Puheet

Hallituksen esitys HE 119/2005 vp, Eduskunta

Valtion talousarviosta 2006

Jan Vapaavuori /kok: Arvoisa herra puhemies! Ed. Reijonen väitti täällä hetki sitten, ettei pidä paikkaansa, että tämä hallitus noudattaisi kokoomuksen veropolitiikkaa, ja väitti, että kokoomuksella olisi edellisessä hallituksessa ollut mahdollisuus toteuttaa omaa linjakasta veropolitiikkaansa ja näin muka ei olisi ollut asianlaita. Tosiasia on, että kokoomus yhdessä sosialidemokraattisten ystäviemme kanssa harjoitti edellisen hallituksen aikana hyvin johdonmukaista veropolitiikkaa, jossa tuloverotusta johdonmukaisesti ja säännöllisesti alennettiin. Kepu sen sijaan ennen vaaleja väitti, että tämä on väärää politiikkaa, mutta käänsi sitten kelkkansa vaalien jälkeen ja siirtyi kokoomuksen linjoille. Toki pitää myöntää, että demarit ehtivät samassa ajassa kääntää kaksi kertaa kelkkaansa. Kun he ensin kokoomuksen kanssa harjoittivat hyvää veropolitiikkaa, he ennen vaaleja päätyivät siihen, että se ei olekaan hyvää politiikkaa, mutta vaalien jälkeen totesivat jälleen, että se on hyvää politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen täällä debatissa jokin aika sitten totesi, että tämä on elvyttävä budjetti, niin kuin tämä kiistatta onkin. Tämä on noin 600 miljoonaa euroa alijäämäinen budjetti. Pääministeri Vanhanen kuitenkin totesi lähinnä euroalueeseen ja sen apatiaan liittyen, että tämä ei olisi ongelma. Toki vertailukohtia maailmasta aina löytyy. Mutta jos katsoaan hieman talouden kehitystä maailmanlaajuisesti ja Suomessa viime vuosina, niin tosiasia on, että maailmantalous on kasvanut hyvin vahvasti, minkä lisäksi myös Suomen talous on kasvanut vahvasti. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, ellei tällaisissa olosuhteissa, kun talous näin vahvasti kasvaa, uskalleta tehdä tiukkaa ja ylijäämäistä budjettia, niin koska sitten on ylijäämäisen budjetin aika.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman ehkä keskeisin tavoite on hyvin tiedossa. Hallitusohjelmassa on myös muita tavoitteita. Hallitusohjelmassa todetaan myös kutakuinkin seuraavasti: Tavoitteena on, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun olosuhteissa vaalikauden lopussa tasapainossa. Siinä oli hyvä osio. Siinä ikään kuin henkivakuutuksen hallitus otti, että tämä tavoite on voimassa vain, jos on tavanomainen talouskasvu, jolla kai lähdettiin siitä, että jos talouskasvu jää tavanomaista heikommaksi, silloin tästä tavoitteesta voidaan lipsua. Nyt tosiasia on se, että talouskasvu on ollut tavanomaista parempi ja silti tästä uhataan lipsua. Itse asiassa, mikä sinänsä on myönteistä, se myönnetään rehellisesti. Budjettikirjan ensimmäisellä sivulla todetaan: ”Hallitusohjelman tavoite valtiontalouden tasapainosta hallituskauden loppuun mennessä on vaarassa jäädä saavuttamatta.” Näin siitä huolimatta, että talouskasvu on ollut vahvempaa kuin on oletettun ja näin siitä huolimatta, että hallitus on hallitusohjelmassaan selkeästi linjannut, että tämä on välttämätöntä, jotta julkinen talous pystyy selviytymään jatkossa lähinnä ikääntymisen mukanaan tuomista suuremmista vastuista.

Arvoisa puhemies! Politiikassa on sallittu olla eri mieltä asioista, ja se kuuluu politiikan luonteeseen. Sen sijaan on ikävää, että myös monista tosiasioista ollaan eri mieltä. Näin ei pitäisi olla. Viittaan kuntatalouteen ja siihen hallituksen jatkuvaan propagandaan, että tämä hallitus muka vahvistaisi kuntataloutta.

Luen muutaman katkelman erikoistutkija Heikki Helinin erinomaisesta artikkelista ”Valtio ei vahvista vaan heikentää kuntataloutta”, joka on julkaistu Kuntapuntarin numerossa 2 tänä vuonna. Helinin mukaan: ”Kun valtio maksaa tänä vuonna vain osan indeksitarkistuksesta tai erän kustannusjaon tarkistuksesta monta vuotta jälkikäteen, se oman uuskielensä mukaan vahvistaa kuntataloutta. Kuntien talouden kannalta hallitus ei ole maksanut osuuttaan palvelutuotannon kustannuksista eräpäivään mennessä. Kunnallistaloudelta jää tänä vuonna saamatta indeksitarkistuksia 47 miljoonaa euroa ja kustannustenjaon tarkistusta 366 miljoonaa euroa. Yhteensä nämä ovat 413 miljoonaa euroa. Missään valtion laskelmassa ei myöskään oteta huomioon sitä, että valtio ottaa verotulotasauksessa välityspalkkiota 153 miljoonaa euroa. Tämä raha on kerätty vahvemman veropohjan kunnilta mutta sitä ei ole jaettu heikomman veropohjan kunnille. Kaiken kaikkiaan valtionosuuksien kasvusta valtaosa on verotulojen kompensaatiota, indeksitarkistuksia ja kustannustenjaon tarkistuksista johtuvia lisäyksiä. Nämä eivät sinällään paranna kuntien taloutta varsinkaan, jos indeksitarkistukset tehdään osittaisina ja tarkistuserät maksetaan jälkikäteen. Kunnat ovat maksaneet menot, mutta valtio maksaa osuuttaan jälkikäteen.” Helin kysyykin, miten yritykset reagoisivat, jos suurasiakas maksaisi laskusta itse päättämänään aikana vain sen osan, jonka se katsoo taloutensa kannalta olevan mahdollista.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tietoinen, että tämä ongelma on suuri ja merkittävä, enkä kuulu niihin, jotka vaativat, että valtiovallan pitäisi nyt saman tien maksaa ne noin 500-700 euroa, jotka se heikentää kuntataloutta Helinin laskelmien mukaan. Ei tämä asia näin yksinkertainen ole. On ihan selvää, että julkinen talous on valtion ja kuntien muodostama kokonaisuus eikä tähän ole helppoja vastauksia. Kohtuudella en vaadikaan, että nämä rahat maksettaisiin, mutta minusta kohtuullista olisi edellyttää, ettei hallitus jatkaisi sitä tosiasioita vääriselevää propagandaansa, että se muka vahvistaisi kuntien taloutta, koska tämä ei kiistatta pidä paikkansa.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi erilliskysymys, joka koskee Pääkaupunkiseutua. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille kysymys tonttitarjonnan lisäämisestä Pääkaupunkiseudulla. Sinänsä kyse on tärkeästä asiasta. Tonttitarjonta on vähäistä kysyntään nähden, ja asuntojen hinnat ovat korkeita.

Hallitukselle pitää antaa kiitos muutamista asioista, jotka tässä budjettiesityksessä tulevat. Erityisesti kysymys valitusmahdollisuuksien rajaamisesta sekä hallinto-oikeuksien paremmista resursseista ovat tervetulleita. Omituista sen sijaan on se, että ajatus pakkokaavoituksesta edelleen kummittelee näissä asiakirjoissa. Vielä omituisempaa on kysymys tästä kiinteistöveron pakkokorotuksesta. Tässä yhteydessä onkin vaikea välttyä vaikutelmalta, että keskusta, joka iät ajat omilla korkeakannatusalueillaan on vastustanut sitä, että kiinteistövero ylipäänsä ulotettaisiin maa- ja metsätalousmaahan, on mielellään omilla matalakannatusalueillaan luomassa tämmöistä uutta pakkokorotusta tälle asialle. Tämä on väärää veropolitiikkaa. Kaiken lisäksi sillä ei ole edes mitään merkitystä. Ainoa lohtu tässä ehkä on se, että tällä linjalla jatkaessaan keskusta säilyy täällä matalakannatuspuolueena.