Hedelmöityshoidot ja perustuslaki

Olin perustuslakivaliokunnan jäsenenä eilen mukana päättämässä siitä, että hedelmöityshoitojen antaminen voidaan rajata vain naisen ja miehen muodostamiin parisuhteisiin. Tämä ei tarkoita sitä, että hedelmöityshoidot pitäisi rajata näin. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä ei ole ottaa kantaa siihen, onko jokin lakiesitys hyvä vai huono, vaan siihen, miten se suhtautuu voimassa olevaan perustuslakiin - tai itse asiassa siihen, miten perustuslaki suhtautuu kyseessä olevaan lakiesitykseen. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä onkin tavallaan antaa puitteet sille, mitä vaihtoehtoja eduskunnan enemmistöllä on käytettävissään, ei antaa lopullista ratkaisua siihen, miten tulisi toimia.

Perustuslaki sallii useimmiten useita eri vaihtoehtoja. Niin tässäkin tapauksessa. Perustuslakivaliokunnan kanta tarkoittaa sitä, että on perustuslain mukaista rajata hedelmöityshoidot vain perinteisiin parisuhteisiin. Valiokunnan kanta tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että on perustuslain mukaista sallia hedelmöityshoidot myös naispareille ja yksineläville naisille, minkä valiokunta on aiemmin selvästi todennut. Käytännössä lopputulos on se, että tätä asiaa ei voi ratkaista perustuslain tulkinnalla, vaan siitä päättää kansan valitsema eduskunta - suuntaan tai toiseen.

Perustuslain näkökulmasta kyse on ennen kaikkea yhdenvertaisuudesta. Jos oikeus hedelmöityshoitoihin rajataan vain perinteisiin parisuhteisiin, naiset asetetaan keskenään erilaiseen asemaan siviilisäädyn ja osin sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Tämä on kiistatta ongelmallista. Tämän perustuslakivaliokuntakin toteaa suoraan lausunnossaan. Se ei kuitenkaan ole niin ongelmallista, että se olisi suorastaan perustuslain vastaista.

Järjestelmämme ei, perustuslain yhdenvertaisuussäännöksestä huolimatta, perustu siihen, että kaikkia ihmisiä tulee kaikissa olosuhteissa aina kohdella yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuudesta voidaan poiketa, jos sille on olemassa hyväksyttävä yhteiskunnallinen peruste. Tällaista lainsäädäntöä on meidänkin järjestelmä puolillaan. Olennaista on, että mahdolliset erottelut perusteellaan, ja ennen kaikkea se, että ne eivät ole mielivaltaisia.

Kysymys hedelmöityshoidoista kuohuttaa tunteita. Kyse on vahvoja latauksia sisältävästä yhteiskunnan arvovalintoihin liittyvästä kysymyksestä. Molemmille kannoille on löydettävissä vahvoja perusteita. Ihmiset vain ajattelevat eri tavoin. Ei ole olemassa oikeita ja vääriä mielipiteitä, vaan erilaisia arvostuksia, joista kumpuaa erilaisia ratkaisuja. Siksikin on hyvä, että kysymyksen hedelmöityshoidoista ratkaisevat poliitikot, eivät perustuslakijuristit.

Vaikka perustuslakivaliokunnan selvä enemmistö juridisesta näkökulmasta sallisi hedelmöityshoitojen rajaamisen vain perinteisille parisuhteille, iso osa tästä samasta enemmistöstä tulee eduskunnan äänestyksissä aikanaan kannattamaan sitä, että hedelmöityshoidot sallitaan myös naispareille ja yksineläville naisille. Näin minäkin asian miellän.

Olen tässä asiassa mm. Sauli Niinistön linjoilla. Olemme moniarvoinen yhteiskunta. Lapsen onnellisuus tai henkinen kehitys ei riipu siitä, miten hän on saanut alkunsa eikä siitä, minkälaisessa perhemallissa hän kasvaa. Toki sillä saattaa olla merkitystä, mutta vielä suurempi merkitys on monella muulla seikalla. Mutta kunnioitan myös niitä, jotka ovat esim. uskonnollisesta, eettisestä tai moraalisesta vakaumuksesta päätyneet erilaiseen kantaan. Eivät nämä asiat helppoja ole. Siksi niitä ei pidä liikaa juridisoida.