Opiskelijoiden juhlakulkueen vastaanottaminen, 6.12.2017

Hyvä opiskeleva nuoriso,

Hyvät tulevaisuuden toivot,

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään on erityisen tärkeä päivä. Haluan siksi puhua aivan erityisen tärkeästä asiasta.

Ruotsalainen äitini muutti kolmikymppisenä rakkauden perässä Suomeen. Hän perusti perheen ja oppi puhumaan suomea jollakin lailla ja ymmärtämään sitä täydellisesti. Jorvin sairaalassa, pari kuukautta ennen kuolemaansa, äitini kuitenkin vain unohti suomen kielen. Käydessäni hänen luonaan, jouduin tulkkaamaan hänelle sen, mitä sairaalan henkilökunta halusi hänelle viestittää. Kyse ei ollut mistä tahansa viesteistä, vaan hänen elossapysymisestään. Vasta silloin tajusin todella, miten hauras ihminen on, kun ympäristö muuttuu vieraaksi.

Ihmisen hauraus tuli eteeni vahvasti myös, kun tein asuntoministerinä työtä pitkäaikaisasunnottomien tilanteen helpottamiseksi. Tiedän, mikä merkitys on sillä, kun varsin täydellisesti syrjäytynyt ihminen saa oman nimensä oveen ja paikan, joka kuuluu hänelle. Moni näistä ihmisistä oli varttunut varsin turvallisissa oloissa, elämä vaan oli koetellut heitä tavanomaista rankemmin.

Kukaan ei tiedä, koska eteen tulee tilanne, jolloin juuri minä olen heikko, hauras, voimaton. Siksi yhteiskunnan on oltava sellainen, että heikoimmillaankin ihminen kohdataan aina ihmisenä.   

Tätä päivää on syytä juhlia kiitollisena menneille sukupolville. Suuri kysymys on: miten käytämme tämän mahdollisuuden, jonka olemme saaneet. Älkää uskoko, kun joku sanoo, että ”ennen oli paremmin.” Ei ollut. Kun Suomi sata vuotta sitten itsenäistyi, kolme neljästä suomalaisesta eli köyhyydessä, naisten eliniänodote oli 49 vuotta ja miesten 43.

Suomi on parempi - ja maailma on parempi paikka kuin sata vuotta sitten. Se ei tarkoita, etteikö meillä tänäänkin olisi isoja ongelmia ratkottavaksi. Mutta tulevaisuuteen ei ole syytä suhtautua pelolla. Meillä on paremmat mahdollisuudet kuin yhdelläkään aikaisemmalla sukupolvella rakentaa maailmaa, joka on mahdollisimman monelle hyvä.

Historia on osoittanut, että me olemme heikkoja aina silloin, kun ihmisten välille syntyy kuiluja ja vahvoja silloin, kun yritämme ymmärtää toisiamme.

Ari Turusen kirjassa Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit kuvataan yhdeksää kaupunkia Kreikan Miletoksesta Egyptin Aleksandriaan, Kiinan Hangzhousta Alankomaiden Amsterdamiin. Turusen mukaan nämä kaupungit on vienyt menestykseen ennen kaikkea tietty viritys: "[näissä] kaupungeissa erilaiset ihmiset ja uutta etsivät kokeilijat ovat saaneet elää rauhassa, ilman vainoja ja rajoitteita. Kaupungit puhkesivat kukoistukseen, koska niissä kannustettiin ajattelun ja tekemisen vapauteen sekä ymmärrettiin vieraita kieliä ja kulttuureja."

Tänään ne perustavaa laatua olevat arvot, joita olemme tottuneet pitämään itsestään selvinä, ovat uhattuna monessa Euroopan maassa, varsin lähellä meitä. Se, minkä merkityksen haluamme itsenäisyydelle antaa, riippuu siitä, olemmeko riittävän rohkeita puolustamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa aina silloin, kun niiden merkitys kyseenalaistetaan.

Helsinkiin on aina tultu muualta. Folk har kommit hit från alla håll i Finland. Och, som min mamma, från andra länder. Idag talas det långt över hundra språk i Helsingfors. Över detta är jag stolt och lycklig. Om vi agerar rätt, kommer det att via dessa nya helsingforsare skapas nya förbindelser mellan oss helsingforsare, från oss till utvärlden och från utvärlden till oss.

Juhlavuoden teema on hienosti ”yhdessä”. Sana yhdessä tarkoittaa tässä kaikkia, ihan jokaista. Ajatus toteutuu käytännössä vain, mikäli syvällisesti uskomme tasa-arvoon, mikäli aidosti suvaitsemme erilaisuutta, mikäli myös toimimme, kuten puhumme. Kyse on sivistyksestä, sydämen sivistyksestä.

Helsingin - Suomen pääkaupungin - on oltava kaikkien kaupunki. Tässä kaupungissa ei ole meitä ja heitä. Meidän tehtävä on kantaa huolta toisistamme. Vaikeimpina hetkinäänkin jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti.

Älkää koskaan ajatelko, että te olette vääränlaisia siksi, millainen teidän taustanne tai perheenne on. Älkää koskaan uskoko, jos joku sanoo, että te olette vääränlaisia siksi, miltä näytätte, millaisia olette, mistä olette tulleet, mistä pidätte tai ketä rakastatte. Jokainen teistä on arvokas. Jokainen teistä on helsinkiläinen. Jokainen teistä kuuluu tänne.

Olkaa rohkeita ja puolustakaa niitä arvoja ja instituutioita, joista ihmisten vapaus on kiinni. Älkää hyväksykö, että kenenkään ihmisarvoa loukataan. Olkaa rohkeita ja puolustakaa muita. Niin rakennamme maata, jolla on paitsi kunniakas historia myös hyvä tulevaisuus.

Joten:

Eid alaistiqlal saeid!

Maalinta Xsornimadda Guud!С Днем независимости!

Onnelik iseseisvuspäev!

Happy independence day!

Glad självständigshetsdag!

Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotias Suomi!