Puheet

Hallituksen esitys vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotuksesta, Eduskunta

Arvoisa herra puhemies!

Politiikassa on toisinaan kyse asioista, joissa ollaan yhtä mieltä mahdollisista ongelmista, mutta eri mieltä siitä, miten ne pitää ratkaista. Toisinaan on kuitenkin kysymys sellaisista asioista, joissa ollaan eri mieltä jo lähtökohdista, siitä, mikä ongelma on vai onko ongelmaa olemassa. Tämä lakiesitys kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Täällä ainakin ed. Ranta-Muotio aiemmassa keskustelussa kyseli sitä, mikä tämän lain tarkoitus on ja mihin tällä pyritään. Kun on keskustelua käynyt, kuunnellut ja lukenut myös mietintöjä, niin kun sivuuttaa tämän ikäkysymyksen, niin kai tällä pyritään verotuen uudelleen kohdistamiseen erilaisille vakuutuksenottajille. Toinen, mikä on suoraan kirjoitettu myös valtiovarainvaliokunnan mietintöön, on se, että katsotaan olevan järkevää rajoittaa pitkäaikaissäästämisen tukea. Olen näistä molemmista lähtökohdista eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Suomessa väestö ikääntyy vinhaa vauhtia. Meillä on tänään noin 770 000 yli 65-vuotiasta, ja jo vuonna 2030 heitä arvioidaan olevan 1 400 000. Me kaikki tiedämme, että tämä asettaa valtavan haasteen koko meidän eläketurvajärjestelmällemme sekä koko terveys- ja sosiaalipolitiikalle.

On selvää, että ihmisillä on aito huoli omasta tulevaisuudestaan, omasta turvastaan, omasta eläketurvastaan, ja on selvää, että tämä huoli on sitä suurempi, mitä nuoremmasta sukupolvesta on kysymys. Siinä mielessä on hieman ironista, että se siirtymäsäännös, joka perustuslakivaliokunnan tulkinnan jälkeen saatiin aikaiseksi, suosii niitä ehkä noin 55-58-vuotiaita, joitten osalta on kuitenkin kohtuullisen hyvin ennustettavissa, missä tilassa kansantaloutemme on, kun he jäävät eläkkeelle, mutta ei suosi niitä tämän päivän kaksi- tai kolmekymppisiä, joitten tulevaisuuden suhteen mahdolliset ongelmat ovat huomattavan paljon isompia. On minun mielestäni selvää, että nämä vapaaehtoiset järjestelyt ovat kummunneet tästä tosiasiasta, siitä tosiasiasta, että ihmiset eivät tiedä, miten tämä kansantalous tulee selviämään ikääntymisen ja globalisaation haasteitten edessä, ja että he haluavat itse kantaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan.

On selvää, että tähän järjestelmään liittynyt kohtuullisen hyvä veroetu on osaltaan kannustanut tekemään tällaisia järjestelyjä, mutta olen aivan varma siitä, että tämän päivän kaksi- tai kolmikymppiset, jotka ovat perustamassa perhettä, joilla ehkä on jo perhettä, joitten menot ovat oman elinkaarensa näkökulmasta ehkä suurimmillaan, tietoisesti alentavat omaa elintasoaan, vähentävät itse käytettävissä olevia tulojaan, vain sen takia, että he voisivat 30-40 vuoden päästä olla varmempia siitä, että heidän eläketurvansa on kunnossa. On liioittelua väittää, että tämän suosio johtuu vain siitä, että veroetu on niin hyvä. Ei ihminen ole sellainen olento, että se ainakaan puolen miljoonan ihmisen voimin tämän kokoisessa kansakunnassa tekee semmoisia ratkaisuja, joilla se vähentää omaa tulotasoaan kolmekymppisenä, ellei hän oikeasta kantaisi huolta omasta tulevaisuudestaan.

Hallitus ja varsinkin ministeri Mönkäre ovat vakuuttaneet, että lakisääteinen eläketurva on ensisijainen. Näin onkin, mutta tosiasia on se, että kukaan ei tiedä, mikä on tilanne vuonna 2020, 2030 tai 2040, vaikka sitä kuinka hallituksen eri ministereitten toimesta vakuutettaisiin.

On huomattava, että Suomessa ikääntyminen on nopeinta koko EU-alueella. Samaan aikaan on huomattava, että vapaaehtoisten järjestelyjen merkitys Suomessa on EU-vertailussa tästä ikääntymiskehityksestä huolimatta hyvin vähäinen. Tästä huolimatta tämäkin halutaan nyt lannistaa. Minun mielestäni tämä on yksinkertaisesti väärää politiikkaa. Kyse onkin järjestelmäkeskeisestä tasapäistämisestä, joka lähtee siitä, että lakisääteinen järjestelmä hoitaa, ja ellei hoida, sitten jättää tasapuolisesti ja tasapäistävästi hoitamatta kaikki ihmiset.

Porvarillinen ideologia, joka käsittääkseni koskee kokoomuksen lisäksi myös ainakin keskustaa, lähtee siitä, että ihmisten tulee kantaa vastuuta itsestään ja tulevaisuudestaan. Tämä järjestelmä sotii tätä peruslähtökohtaa vastaan. Ymmärrän hyvin, että täällä demarit hykertelevät tämän lakiesityksen johdosta, joka tasapäistää kansaa, mutta se, että keskustakin on tässä mukana, on suorastaan käsittämätöntä. Tällä on myös merkittävä kansantaloudellinen merkitys, sillä että ihmiset kantavat suurempaa huolta itsestään, ja tulevaisuudessa tämän merkitys on vielä suurempi, kun tiedämme, minkälaisia haasteita ikääntyminen tälle yhteiskunnalle asettaa.

Ikääntymiseen liittyy myös yksi valtiontaloudellinen ulottuvuus. On surullisen hyvin tiedossa, että valtio voittaa tällä noin 130 miljoonaa euroa vuodessa. Ainakin valtiovarainministeri Kalliomäki on todennut täällä moneen otteeseen, että se kompensoituu sitten aikanaan, kun näitä eläkkeitä maksetaan ja veroja maksetaankin pääomaverotuksen kautta. No, kukaan ei tietenkään tiedä, pitääkö tämä paikkansa, mutta jos se pitäisi paikkansa, jos se pitäisi paikkansa, niin ainakin sukupolvinäkökulmasta kyllä tämä on kohtuullisen moraalitonta ja ihmeellistä politiikkaa.

Miettikää nyt ihan oikeasti: Me tiedämme, minkä valtavien haasteiden edessä tämä yhteiskunta ikääntymisen takia on, ja silti valtiovarainministeri ulosmittaa valtiolle tässä tilanteessa 130 miljoonaa euroa ja sanoo, että sitten joku valtiovarainministeri vuonna 2020 tai 2030, kun tämä maa on todennäköisesti huomattavan paljon haasteellisemmassa tilassa, maksaa ne kyllä sitten takaisin. Kaikissa hallituksen keskeisissä strategisissa linjauksissa on todettu, että valtiontalouteen pitää luoda liikkumavaraa, jotta selviämme ikääntymisen aiheuttamista haasteista, mutta ei se ole mitään liikkumavaran luontia, että siirretään menoja tulevaisuuteen, sinne tulevaisuuteen, jossa haasteet ovat nykyistä suurempia.

Kolmas ulottuvuus, joka tähän liittyy, jota veljet ja sisaret vasemmalla ovat jo täällä ihan oikealla tavalla esitelleet, tosin eri näkökulmasta kuin minä, liittyy tulonjakovaikutukseen. Lakiesityksessä, mietinnössä sekä julkisessa keskustelussa on suoraan todettu, että tämä esitys suosii pieni- ja keskituloisia. Siitä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että häviäjinä ovat suurituloiset. Tosiasia tietenkin on, että todella suurituloiset eivät häviä, koska nämä maksimit vuosittaisille vähennyksille ovat niin pienet, ettei niillä ole merkitystä. Tosiasia on se, että suomalainen keskiluokka tässä häviää. Tämä on tasapäistämistä, tämä on sitä politiikkaa, että Suomessa, joka on ehkä pienimpien tuloerojen maita koko maailmassa, yritetään edelleen vähentää näitä tuloeroja.

Minun mielestäni tämäkin on väärää politiikkaa. Ymmärrän hyvin, että vasemmistoliitto ja demarit tätä kannattavat. Ymmärrän jotenkuten sen, että vihreätkin tätä kannattavat, mutta en voi todellakaan ymmärtää, että keskusta on tämänkin niellyt.