Miten maailmaa muutetaan? Helsinki Think Company

Joku on joskus sanonut, että “Näkemys ilman toimintaa on vain unelma. Toiminta ilman näkemystä on vain ajanvietettä. Näkemys ja toiminta yhdessä voivat muuttaa maailmaa.”

En koskaan haluaisi vähätellä unelmoinnin merkitystä – erityisesti kun olen puhumassa huoneen täydelle opiskelijoita – mutta minusta tässä ajatuksessa asuu suuri viisaus. Tällä hetkellä maailmassa näkee paljon toimintaa ilman minkäänlaista näkemystä – suuriakin poliittisia päätöksiä tehdään näyttämisen halusta ja klikkiotsikoita varten. Samaan aikaa Suomessa ongelma on päivänvastainen – näkemyksellisyyttä on tarjolla paljon, mutta sen muuttaminen toiminnaksi on työn ja tuskan takana. Puuhastelun saama huomio mediassa ajaa tekemään asioita päättömästi ja ilmeisen saman tien tapahtuvan palkinnon toivossa.

Pohdiskelevaa ja tietoon perustuvaa toimintaa ei enää osata arvostaa. Toiminnan ihmiset ovat tuoneet takaisin cowboy -kulttuurin, jossa ammutaan ensin ja kysytään sitten. Suomessa tilanne on toistaiseksi pääosin päinvastainen. Luontainen taipumuksemme riskien välttelyyn tuottaa tilanteen, jossa perusteellisenkaan tiedon varassa ei uskalleta toimia. Vastuun kantaminen on vaikeaa, jos onnistumisen arviointi perustuu pelkkiin nettiotsikoihin. Tämä kahtiajako vaivaa maailmaa monin eri tavoin. Se kurjistaa arkielämäämme ja tekee maailmasta poliittisesti epätasapainoisen. Silti jokainen tavallista arkea elävä ihminen ymmärtää, että elämä on jatkuvaa pienien valintoja tekemistä eteenpäin menemisen edistämiseksi. Ilman liikettä ei ole elämää.

Tämän puheen otsikko on ”Miten maailmaa muutetaan?”. Aihe kuulostaa monimutkaiselta, mutta minusta se on pohjimmiltaan yksinkertainen: maailma muutetaan yhdistämällä tietoon ja ymmärrykseen perustuva näkemys oikein ajoitettuun toimintaan. Tämän toteuttaminen käytännössä on toki vaikeaa elämän jokaisella osa-alueella – ei vähiten päätöksenteon korkeimmalla tasolla. Jokainen voi kuitenkin omista lähtökohdistaan vaikuttaa siihen, millainen maailma meitä odottaa vuoden tai 50 vuoden kuluttua.

Hajautuvassa maailmassa ihmisen henkilökohtaisilla valinnoilla on yhä suurempi merkitys. Yksi huono arvostelu voi kaataa menestyvän ravintolan, yksi oikein kohdennettu somekampanja kokonaisen yrityksen, maailmanlaajuinen huomio voidaan saavuttaa tunneissa. Ihmisten luoma paine vaikuttaa paitsi päätöksentekijöihin, myös yrityksiin. Menestyvä yritys ei voi enää jättää huomiotta kuluttajien tai yhteisönsä ääntä. Yrityksistä on tullut aktivisteja, jotka paitsi pyrkivät elämään yhteydessä asiakkaiden, kuluttajien ja oman ekosysteeminsä kanssa, myös pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin ja maailmanlaajuiseen keskusteluun. Tämä yritysaktivismi luo parhaimmillaan edellytyksiä muuttaa maailmaan – pahimmillaan vaikuttaa valtioiden päätöksentekoon ihmisiä vahingoittavalla tavalla.

Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme – ihmiset, yritykset, kaupungit ja valtiot. Planeettamme on yhteinen. Oman edun tavoittelu ei ole enää mahdollista maailmassa, jossa Grönlannissa sulava jäävuori aiheuttaa tulvan Karibian saarilla.

Itse uskon vahvasti siihen, että kaupunkien rooli tulevaisuuden suurimpien globaalien ongelmien ratkaisussa on keskeinen. Kaupungit ovat ihmisten yhteisöjä, matalamman hierarkian paikkoja, joissa ihmisten aktiivisuus saa aikaan nopean muutoksen. Parhaimmillaan kaupungit muotoutuvat yhteisönsä näköisiksi ja luovat alustan, jolle ihmiset, yritykset, järjestöt ja muut toimijat voivat luoda itselleen ominaisen kodin.

Helsingin visio on olla maailman toimivin kaupunki – käytännössä se tarkoittaa mm. hyviä liikkumisjärjestelyjä, turvallista elinympäristöä, toimivia palveluja ja mutkatonta suhdetta kaupungin päättäjien kanssa. Kansainvälisessä mittakaavassa kaupunkien tulee kuitenkin myös kantaa vastuunsa maailman ongelmien ratkaisussa. Tästä syystä Helsingistä tuli toinen kaupunki maailmassa, joka aloitti vapaehtoisen kaupunkitasoisen raportoinnin YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. Vaikka hyvän kodin luominen kaupunkilaisille on tärkeää, toimivan maailman luominen ihmisille on tärkeämpää. Vastuun kantaminen ei ole mahdollista kaikissa maailman kolkissa, mutta Helsingin tyyppiset kaupungit ovat roolissa, joka pakottaa meidät globaaliin vuorovaikutukseen. Maailman muuttaminen ei ole yksilösuoritus.

Kaupunkien rooli korostuu sitä enemmän, mitä kauemmas valtioiden ja poliittisen järjestelmän relevanssi liukuu ihmisistä. Yhteisö on se kriittinen massa, joka liikuttaa maailmaa. Kansallisvaltioiden taipumus valtioiden väliseen diplomatiaan etäännyttää ihmiset omien asioidensa hoitamisesta. Tämä tuo kaupungeille paljon valtaa, mutta myös vastuuta. Helsinki työskentelee läheisesti mm. New Yorkin ja Pekingin kaupunkien kanssa globaalin ymmärryksen kasvattamiseksi. Tämä ei jää puheiden tasolle. Kaupunkitasoinen raportointi YK:n tavoitteista New Yorkin kanssa on tästä yksi esimerkki.

Maailman muuttaminen näkemyksen ja toiminnan kautta koskee myös meitä ihan tavallisia ihmisiä. Kulutustottumuksiin viitataan usein, kun puhutaan siitä, miten ihmiset voivat vaikuttaa maailman kehittymiseen. Kulutustottumusten muuttamisen kautta voimme vaikuttaa moniin arkipäiväisiin asioihin ja sitä kautta merkittävällä tavalla maailman tilaan. Vastuullinen, huomioiva ja kestävä kuluttaminen ei ole nykymaailmassa enää elämäntapavalinta vaan selviytymiskeino.

Toinen maailman tilaan huomattavasti vaikuttava asia on jokapäiväinen kanssakäymisemme. Muiden ihmisten kunnioittava kohtelu, kuuntelu, ymmärryksen jakaminen ja epäoikeudenmukaisuuteen puuttuminen on meidän jokaisen vastuulla. Usein kuulee sanottavan, että maailmassa ”arvot kovenevat”. Tähän jokainen ihminen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan joka päivä.

Aktiivinen ote omassa elinympäristössä on myös mahtava ase. Kaupungin kehityksessä monia asioita on muutettu sillä, että ihmiset ovat ilmaisseet mielipiteensä tai – kuten esimerkkisi Ravintolapäivän synnyssä – toimineet suoraan epäasiallisiksi kokemiaan sääntöjä vastaan. En rohkaise teitä tässä kansalaistottelemattomuuteen, mutta haluan korostaa, että maailmassa epäkohtiin puuttuminen saattaa olla hyvinkin arkinen asia – palaute päättäjälle, tilaisuuden järjestäminen, ystäville puhuminen.

Median kuluttaminen on yksi henkilökohtaisen elämämme suurista muutosmahdollisuuksista. Median murros osittain digitalisaation myötä on ollut teollisen vallankumouksen jälkeen yksi maailmaa merkittävimmin muokannut muutos. Tiedon saaminen ja hankkiminen on toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Demokratia ei voi toimia, jos oikeellista tietoa ei ole saatavissa. Objektiivisuus on vaikea laji – tästä syystä useiden mediakanavien kuluttaminen on tärkeää. Yksipuolisuus on näkemyksellisyyden pahin vihollinen. Me emme ihmisinä saisi ruokkia tätä kehitystä.

Omassa henkilökohtaisessa elämässä pienet valinnat voivat olla kaikkein merkityksellisimpiä Se, että nukkuu tarpeeksi ja syö hyvin voi tuntua itsestään selvältä, mutta nämä takaavat se, että te jaksatte istua luennoilla ja oppia. Tämä puolestaan johtaa siihen, että mahdollisuus saada seuraavasta sukupolvesta nykyisiä parempia päättäjiä paranee roimasta. Tällä puolestaan on ensiarvoisen tärkeä merkitys sille, mihin suuntaan maailma muuttuu. Kärjistetysti voisi sanoa, että jos te nukutte ensi yönä 2 tuntia pidempään maailma saattaa pelastua.

Yksi keskeisimpiä kysymyksiä, mitä ihminen voi itselleen esittää on ”Mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä tahansa ja tietäisit, ettet epäonnistu?” Vastaus tähän ei liene kenellekään helppo, mutta jo itse kysymyksen asettaminen on tärkeää. En osaa vastata tähän itsekään muuten kuin nostamalla esiin vanhan viisauden, jota itse olen noudattanut koko elämäni: Carpe Diem – tartu hetkeen. Koskaan ei voi tietää onko juuri tämä se hetki, jolloin olet muuttanut maailman kulkua.