Blogi

Lakimieskoulutuksesta ei pidä tehdä massatuotantoa

Yleisen käsityksen mukaan Suomi on toistaiseksi globalisaatiokehityksen voittajia, mikä perustuu mm. korkeaan osaamiseen. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Siihenkin on helppo yhtyä, että maamme menestys perustuu myös jatkossa osaamiseen. Sen sijaan on vaikea olla samaa siitä, miten opetusministeriö tätä näkökulmaa tulkitsee ja miten se aikoo haasteeseen vastata.

Opetusministeriön koulutuksen kehittämissuunnitelmaa (KESU) koskevassa luonnoksessa ehdotetaan noin 60 prosentin lisäystä oikeustieteellisten tiedekuntien sisäänottomääriin vuoteen 2008 mennessä. Käytännössä oikeustieteen aloituspaikkamäärää ehdotetaan lisättäväksi nykyisestä 480:sta 750:een.

Nykyiset tiedekunnat eivät kykene kasvattamaan sisäänottoaan esityksen ehdottamalla tavalla ilman suuria ongelmia. Myöskään tiedekuntien resursseja ei olla nostamassa lähellekään samassa suhteessa. Todellisena vaarana on, että opetuksen laatu kärsii voimakkaasti kasvavien sisäänottomäärien myötä. Oikeustieteellisistä tiedekunnista, kuten monista muistakin akateemisista opinahjoista, ollaan tätä menoa tekemässä yksilöllisyyden ja luovuuden tappavia massatuotantolaitoksia.

Teknisenä ratkaisuna asiaan on esitetty mm. uuden tiedekunnan perustamista. Tämä on periaatteessa tietysti mahdollista. Jäljet kuitenkin pelottavat. Yleisen niukkuuden aikoina on selvää, että uusi tiedekunta veisi kaikki mahdolliset uudet resurssit ja vanhojen tiedekuntien näivettyminen tätä myötä vain lisääntyisi.

Lakimieskoulutuksessa sisäänottomäärien kasvattamista on perusteltu suurten ikäluokkien eläköitymisellä, mahdollisella työvoimapulalla ja yhteiskunnan yleisellä oikeudellistumisella. Perustelut ontuvat pahasti. Lakimiesten valmistumismäärät ovat kasvaneet tasaisesti 1960-luvulta saakka. Nykyisin ylemmän oikeustieteen tutkinnon suorittaa 150-200 henkilöä enemmän kuin jää vuosittain eläkkeelle. Alalta valmistuneet pysyvät myös muita akateemisia pidempään työelämässä. Yhteiskunnan oikeudellistuminen on sinänsä totta. Kokemukset osoittavat kuitenkin, ettei tämä ilmiö juuri lisää oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneiden kysyntää työmarkkinoilla.

Lakimiehiä ja -naisia tarvitaan jatkossakin. Lakimieskunnan ja koko yhteiskunnan etu on, että ammattikunnan taso pidetään korkeana. Laatua ei tässä asiassa voi korvata määrällä. Suomen kansainvälinen kilpailukyky ei siitä parane, että muutamme oikeustieteelliset tiedekunnat liukuhihnamallisiksi tasapäistämislaitoksiksi.

Onnellisemmaksi eivät myöskään tule ne uudet juristit, jotka huiputetaan kuvittelemaan, että yhteiskunta kaipaa heitä yhä kipeämmin ja yhä enemmän.

Kirjoittaja on kansanedustaja sekä eduskunnan lakivaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsen.