Kirjoitukset

Järkilinja voitti veropopulismin, Lauttasaari-lehti

Vajaat pari vuotta sitten käytiin eduskuntavaalit. Vaalikampanjassa Kokoomus vaati, että Lipposen-Niinistön kaudella harjoitettua veronalennuspolitiikkaa on jatkettava. Vaadimme, että tuloverotusta on kevennettävä jatkossakin. Maltillisesti, mutta johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Esitimme omissa vaalitavoitteissamme noin prosenttiyksikön suuruisia vuotuisia veronkevennyksiä koko tulevalle vaalikaudelle.

Kutakuinkin kaikki muut vastustivat Kokoomuksen vaatimuksia. Niin demarit kun kepulaisetkin erilaisista vihreistä ja kommunisteista puhumattakaan huusivat kurkku suorana, että Kokoomuksen verolinja ei käy. Heidän mukaansa veronalennukset uhkaisivat romuttaa koko hyvinvointiyhteiskunnan. Vanhuksilta vietäisiin ruoka suusta ja lapsilta lelut käsistä.

Tänään, vain vajaat kaksi vuotta vaaleista, punamultahallitus on keventänyt tuloverotusta yhtä paljon kuin Kokoomus ennen vaaleja vaati. Se ei ole tehnyt sitä siksi, että se haluaisi romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan, vaan sen takia, että se haluaa edistää talouskasvua ja luoda edellytyksiä työllisyyden paranemiselle. Se tekee (tässä suhteessa) juuri kuten Kokoomus on vaatinut, mutta tismalleen päinvastoin, kuin mitä se itse on opettanut ja äänestäjille vakuuttanut.

On selvää, että punamultapuolueiden vaalivoitto rakentui valheelle. Yhtä selvää on, että sen nyt omaksuma verolinja on hyvä. Vanhaa Kekkos-vainaan lausahdusta mukaillen voisikin sanoa, että jos demareiden verolinjausten on pakko olla rempallaan joko ennen vaaleja tai vaalien jälkeen, on parempi, että se on rempallaan ennen vaaleja. Asian voi ilmaista myös niin, että on parempi, että demarit puhuvat hölmöjä ja toimivat viisaasti kuin, että he puhuisivat viisaita ja toimisivat hölmösti. Ennen kaikkea on hyvä, että järkilinja voitti vaalienalusveropopulismin.

Vakavasti ottaen Kokoomuksen ja punamultaväen verolinjojen eron voinee kuvata seuraavasti: Kokoomus suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti veronalennuksiin ja pidättäytyy niistä, jos ne osoittautuvat mahdottomiksi. Demarit ja muut sossut puolestaan suhtautuvat veronalennuksiin lähtökohtaisesti kielteisesti, mutta taipuvat niihin, jos ne osoittautuvat välttämättömiksi.

Punamultaväellä on tapana puolustella tekemiään porvarillisia uudistuksia taloudellisilla realiteeteilla ja toisinaan myös sillä, että tilanne oli jo ajautunut niin heikoksi, että näin oli pakko tehdä. Veropolitiikassa kyse on erityisesti lohduttomasta työllisyyskehityksestä, joka pakotti asenteellisimmatkin sosialistit ymmärtämään, että keveämpi verotaakka on välttämätön edellytys kasvulle ja työllisyydelle. Kuntien palvelutuotannossa demarit puolestaan ovat puolustelleet tekemiään ulkoistamis- ja yksityistämispäätöksiä kyseessä olevan kunnan lohduttomalla taloustilanteella.

Porvarillinen, kokoomuslainen politiikka kelpaa siis silloin, kun muut keinot on käytetty ja huonoiksi havaittu. Kokoomuslainen linja siis kelpaa, kun muita keinoja ei enää ole. Isänmaan ja itse kunkin kotikunnan kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että järkilinja otettaisiin käyttöön jo ennen kuin kehitys siihen väistämättä pakottaa. Jos ja kun opit kuitenkin ovat oikeita, eikö paljolta turhalta säästyttäisi, jos ne otetaan käyttöön jo hyvän sään aikana? Eikö kaikkien etu olisi, että järkeä käytettäisiin heti eikä vasta populistisen politiikan haaksirikkouduttua?

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi