Oodi Slushille ja entistä kansainvälisemmälle Helsingille

Kirjoitin vuosi sitten kirjassani ’Puoliholtiton Suomi’ Slushista:

Silloinen valtiosihteerini Jouni Hakala antoi minulle neuvon raivata kaiken kaaoksen keskellä allakastani riittävästi tilaa voidakseni osallistua täysipainoisesti tuolloin alkamaisillaan olleeseen kasvuyrittäjätapahtuma Slushiin. Slushissa tulee yksinkertaisesti hyvälle tuulelle. Samalla tämä poikkeuksellinen startup-tapahtuma antaa toivoa kaiken epätoivon keskellä. Tällaisista tilaisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti, sen verran harvinaista herkkua ne ovat elinkeinoministerin arjessa. Sytykkeitä huonompiin mielentiloihin, masennukseen, ahdistukseen ja apatiaan tuli Hakalan mukaan kyllä piisaamaan.

Oikeassa oli Hakala tälläkin kertaa. Slush on mainio tapahtuma, jossa tapaa kasapäin mainioita ihmisiä. Se on eräänlainen innovatiivisten, kansainvälisten ja muutenkin modernien, tulevaisuuden mahdollisuuksiin vahvasti uskovien lahjakkaiden nuorten kokoontumisajo. Tapahtuma vilisee startup-yrityksiä, bisnesenkeleitä, sijoittajia ja sarjayrittäjiä. Paikka on täynnä pääosin nuoria tulevaisuuden toivoja, jotka innosta puhkuen pyrkivät vakuuttamaan muita omasta maailmanvalloituskonseptistaan ja loppumattomassa uteliaisuudessa haistelevat toisiaan. Toki paikalle kerääntyy kasvava määrä muitakin, joilla oma uskallus ja mielikuvitus ei moiseen riitä, mutta jotka haluavat aistia nuoremman sukupolven valioiden ympärilleen välittämää tunnelmaa.

Paikan päältä saattoi bongata Viron presidentin, Venäjän varapääministerin, Yhdysvaltain suurlähettilään, mutta myös monia tuntemattomampia suuruuksia, joilla oli vaikuttavien titteleiden sijasta taskut pullollaan hyviä sijoituskohteita etsiskeleviä setelituppoja. Kaikki olivat iloisia, puhuivat englantia, ketään ei pelota kukaan eikä mikään. Joku onnistuu, joku ei, lannistuminen tai periksi antaminen ei kuitenkaan kuulu kenenkään sanavarastoon. Asetelmaa ei muuta se, että useimmat onnistujistakin onnistuvat vasta kolmannella, viidennellä tai kymmenennellä kerralla.

Tapahtumasta poistuessani ja pölähtäessäni takaisin Aleksanterinkadun konttoriin olo oli kuin olisi palannut maailmalta takaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ikään kuin olisi käynyt ulkomailla, ellei Piilaaksossa, niin vähintään Shanghaissa tai Lontoossa. Slush on hyvin epäsuomalainen tapahtuma. Käynti siellä on kuin vierailu vieraalla planeetalla. Se on kuin tuulahdus suuren maailman ilmanalaa tai uusimman Bond-elokuvan ensi-ilta, ohimenevä hetki virtuaalitodellisuudessa ennen paluuta arkeen ja takaisin maan pinnalle.

Helsinki on maan ylivoimaisesti kansainvälisin paikka. Silti sen keskeinen haaste on, ettei se ole vielä riittävän kansainvälinen. Onneksi Slush on muuttanut ja muuttaa kaupunkia koko ajan. Suomi epäsuomalaistuu positiivisella tavalla. Kyse ei ole pelkästään innovatiivisesta start up –toiminnasta, jolla silläkin on merkittävä arvo. Kyse on kaupungin yleisilmeen, sen hengen ja mentaliteetin muuttamisesta ja muuttumisesta hyvään suuntaan.

Helsinki on Slush-kaupunki. Helsinki on myös Smart & Clean. Ja Helsinki on Design ja paljon paljon muuta. Helsinki on tässä kansainvälisemmän ja eurooppalaisemman Suomen esitaistelija.

Helsinki kilpailee Tukholman, Kööpenhaminan ja Amsterdamin kanssa. Pärjätäkseen tässä kilpailussa Helsingin pitää olla entistäkin luovampi ja innovatiivisempi, ketterämpi ja modernimpi, mutta ennen kaikkea entistä kansainvälisempi. Tämä ei kuitenkaan tapahdu poliittisilla päätöksillä, vaikka ne voivat osin luoda tälle edellytyksiä. Tämä tapahtuu erilaisten innovaatioiden, tapahtumien ja ilmiöiden kautta. Tämä tapahtuu kansainvälisten suomalaisten aktiivisuuden kautta.

Oodi Slushille on oodi avoimemmalle, eurooppalaisemmalle ja kansainvälisemmälle Helsingille ja tätä kautta menestyvämmälle Suomelle.