Kirjoitukset

Ei tietulleja Helsinkiin, Helsingin Uutiset

Vihreiden Osmo Soininvaara vaati Helsinkiin ruuhkamaksuja (HU 19.9.). Vihreiden keihäänkärki autoilun ja ihmisten vapaan liikkumisen vastaisessa taistelussa on kohdistettu sanaan ”ruuhkamaksut”, eikä käsitteeseen ”tietullit”, josta todellisuudessa on kysymys. Kysymys on etevästä propagandasta. Sehän on selvää, ettei kukaan pidä ruuhkista.

Ruuhkamaksuja on perusteltu sillä, että ne houkuttelisivat autoilijoita joukkoliikenteen käyttäjiksi. Paremminkin kyse olisi pakottamisesta tai taloudellisesta pakko-ohjauksesta. Muita liikennemuotoja päähän potkivat erilaiset raippamaksut eivät ole oikea tapa vaikuttaa asiaan, vaan joukkoliikenteen tulee pystyä pärjäämään omilla ehdoillaan ja omista vahvuuksistaan ponnistaen.

Uudet maksut nostaisivat seudulla toimivien yritysten kustannuksia ja heikentäisivät keskustan vetovoimaa. Maksut nostaisivat pääkaupunkiseudun asukkaiden jo muutenkin korkeita elinkustannuksia. Lisämaksuilla olisi suora kielteinen vaikutus erityisesti sellaisten yritysten työllistämismahdollisuuksiin, joille liikkuminen ja tavarantoimitukset ovat välttämättömiä, minkä lisäksi ne ohjaisivat väistämättä yritysten investointi- ja sijoittautumispäätöksiä maksualueiden ulkopuolelle. Liikenteessä ei ole kysymys pelkästään liikenteestä, vaan myös alueen kilpailukyvystä, investointien ohjautumisesta, palvelujen sijainnista ja työpaikoista.

Kaikkiaan tietulleissa kyse olisi ainoastaan rangaistuksenluonteisesta lisäverosta muutoinkin korkeiden asumis- ja elinkustannusten vaivaamalla pääkaupunkiseudulla. Tämän ulottuvuuden myös Soininvaara paljastaa (tahtomattaan) kirjoituksessaan.

Soininvaara kehottaa tekemään ajatuskokeen: ”mitä tapahtuisi jos pitäisimme autoilijoiden maksamat verot ja maksut ennallaan, mutta muuttaisimme niiden keräystapaa. Verottaisimme vähemmän bensiiniä ja auton hankintaa ja peittäisimme menetetyt tulot ruuhkamaksuilla”. Tämä on todellisuudessa pelkkää silmänlumetta. Ensinnäkään en usko näkeväni sitä päivää, että yksikään vihreä kannattaisi bensa- tai autoveron alentamista missään olosuhteissa. Toiseksi asialla on merkittävä aluepoliittinen ulottuvuus. Käytännössä idea tarkoittaa sitä, että alentaisimme yleisiä autoilun kustannuksia, josta hyötyisi koko maa ja haja-asutusalueet aivan erityisesti ja nostaisimme autoilun erityiskustannuksia siellä, missä on ruuhkia eli käytännössä vain pääkaupunkiseudulla. Helsingillä ja pääkaupunkiseudulla on ollut jo aivan riittävästi harmia Jäätteenmäen katteettomista vaalilupauksista Helsingin hyväksi ja on ihan riittävästi tekemistä taistelussa hajasijoittamista ja muuta Helsinki-vastaista politiikkaa harjoittavaa punamultahallitusta vastaan. Me emme enää tarvitse sitä, että Helsingin omatkin puolueet kääntyvät kotikaupunkiaan vastaan.

Erilaisista tietulleista, nopeusrajoituksista, pysäköinnin ja pysäköintipaikkojen rajoittamisesta, pysäköintimaksujen korottamisesta ja ylipäätänsä autoilun vaikeuttamisesta on tullut vihreiden lempilapsi. Kaikki tuntuu olevan sitä paremmin, mitä hankalampaa ja kalliimpaa autoilusta tehdään. Yksityisautoilun vihaamisessa ei tunnu olevan mitään rajaa.

Soininvaara toteaa kirjoituksessaan, että ”helsinkiläisistä 75 prosenttia on joukkoliikenteen ja 25 prosenttia henkilöautojen puolella. Saman jakauman saa, kysyi liikenteestä melkein mitä hyvänsä”. Itse olen asiasta täysin toista mieltä. Ainakin minä olen sekä joukkoliikenteen että henkilöautojen puolella. Molemmat näistä ovat olennainen osa kaupunkia, kaupunkikulttuuria ja kaupunkikuvaa niin Helsingissä kun muuallakin. On itsestään selvää, että Kokoomus on sitoutunut ja sitoutuu jatkossakin sujuvan ja vetovoimaisen joukkoliikenteen kehittämiseen Helsingissä. Yhden liikennemuodon kilpailukyky ei kuitenkaan voi perustua toisen liikennemuodon käyttäjiltä kerättäviin raippamaksuihin.

Jan Vapaavuori
kansanedustaja
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja