Puheet

Hallitusohjelma epämääräinen ja ristiriitainen, Eduskunta

Arvoisa herra puhemies!

Punamullan pääpuolueet ajoivat ennen vaaleja runsaita menolisäyksiä ja kammoksuivat veronalennuksia. Vaalien jälkeen menolisäykset ovat onneksi maltillistuneet ja veronalennuksienkin arvo myönnetään. Ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen keskustajohtokin puhuu edes hieman järkeä. Menojen lisäämisessä on toden totta harjoitettava suurta pidättyvyyttä.

Tämä tosin oli kaikkien ajattelevien ihmisten tiedossa jo ennen vaaleja. Hallitusohjelma on monin osin surkea tekele, mutta sen ansioksi on luettava, ettei se ole ihan yhtä surkea kuin keskustan vaaliohjelma.

Arvoisa puhemies!

Hallitusohjelman menolisäykset ovat aivan liian suuria ja ristiriidassa vastuullisen taloudenpidon periaatteiden kanssa. Hallitusohjelman veronalennukset puolestaan ovat liian pieniä saadakseen aikaan kasvua ja työllisyyttä. Jo pelkkä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumisella uhkailu on märkä rätti päin suomalaisen yrittäjän kasvoja.

Kaikkien työelämän uudistusten lukitseminen tiukasti kolmikantaan on pelkurimaista antautumista korporatismin edessä. Lähes sokea usko niin sanotun aktiivisen työllistämispolitiikan kaikkivoipaisuuteen on suorastaan järkyttävä.

Hallitusohjelma sisältää runsaasti sisäisiä ristiriitaisuuksia. Vain esimerkin mainitakseni pariinkin otteeseen toistettu linjaus suomalaisten yritysten verotuksellisesta kilpailukyvystä huolehtimisesta on pahasti eriseurainen hallituksen konkreettisten verolinjausten kanssa.

Hyvät punamullan herrat ja rouvat, verotuksellinen kilpailukyky edellyttää, että ansiotulojen verotusta alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa ja että ylintä marginaaliveroprosenttia lasketaan ja lasketaan kunnolla. Muun muassa valtiosihteeri Sailaksen, pääjohtaja Ollilan tai useimpien ekonomistien näkemykset tuloverotuksesta eivät ole pilaa vaan totista totta.

Ehkä kaikkein karmeinta hallitusohjelmassa on kuitenkin sen epämääräisyys. Hallitusohjelma sanoo kaiken eikä kuitenkaan sano mitään, kuten maan päälehti asian pääkirjoituksessaan tiivisti. Jos hallitusohjelmaa haluaisi tulkita oikein positiivisesti, voisi sanoa, ettei se mitäänsanomattomuutensa takia suorastaan estä järkevän politiikan harjoittamista.

On kuitenkin huomattava, että epävarmuus, ennakoimattomuus ja ennalta-arvaamattomuus jo sinänsä ovat myrkkyä niin suomalaiselle elinkeinoelämälle kuin yhteiskunnalle laajemminkin. On surullista, kuinka nopeasti vakauden aika muuttui epävarmuuden, selvittelyjen ja selittelyjen ajaksi.

Suomalaiselle medialle Jäätteenmäen epävarmuuden ja epätietoisuuden hallitus luo kuitenkin mukavia näköaloja. Kun mistään ei vielä hallitusohjelmassa sovittu, kaikesta voidaan iltalypsää ja riidellä vielä myöhemmin erikseen.

Arvoisa puhemies!

Maan suurimman pankin pääekonomisti on todennut punamullan vievän talouspolitiikkaa kivikauteen. Suurten kaupunkien osalta kysymys on siirtymisestä jääkauteen, niin kylmää kyytiä varsinkin pääkaupunki ohjelmassa saa. Helsingin valtiovallan aiemmista toimista seurannut kurja taloustilanne on yleisessä tiedossa. Vaalien alla se oli aivan erityisen hyvässä tiedossa, kun kahden suurimman puolueen puheenjohtajat kävivät pääkaupungissa omaa pääministerikisaansa.

Niin keskusta kuin SDP:kin lupailivat moneen otteeseen korjausta Helsingin epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Vaalivoittaja Jäätteenmäki uhosi vaalihurmiossaan vielä vaalien jälkeenkin, sanatarkka sitaatti: ”Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää.” Nyt julkaistu hallitusohjelma osoitti kuitenkin jälleen kerran maalaisliitto-keskustan todellisen luonteen.

Yli 15 000 äänen vaalihelsinkiläinen puheenjohtaja Jäätteenmäki viittasi kintaalla vain parin viikon takaisille lupauksilleen. Hallitusohjelma ei lupaa Helsingille mitään muuta kuin uhkakuvia vielä epävarmemmasta ja epäoikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Helsingin näkökulmasta valoisammasta vaihtoehdosta tuli sysimustaakin mustempi, pimeämpi vaihtoehto.

Arvoisa puhemies!

Kertaus on opintojen äiti. Puheenjohtaja Jäätteenmäki totesi 12.3. eli muutama päivä aiemmin Helsingin Sanomissa sanatarkasti: ”Haluan panostaa puolueen puheenjohtajana Helsingin ja Etelä-Suomen asioihin voimakkaammin kuin puolue on tähän asti tehnyt. Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöveron tuotosta, jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja”.

Runsasta kuukautta myöhemmin nyt pääministeri Jäätteenmäki puolustaa täällä eduskunnassa hallitusohjelmaa, jonka mukaan kuntien yhteisövero-osuus säilytetään vuoteen 2005 saakka entisellään ja että siihen mennessä selvitetään mahdollisuudet yhteisöveron siirtämiseen kokonaan valtiolle. Kaikki lukutaitoiset tietävät, että hallitus lupaa kompensoida tämän menetyksen kunnille.

Kaikki kuntatalouden alkeetkin osaavat kuitenkin tietävät, että kompensointi kunnille on ihan eri asia kuin kompensointi esimerkiksi Helsingille. Kunta-valtio-suhteessa kustannusneutraalit muutokset ovat säännönmukaisesti muuttaneet kuntasektorin sisäistä tulonjakoa. Häviäjinä ovat pääsääntöisesti olleet Helsinki, Espoo ja eräät muut isot kaupungit.

Hallituksen perustelut kuntatalouden vakauden lisäämisestä ja suhdanneherkkyyden vähentämisestä kuntien yhteisövero-osuuden poistamisen syinä ovat puhdasta uuba-duubaa. Tarkoitus on jälleen kerran muuttaa kuntien keskinäistä tulonjakoa etelän suurten kaupunkien vahingoksi. Samalla kavennetaan taas kunnallisen itsehallinnon alaa ja viedään eväitä kuntatason aktiiviselta elinkeinopolitiikalta.

Sinänsä se, että keskusta hautaa vaalilupauksensa ja pettää äänestäjänsä, ei ole mikään yllätys. Pikemminkin yllätys olisi ollut, jos keskusta oikeasti olisi tipankin välittänyt suurten asutuskeskusten arjesta. Erityisen surullista kuitenkin on, että myös runsaan 26 000 helsinkiläisäänen pääministeriehdokkaan SDP ei joko halunnut puolustaa tai pystynyt puolustamaan pääkaupungin asemaa.

Pääministeri Jäätteenmäki, ohjelmanne mukaan ”Hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa sekä tasapainottamalla alueellista kehitystä”.

Samaan aikaan maan pääkaupunki, teidän niin sanottu kotikaupunkinne, rouva pääministeri, valmistautuu ensi vuonna leikkaamaan menojaan reaalisesti 5 prosentilla, tänä vuonna jo toteutettujen 4 prosentin säästöjen jatkoksi. Sanomattakin on selvää, että tämän vaikutukset pääkaupungin peruspalveluihin tulevat olemaan lähes dramaattiset. Näin ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla. Ainoa, mitä olisi tarvittu, on se, että hallitus olisi pitänyt kiinni Jäätteenmäen vaalilupauksista.

Rouva pääministeri, arvoisa Helsingin vaalipiiristä valittu kansanedustaja Jäätteenmäki, onko tämä teidän mielestänne sitä alueellisen kehityksen tasapainottamista, mitä te ajatte takaa?

Onko tämä sitä peruspalvelujen ja toimeentuloturvan vahvistamista, mitä hallituksenne tavoittelee?

Jan Vapaavuori
Kansanedustaja
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
Kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen