Kokoomuksen ja Keskustan puheenjohtajat sopivat vajaa vuosi sitten yhteistyöstä presidentinvaalien toisella kierroksella. Asiasta kirjoitettiin lähinnä ilkkuvaan sävyyn.
Heti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen porvariyhteistyöstä nousi kuitenkin aikamoinen älämölö. Kun yhteistyö toisella kierroksella vieläpä toimi erinomaisesti, huuto ja kiukuttelu jatkuivat vielä pitkälle vaalien jälkeenkin. Varsinkin demarit kunnostautuivat porvariyhteistyön moittijoina. Mutta miksi? Ja millä oikeudella?
Suoritetaanpa pieni ajatusleikki: Jos porvariyhteistyötä ei sallita, demarit ovat aina hallituksessa – joko Kokoomuksen tai Keskustan kanssa. Tämä on jo lähtökohtaisesti arveluttavaa. Heijastusvaikutukset presidentinvaaleihin olisivat kuitenkin vielä järkyttävämpiä.
Perinteinen vasemmisto on jakautunut vain kahteen puolueeseen. Näistä toinen on varsin pieni. Ei-sosialistinen leiri puolestaan on jakautunut kahteen suureen ja useampaan pienempään puolueeseen. Presidentinvaaleissa syntyy tämän takia lähes vääjäämättä asetelma, jossa demareiden ehdokas on toisella kierroksella. Jos Vasemmistoliitto – kuten tällä kertaa – suoraan tukee demareiden ehdokasta, tämä on itse asiassa varmaa.
Jos porvariyhteistyötä ei saisi harjoittaa, eli jos demareiden vetoaminen hallituspuolueiden keskinäiseen lojaliteettiin hyväksyttäisiin lähtökohdaksi, sen ison porvaripuolueen, joka demareiden kanssa kulloinkin on hallituksessa, tulisi tukea toisella kierroksella siellä suurella varmuudella olevaa demareiden ehdokasta. Tämä johtaisi siihen, että demareiden ehdokas ei yksinkertaisesti voisi hävitä vaaleja. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että maahan valittaisiin vain demaripresidenttejä.
Tämä lienee demareiden ajatuskin. Mutta onko se oikein ja demokratian hengen mukaista?
Demareiden ajatuskulku johtaisi siihen, että itse asiassa presidentistä päätettäisiin hallitusneuvotteluissa. Hallituksen muodostamisen yhteydessä päätettäisiin tällöin siis myös siitä, että kulloinkin demareiden kanssa hallitukseen menevä iso porvaripuolue sitoutuisi tukemaan seuraavien presidentinvaalien toisella kierroksella demareiden ehdokasta – ja siis varmistamaan tämän valinnan.
Järjestelmämme mukaan presidentinvaalit ja eduskuntavaalit ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Presidentistä päätetään presidentinvaaleissa, ei eduskuntavaaleissa tai niitä seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Demokratiaa on se, että kukin puolue voi presidentinvaalien toisella kierroksella tukea mieleistään ehdokasta. Se, että yhdeltä suurelta porvaripuolueelta kiellettäisiin toisen suuren porvaripuolueen ehdokkaan tukeminen, varmasti tukisi demareiden hegemoniapyrkimyksiä, mutta aidon ja toimivan demokratian kanssa sillä ei olisi mitään tekemistä.
Jos aito demokratia ja demareiden ylivaltapyrkimykset ovat keskenään ristiriidassa, demokratia voittakoon! Porvariyhteistyö puolestaan on mitä luonnollisinta toimivassa demokratiassa – ei itseisarvo tai välttämättömyys, mutta aito vaihtoehto, joka on ihan yhtä legitiimi kuin muutkin allianssit, ja jonka poissulkeminen tarkoittaisi demokratian pahemmanlaatuista halveksuntaa.
Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja
jan.vapaavuori@eduskunta.fi
