Blogi

Pelottelua ja ilkeyksiä vai tyylikästä ja sivistynyttä kampanjointia?

Eräs kunnallisvaaliehdokas pääkaupunkiseudun ulkopuolelta lähestyi minua muutama päivä sitten. Nuori naisehdokas kysyi vinkkiä siihen, miten negatiivisen palautteen ja suoranaisten ilkeyksien aikaansaamasta mielipahasta pääsee yli. Rapaa silmille oli tullut niin omista joukoista kun ympäröivästä yhteiskunnasta. Yritin neuvoa ja auttaa, vaikka se helppoa ei olekaan. Kaikenlaista sitä saa naamalleen kokeneempikin ehdokas, eikä siihen koskaan oikein totu. Onneksi.

Monesti varsinkin viime aikoina on tullut mietittyä mihin tämä maailma oikein on menossa. Uutiset ovat pullollaan tarinoita maailman räävittömistä vaalikampanjoista. Informaatioteknologian vallankumous ja sosiaalinen media ovat tehneet yhä helpommaksi niin erilaiset valeuutiset ja vaihtoehtoiset totuudet kuin kaikkien käytöstapojen vastaisen itsensä ilmaisun. Vaaleja voitetaan aika ajoin todella vastenmielisiin mittasuhteisiin yltävällä populismilla. Ehdokkaiden sähköpostit ja sosiaalisen median sivustot ovat – puoluekantaan katsomatta – aivan liian usein puolillaan kaikenlaisia säädyttömyyksiä ja vaivoin peiteltyä vihaa.

Jos karkottaa huono politiikka fiksuja äänestäjiä, karkottavat tämän päivän käytöshäiriöt myös fiksuja ehdokkaita.

Positiivisiakin merkkejä on kuitenkin ilmassa. Luotin itse helsinkiläisten sivistyneisyyteen, kun ihan ensimmäisessä pormestarikisan haastattelussa sanoin haluavani puolustaa liberaalia, vastuullista demokratiaa. Olen ilokseni havainnut monen muun haluavan tehdä samaa.

Olin eilen Lauttasaaressa kauppakeskuksessa järjestetyssä paneelissa Anni Sinnemäen kanssa. Tilaisuuden jälkeen eräs rouva tuli puhumaan minulle ja kiitti asiallisesta ja sivistyneestä keskustelusta – meitä molempia. Hänen mukaansa politiikkaa arvostettaisiin enemmän, jos poliittinen debatti olisi yleisemminkin tämänkaltaista. Eroja keskustelijoiden välillä saatiin silti aikaiseksi, mutta räyhäämättä, toisia syyttelemättä, yhteisiä ansioita omimatta tai hallitus-oppositio –asetelmiin epä-älyllisesti jumiutumatta.

Annin kanssa on ollut ilo kisata. Olemme käyneet useita keskusteluja eri yhteyksissä, mutta ainakin minun mielestäni joka kerta asiallisesti ja tyylillä. Haluan jo tässä kiittää häntä rehdistä kilpailusta. Voitti kumpi tahansa, vastuullinen demokratia on vahvoilla yhdeksi voittajaksi.

Mitä lähemmäksi vaalit tulevat, sitä enemmän osa osanottajista kuitenkin hermostuu ja sitä enemmän ylilyöntejä tulee. Tämä ei yleensä ole kunniaksi kenellekään ja harvemmin edes vaikuttaa vaalituloksiin. Päinvastoin. Ihmiset eivät pidä syyttelystä ja soimaamisesta, tölvimisestä ja haukkumisesta. Eivätkä he usko sekalaisiin pelottelukampanjoihin, joita lähes joka vaaleissa väistämättä jostain kumpuaa.

Monenlaisia merkkejä on kuitenkin jo ilmassa. Saapa nähdä miten viimeinen kampanjaviikko etenee. Pahoin pelkään, että tarkoituksellisesti kärjistetty vastakkainasettelu ja erilaisilla kuvitteellisilla skenaarioilla pelottelu astuu tunnelman tiivistyessä taas hieman vahvemmin peliin.

Niin tai näin, uskon että tyylikkäällä ja asiallisella linjalla loppuun asti pysyttelevät keräävät näissä vaaleissa isoimman potin. Yleensähän likaisiin otteisiin syyllistyvät ne, jotka eivät koe puhtaalla pelillä pärjäävänsä.

Politiikassa pitäisi aina muistaa, että kyse on yhteisten asioiden hoidosta, ja että tässä perinteisessä määritelmässä jokainen sana on tärkeä.

”Välillä pitää antaa periksi, jotta voi jollain toisella kohdalla saada mitä tavoittelee. Pitää olla ikään kuin alueellinen valtakunnansovittelija. Tämä on kestävyyslaji, ei sprintti.” Sanat ovat Hämeen maakuntajohtaja Anna-Mari Ahosen sote-uudistukseen valmistautumisesta käsitelleessä haastattelusta tänään Hämeen Sanomissa.

Tällaisella asenteella, hötkyilemättä, vastuullisesti ja täysjärkisesti, eri osapuolia kuunnellen ja ymmärtäen maata ja sen kaupunkeja ja kuntia pitäisi rakentaa jatkossakin.

Yhteistyön aika alkaa heti vaalien jälkeen! Tätä helpottaa kummasti, jos liian moni ei ole epäreilun pelin tai ilkeyksien takia joutunut pahoittamaan mieltään.