitkän perinteen edellyttämää laajapohjaista ja huolellista valmistelua toteutettu muuttaminen olisi ollut.