Puheet

Yleisurheilun vuoden 2005 MM-kisoja ja kaupungin niihin liittyviä velvoitteita koskeva keskustelu, Helsingin kaupunginvaltuusto

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat,

Poliittisen agendan keskipisteeseen ryöpsähtää aika ajoin asioita, jotka saavat niin mediassa kun poliittisessa keskustelussa ”elämää suuremmat” mittasuhteet, joihin liitetään osin käsittämättömänkin vahvoja tunnelatauksia, ja joihin symboloidaan mitä erilaisimpia ajassa muutoin eläviä virtauksia. Samalla eri asioiden kokoluokat hämärtyvät, tehdään vertailuja ja rinnastuksia vertailu- ja rinnastuskelvottomiin muihin asioihin ja – ennen kaikkea – kokonaisuuden ja suhteellisuudenhallinta tuppaa kärsimään.

Kysymys yleisurheilun MM-kisojen Helsingin kaupungille asettamista velvoitteista ja erityisesti Olympiastadionin kattamisesta on juuri tällainen kysymys.

Sen sijaan, että pohtisin tässä sitä, mistä itse asiassa on kysymys, ajattelin aloittaa siitä, mistä – vastoin kohtuullisen yleistä näkemystä – ei ole kysymys.

Ensinnäkin puhuttaessa Stadionin kattamisesta kyse ei ole uudesta asiasta. Itse asiassa jo stadionarkkitehtien Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin alkuperäisissä suunnitelmissa oli suunnitelma D-katsomon eli itäkatsomon kattamisesta. Eri aikoina tehtyjen erilaisten muiden suunnitelmien jälkeen asia oli erityisen ajankohtainen Stadionin 1990-luvun alussa toteutetussa suurremontissa. Tällöin suunnitelmat lisäkattamisesta hylättiin vasta aivan loppuvaiheessa peruskorjauksen muiden osien aiheuttamien massiivisten kustannusten pitämiseksi aisoissa. Asiaa ei kuitenkaan unohdettu. Käsiteltäessä asiaa Helsingin kaupunginvaltuustossa 9.5.1991 valtuusto itse asiassa velvoitti Stadion-säätiötä varautumaan myös takasuoran katsomotilojen myöhempään kattamiseen.

Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin myös Suomen Olympiakomitean vuodelta 2000 oleva raportti ”Huippu-urheilu 2000-luvulla”, jossa korostettiin voimakkaasti Olympiastadionin kunnostamisen merkitystä. Suomen Olympiakomitea totesi tuolloin, että vuosien 2002-2006 tärkein hanke maassamme on Olympiastadionin ”katsomotilojen kattaminen sekä katsomo-, huolto- ja kilpailutilojen saneeraus olympiastadionimme maineen ja arvon mukaiseksi yleisurheilun ja palloilujen kansainvälisten arvokilpailujen pääareenaksi.” On hyvä huomata, että raportti laadittiin ennen kuin nyt esillä olevia yleisurheilun MM-kisoja edes haettiin Suomeen. Samoin Stadion-säätiön suunnitelmat ja piirustukset koko stadiunin kattamisesta ovat muuten ajalta ennen MM-kisojen hakemista.

Toiseksi kyse ei minkäänlaisesta ökyrakentamisesta. Tosiasiassa nyt esillä oleva peruskorjausbudjetti on nimellisarvoisestikin vain vajaa kolmannes 1990-luvun peruskorjauksen kustannuksista. Vielä pienemmäksi summa muodostuu jos sitä vertaa muiden maiden ja muiden kaupunkien – myös Suomen ja Helsingin kokoisten maiden ja kaupunkien – panostuksiin vastaaviin hankkeisiin.

Kolmanneksi kyse ei ole vain ja ainoastaan Olympiastadionin takasuoran kattamisesta, vaan laajemmasta kansallisen urheilupyhättömme kunnostamisesta ja ehostamisesta. Tosiasia on, että Olympiastadion on paitsi katoskysymyksen myös monien muiden ominaisuuksiensa osalta auttamattomasti vanhentunut, epämoderni ja toiminnallisesti puutteellinen niin suurten urheilu- kuin kulttuuritapahtumienkin näyttämönä.

Tässä yhteydessä on muistettava, että Olympiastadionista kehittyi alusta alkaen paitsi Suomen urheilun myös maamme itsenäisyyden symboli. Stadion on kuitenkin rakennettu suurtapahtumien näyttämöksi, ei menneiden aikojen muistelupaikaksi. Kansallisten symbolien – ainakin Olympiastadionin – tulee elää ajassa, eikä sitä voi eikä saa museoida.

Neljänneksi kyse ei kaupungin muiden investointipäätösten joukossa ole millään tavoin erikoislaatuisesta tai normaalista investointipäätöksestä poikkeavin kriteerein tehtävästä ratkaisusta.
Olympiastadion kunnostamisinvestointi täyttääkin hyvin vastaavanlaisille hankkeille asetettavat keskeiset vaatimukset. Ensinnäkin se korottaa kohteen yleistä laatu- ja palvelutasoa ajan vaatimusten mukaisesti. Toiseksi se mahdollistaa lisätulojen hankkimisen stadion-säätiölle, onhan modernimpi stadion on myös suurtapahtumien järjestämispaikkoja arvioitaessa aiempaa kilpailukykyisempi stadion.

Investoinnin tuottavuusnäkökulmasta ehkä kaikkein tärkein kysymys on kuitenkin se, että kyseinen investointi laskee ainakin pitkällä aikavälillä olennaisesti Stadionin tulevia käyttö- ja kunnostamiskustannuksia.

Olympiastadionin vuoden 1994 lyhyessä historiikissa todetaan: ”Säärasituksille alttiina suojaamattomina olevat betonirakenteet kestävät Suomen oloissa yleensä 50 vuotta korjaamatta. Sateelle alttiissa rakenteissa pakkasrasitusten vaikutuksesta betoni rapautuu. Vesi tunkeutuu betonissa oleviin huokosiin, jossa se toistuvasti jäätyy, jäätyessään laajenee ja johtaa siten betonin murenemiseen”. 1990-luvun alun kuntotutkimusten mukaan stadionin betonirakenteet olivat osin erittäin huonossa kunnossa. Pahimmillaan kantavat betonirakenteet olivat menettäneet kantavuutensa ja olivat jopa vaarassa sortua.

Jo mainittuja 1990-luvun perusparannuksia tehtäessä ylivoimaisesti suurimman menoerän muodostivat Stadionin betonirakenteiden kunnostustyöt. Pelkkiin rakennusteknisiin töihin kului 90,4 miljoonaa markkaa eli runsaat 15 miljoonaa euroa suurimpien kustannusten aiheuduttua kattamattomalla alueella olevien betonirakenteiden heikkenemisestä.

Peruskorjauksesta on nyt jo kohta 10 vuotta. Seuraava suurremontti ei ole vielä käsillä, mutta lähestyy vääjäämättömästi. Jokainen Stadionin katettu katsomo vähentää näitä tulevia kustannuksia huomattavasti. Uskallankin ennustaa, että jälkipolvet tulevat suurella ihmetyksellä aikanaan kiinnittämään huomiota siihen, ettei Stadionia 2000-luvun alussa jo tuolloin tiedossa olevista luonnonlaeista huolimatta katettu enempää kuin mihin nyt ollaan päätymässä.

Viidenneksi – kyse ei ole vain, ainoastaan ja nimenomaisesti yleisurheilun MM-kisoihin liittyvästä asiasta, vaikka asia on näin esityslistaa myöten muotoiltu.

Olympiastadion rakennettiin aikanaan julkisen vallan panostusten ohella mm. monien urheiluväen järjestämien keräysten aikaansaamilla varoilla. Helsingille Stadion siirtyi vuonna 1984, jolloin se alkuperäisten sopimusten mukaan luovutettiin kaupungille velattomana. Stadionia hallinnoi Stadion-säätiö, ei MM-kisa-organisaatio eivätkä kisajärjestäjät.

Nyt päätettävät investoinnit edesauttavat, tai itse asiassa mahdollistavat luonnollisesti MM-kisojen järjestämisen, mutta ennen kaikkea kyse on pysyvistä Stadionin laatu- ja palvelutasoa korottavista parannustöistä. Mikäli Stadion jo olisi modernissa ja ajanmukaisessa kunnossa kuten monissa muissa kaupungeissa vastaavanlaisten tilojen osalta on tilanne, kyseisiä investointeja ei MM-kisojen takia lainkaan tarvittaisi. Jos Olympiakomitean näkemys maan tärkeimmistä liikuntapaikkarakentamisen hankkeista otettaisiin vakavasti, kyseiset investoinnit olisi tehty, vaikka MM-kisoja ei Suomeen olisi saatukaan. Tämä olisi tosin varmasti tapahtunut jonkin verran myöhemmin, jolloin takasuoran betonirakenteet muuten olisivat jo olleet taas hieman heikommassa kunnossa.

Arvoisa puheenjohtaja,

Lopuksi vielä pari sanaa itse MM-kisoista ja kaupungin osallistumisesta niihin.

Valtuuston esityslistalla kuvataan suppeasti mutta osuvasti MM-kisojen mittasuhteita ja niiden positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Siellä on myös viitattu kisojen miittaviin taloudellisiin hyötyihin kisakaupungille ja -maalle. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF on tämän takia ”laatinut MM-kisojen hakuehdot sellaisiksi, ettei yksikään kansallinen yleisurheiluliitto pysty suoriutumaan kisojen järjestämisestä ilman ympäröivän yhteiskunnan osallistumista hankkeeseen.”

Nyt käsillä olevan päätöksentekotilanteen osalta voitaneen kuitenkin todeta, että Helsingin kaupunki osallistuu hankkeeseen vain omien fasiliteettiensa kunnostamisen välityksellä, minkä sen tulisi aiemmin tai myöhemmin suurella todennäköisyydellä muutoinkin tekemään.

Kaupungin osallistuminen nyt tehtävillä päätöksillä itse MM-kisoihin tulee olemaan varsin vaatimatonta. Tähän suhteutettuna kaupunki onkin – ainakin taloudellisesta näkökulmasta käsin asiaa tarkasteltuna – tekemässä erittäin hyvää ja tuottoisaa investointia maailman kolmanneksi suurimpaan urheilutapahtumaan.

Arvoisa puheenjohtaja,

Kannatan kaupunginhallituksen nimissä tehtyä esitystä.

Kaupunginvaltuutettu Jan Vapaavuori