Blogi

Vuonna 2030

Tuhannet nuoret pistivät ylioppilaslakin ylpeinä päähänsä viime viikonloppuna. Onnittelut!
Vuonna 2030 nämä ylioppilaat ovat keskimäärin 45-vuotiaita. He ovat tuolloin parhaassa työiässä. Tulevaisuuden toivoista on tullut yhteiskunnan selkäranka, joka työnteollaan ja maksamillaan veroilla pitää kansakuntaa pystyssä. Nykynuoren taakka 45-vuotiaana on kuitenkin aivan toinen kuin tämän päivän 45-vuotiaan. Maailma on reilun 25 vuoden päästä tyystin erilainen.

Kukaan ei tiedä miten tekninen kehitys ja tietotekninen vallankumous muokkaavat maailmaamme neljännesvuosisadassa. Paljon muutakin on suuren epätietoisuuden vallassa. Mutta yhden asian me tiedämme: väestön ikääntyminen muuttaa olennaisesti väestörakennettamme. Vuonna 2030 meillä on yli 65-vuotiaita arviolta 1 400 000, kun heitä tänään on ”vain” 770 000.

Vanhusväestön tuplaantuminen aiheuttaa valtavan paineen eläke- sosiaali- ja terveysmenoihin. Vuonna 2030 yhä harvempi työikäinen kustantaa yhä useamman työelämän ulkopuolella olevan hyvinvoinnin. Muutos tapahtuu asteittain, mutta on lopulta todella raju. Jos me haluamme, että tämän päivän ylioppilaat vuonna 2030 vielä haluavat tai edes pystyvät pitämään järjestelmää pystyssä, monen asian on muututtava.

Kevään ylioppilaan intressi on, että tämän päivän päättäjät lopettavat sosialidemokraattisen puuhastelun, jonka keskeinen sisältö on luoda yhä vain uusia palveluja, etuja ja pysyviä kustannuksia. Kevään ylioppilaan intressi on myös, että kunnat onnistuisivat olennaisesti tehostamaan toimintaansa, ja että kuntien palveluja ruvettaisiin kilpailuttamaan ja ulkoistamaan. Kevään ylioppilaan intressi on, että ikääntyminen vihdoin otettaisiin tosissaan.

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Anne Brunila totesi hiljan viisaasti, että hyvinvointipalvelut on jatkossa tuotettava selvästi nykyistä edullisemmin, sillä muutoin näköpiirissä on tehtävien raju priorisointi (tarkoittaa käytännössä palvelujen ja etujen leikkausta). Hänen mukaansa ”jos ei ole kykyä eikä poliittista halua viedä läpi vaikeita uudistuksia, se on demokratian kääntöpuoli, ja järjestelmä kaatuu siihen, että rahat loppuvat”. Olen tismalleen samaa mieltä Brunilan kanssa. Olen kuitenkin häntä pessimistisempi. En usko, että järjestelmä pysyy pystyssä, koska en usko poliitikkojen uskaltavan tehdä tarvittavia päätöksiä, ainakaan ajoissa. Totuudenpuhujalla ei tässä sosialidemokraattisen hyysä-, hoiva-, holhous- ja edunjakoajattelun läpitunkemassa yhteiskunnassa tunnu olevan sijaa.

Täytän itse, jos luoja suo, 65 vuotta vuonna 2030. Olen aidosti huolissani siitä, miten minun silloin käy. Ja olen aidosti vihainen siitä, että punamultahallitus mm. vapaaehtoisia eläkevakuutuksia koskevilla sosialistisilla uudistuksillaan tekee minulle yhä vaikeammaksi itse varautua siihen, että hyvinvointiyhteiskunnan rahat ovat silloin lopussa.

P.S. Kuntien toimintamenot kasvavat tänä vuonna arviolta viisi prosenttia ja verotulot vähenevät samalla prosentin. Tämä yhtälö ei yksinkertaisesti toimi. Silti maassa vallitsee pysyvä narina ja ruikutus siitä, että palvelut muka heikkenevät ja terveydenhuolto ei toimi. Miettikääpä sitä!

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi